Kuka muistaa peruskoulun biologian tunnit, kun kirjassa oltiin edetty siihen kohtaan, että aiheena oli seksuaalisuus? Opettaja tuntui haluavan käydä kyseiset sivut niin nopeasti läpi kuin vain on mahdollista. (Tai homma heitettiin terkkarin harteille, joka sitten tylsän kuuloisesti näytti kalvoja siitä, kuinka hedelmöittyminen tapahtuu ja kuinka vain kondomi suojaa taudeilta.) Kuka muistaa kyselleensä lapsena vanhemmiltaan asioita seksistä, mutta on saanut vastaukseksi vain epämääräisiä selityksiä?

Kun lukee erilaisia nuortenlehtien ja netin kysymyspalstoja, ei välillä voi kuin ihmetellä. Nuoret kysyvät asioita, joiden vastausten luulisi olevan selvää kaikille. Mutta niin ei selvästikään ole, koska samoja asioita kysytään useasti ja tilastot osoittavat, ettei kasvatus ole mennyt perille – tai sitä ei ole saatu. (”Voiko suuseksistä tulla raskaaksi?” Juu ei voi. Vai miten ajattelit siittiöiden sieltä vatsasta emättimeen uiskentelevan? ”Voiko suuseksistä saada sukupuolitaudin?” Jep. Kortsu miehelle ja naisen elimien suojaksi vaikka nimenomaan siihen suunniteltu suoja, jos pienikin vaara taudeista on. ”Onko itsetyydytyksestä jotain haittaa?” Ei. Peniksesi ei ole sen takia pieni tai kuukautisesi eivät ole sen takia myöhässä. ”Oonko homo, kun miehetkin kiihottaa?” Et välttämättä. Varsinkin nuorena on täysin normaalia, että samakin sukupuoli kiihottaa. ”Onko ehkäisyn käytön jälkeen vaikeampi tulla raskaaksi?” Ei. Näin luulee jopa 40%, mutta se ei pidä paikkaansa. Esimerkiksi hormoniehkäisy ei heikennä siis hedelmällisyyttä. …jne. jne. Tällaisiin kysymyksiin törmää ikävä kyllä koko ajan.)

Helpointahan on tietenkin syyttää koulua, vaikka seksuaalikasvatus luonnollisesti kuuluisi myös vanhemmille. Ongelmana tässä lienee kuitenkin se, että edes vanhemmilla ei välttämättä aina ole tarvittavaa tietoa tai ainakaan sopivaa/tervettä asennetta antaa oikeanlaista seksuaalikasvatusta. Ja moniko nuori haluaa kuunnella murrosikäangsteissaan vanhempiaan? Siksi loogisin vaihtoehto onkin antaa seksuaalikasvatus suurelta osin koulun hommaksi – näin jokainen lapsi saa varmasti oikeanlaista valistusta. Opetussuunnitelmaan kyseinen aihe on kirjattu, mutta miten sitten on mahdollista, että joidenkin nuorten tiedot ovat niin huonot?

Huolestuttavinta tietenkin tässä on se, että vahinkoraskaudet ja taudit ovat suurena vaarana. Esimerkiksi terveysportin mukaan ”Viime vuosina suomalaisista alle 20-vuotiaista raskaudenkeskeytyksen hakijoista yli 40 % ei ollut käyttänyt ehkäisyä ennen keskeytykseen päätynyttä raskautta (Stakes 2006).” Että mitä? JOKAISEN on täytynyt kuulla useammankin kerran, että vain yksikin suojaamaton yhdyntä riittää tekemään naisen raskaaksi. Vaikka omasta mielestäni koulujen seksuaalivalistuksessa on paljon parantamisen varaa (siitä lisää myöhemmin), niin ainakin yksi sana tuli kuultua tuhannesti: kondomi. Mihin se on siis unohtunut niin monelta nuorelta? (Ei, keskeytetty yhdyntä ei ole kunnollinen ehkäisytapa. Ja joo, ymmärrän sen, että jossain hullussa kiihkossa ehkä ajatus ei kulje järkevimmillä tavalla ja riskiä pidetään itselle pienenä, mutta niin ei vain tulisi toimia.) Vakisuhteessa ehkäisymenetelmäksi kannattaa toki mahdollisuuden mukaan valita jokin luotettavampi, esimerkiksi e-pillerit (tai tuplaehkäisy eli kortsu + jokin hormonaalinen menetelmä), mutta missään nimessä ilman ehkäisyä ei saa panna. Ja jos niin jostain huonosta syystä on päässyt käymään, niin apteekista hakemaan pikapikaa jälkiehkäisy. Ei luulisi olevan niin vaikeaa ymmärtää. Siksi herääkin kysymys, että voiko ihmiset olla tosiaan niin välinpitämättömiä? Pidetäänkö aborttia yhtenä ehkäisykeinona vai mistä tässä on kyse? Voiko paremmalla seksuaalikasvatuksella vaikuttaa tähän vai mistä ratkaisu löytyy?

Itseäni kuitenkin koulujen seksuaalikasvatuksessa jäi häiritsemään se, että se oli liian asiallista. Seksuaalivalistuksen täytyy tietenkin pohjautua faktatietoon, mutta asiasta pitäisi pystyä juttelemaan myös vähän rennommin. Nuoria kiinnostaa seksissä muutkin asiat kuin raskauden ehkäisy ja sukupuolitaudit.

Lukiolaisten liiton lehdessä (Improbatur 3/07) oli aikoinaan hyvä mielipidekirjoitus Aleksi Bardyn kirjoittamana aiheeseen liittyen:

”Asento-oppaita ei koulukirjoihin tarvita, mutta jonkinlainen perussetti seksuaalisista hyväilyistä saattaisi olla paikallaan. Kiireettä, vierekkäin, neutraaleilta ihonalueilta strategisemmille edeten. Käsi ja suu tekevät tietä toisille ruumiinosille.
Vähän kuin tanssissa, seurataan, mitä kaveri tekee eikä vain keskity omaan peliin. Toiveet ja pelot ilmoitetaan sanomalla. —

Oppimäärään sopisi myös muistutus siitä, että jokaisen seksuaalisuus on omanlaisensa ja oikea. Kaikki saavat haluta ketä haluavat ja niin paljon tai vähän kuin mieleen juolahtaa. Kaikkien ei ole pakko koko ajan haluta mitään. Tehdä saa mitä tahansa sellaista, mikä tuntuu mukana olijoista mukavalta. Kädestä pitämistä, ryhmäperäsuoliyhdyntää tai mitä tahansa näiden väliltä. Siitä eivät päätä papit, eivät pornoelokuvat, kaverit tai vanhemmat. Se on päätettävä itse sitten, kun sen asian päättämiseen on valmis. —

Pitää niistä taudeista ja vahinkoraskauksistakin puhua, mutta eihän autokoulussakaan puhuta pelkästään kolareista.”