”– Miehet on sikoja. Ei ne halua kuin sitä yhtä, vastaa Marika, 19, kysymykseen mitä eroa on miehen ja naisen seksuaalisuudella.” [Helmikaupan artikkelista]
Hohhoijaa.. Toki on totta, että miehet haluavat keskimäärin enemmän seksiä ja useampien henkilöiden kanssa kuin naiset. (Evoluutiopsykologia selittää asiaa sillä, että miehen kannattaa tehdä mahdollisimman paljon lapsia eri naisten kanssa, jolloin perimä jatkaa varmemmin elämää. Naisen taas kannattaa pitää pieni määrä lapsia hengissä ja sitoa mies elättämään heitä.) Mutta silti on myös naisia, jotka haluavat suhteiltaan vain seksiä – ja hyvin monia miehiä, jotka haluavat myös sitoutua.
”Neitsyestä jakorasiaksi on näemmä yllättävän lyhyt matka…” [kommentti erääseen blogikirjoitukseen]
Vielä nykyisinkin naisten seksuaalisuuteen suhtaudutaan helposti nihkeämmin kuin miesten.
Kautta aikojen seksuaalisen halun on ajateltu kuuluvan miehille luonnostaan; tämä voimakas tarve on ollut pakko tyydyttää aika ajoin. Siinä ei siis nähdä mitään ihmeellistä, jos mies nyt paneskelee kymmenien naisten kanssa – joidenkin mielestä kyseinen henkilö on siinä tapauksessa oikein tosimies. Jos taas nainen juoksee sängystä toiseen, on hän helposti monien silmissä huora tai jakorasia. Naisten nautintoa onkin aikoinaan kahlittu ja kontrolloitu jopa väkivaltaisin keinoin.
Huora/madonna-jako juontaa juurensa juutalaiskristillisyydestä, jossa hyvä äiti oli epäseksuaalinen ja huono äiti taas oli yliseksuaalinen = huora. Naisen tehtävä oli lähinnä saattaa maailmaan lapsia ja tyydyttää mies. Viktoriaanisella ajalla tilanne kärjistyi ja ihanteena pidettiin ”sukupuoletonta” naista. Tuolloin kyllä ajateltiin seksuaalisuuden olevan molempien sukupuolten kannalta haitallista; esimerkiksi sperman purkautumisen kuviteltiin heikentävän miestä, joten yhdynnästä kannatti pidättäytyä myös avioliitossa.
Nykyisin toki asenteet ovat paljon muuttuneet, vaikka aina välillä näitä ”jakorasia-juttuja” kuuleekin. Osmo Kontulan kirjan mukaan naisten seksikumppaneiden määrä on noussut räjähdysmäisesti 1970-luvulta. (”Koko elämän aikaisten kumppaneiden määrä oli lisääntynyt naisilla keskiarvolla mitaten 2,6:sta vuonna 1971 10,4:ään vuonna 2007. Vuonna 1971 keskiluku vaihteli eri-ikäisillä naisilla yhdestä kahteen ja vuonna 2007 se oli viisi. Joka toisella naisella oli ollut viisi tai vähemmän kumppaneita ja joka toisella tätä enemmän.”) Miestenkin kumppaneiden määrän kohdalla muutosta suurempaan on tapahtunut, mutta ei samalla tavalla.
DailyMail:kin juuri uutisoi, kuinka naiset suhtautuvat avoimesti yhden illan juttuihin. Esimerkiksi eräs nainen kertoo näin: ’It’s all about sexual confidence,’ she says. ’Women like sex just as much as men – and we don’t have to hide the fact any more. Like most women, I am looking for a long-term relationship and children eventually, but certainly not for a while. It isn’t on my radar at the moment.
Miten sinä suhtaudut yhden illan juttuihin? Mitä mieltä olisit siitä, että jollakin olisi ollut vaikkapa yli 20 kumppania? Vaikuttaako vastaukseesi se, että onko henkilö mies vai nainen? Millaisia eroja sinä olet huomannut miesten ja naisten seksuaalisuudessa?
—
kirjoittanut: oceansoul
Housuitta 
Pitääpä kommentoida… niin muutama mies on minulle sanonut, että tuo naisten kutsuminen jakorasiaksi tai huoraksi johtuu pelosta. Osin ehkä tottakin. Naisten seksuaalisuutta on aina tavalla tai toisella pyritty hallitsemaan (omasta mielestäni johtunut siis siitä, että nainen on usein, siis aviovaimo…tytär… on aina ollut miehen omaisuutta)… järkyttävimpänä esimerkkinä siveysvyöt ja ympärileikkaukset… Niin se pelko ja hallinta… mitä mies ajattelee… jos nainen on kuin mies ja jos naisella on yhtä hallitsemattomat halut kuin miehellä, niin A)joko minä en pysty tyydyttämään häntä miehenä tai B)en voi käyttää enää OMAA seksuaalista tyydyttämättömyyttäni hyväkseni parisuhteen valtataistelussa… Siinä missä nainen käyttää pihtaamistaan aseena, siinä mies käyttää sitä, että ”Haluan enemmän seksiä… sä et tyydytä mua… menen vieraisiin”. Seksuaaliset halut on hyvin usein juuri tuon valtataistelun ytimessä. En anna, kun en saa sitä mitä haluan. Vaadin enemmän, kun en saa sitä mitä haluan.
Mitä seuraa siitä, että nainen SAA ja VOI ilmaista seksuaalisuuttaan vapaammin… kun hän SAA ja VOI ilmaista halujaan ja tarpeitaan… Kyllä siinä voittaa mieskin. Jos minä voin ilmentää seksuaalisuuttani vapaasti, olen vapaampi, nautin enemmän ja silloin ihan takuulla mieskin nauttii enemmän.
Miksi naisen edelleen pitää olla se joka halaa parisuhteen ja lapsia… miksi miehen pitää edelleen olla se joka haluaa seksiä. Käymieni keskustelujen perusteella, moni mies kokee tuon tuollaisen miehisen kuvan rasittavana ja onhan se. Miehen siis pitää aina ilmaista haluaan jne… miehetkin haluavat hellyyttä, parisuhdetta ja rakkautta. Siis voitaisiinko nyt jo yrittää syrjäyttää nämä ennakkoluulot… eletään vapaammin, avoimemmin :)
Voi olla väärinluentaani, mutta minulle syntyi vaikutelma siitä, että Neiti H. pitää huorittelua pelkästään miesten käyttämänä vallankäyttökeinona.
Naisen halpuuteen tai helppouteen viittaaminen on myös ikiaikainen naisten välisen kilpailun keino. Seksuaalisesti liian avoin nainen leimataan mielellään kelvottomaksi vaimoehdokkaaksi tai muuten petolliseksi kumppaniksi. Samalla korostetaan omaa erinomaisuutta suhteessa haukuttuun.
Taustalla tässä menettelyssä ovat useat seksuaalisuuden kontrolloimiseen tähtäävät ajattelutavat, kuten yksiavioisuuteen ja nautinnon kieltämiseen tähtäävät kristillisperäiset aatteet. Samoin kilpailussa käytetään härskisti hyväksi toisen mustasukkaisuutta ja itsetunnon heikkouksia.
Feministisen ajattelun mielestäni kirkkaimpia tavoitteita on ”lutkan” kaltaisten ennen kielteisten sanojen kääntäminen myönteisiksi. Esimerkiksi teoksessa ”Ethical Slut” lähdetään liikkeelle siitä ajatuksesta, että lutkamaisuus, eli estoton seksin harrastaminen useiden kumppanien kanssa on oikeastaan hyvä ja nautinnollinen asia. Ja näinhän se on. On täysin eri asia, millaisia ongelmia sosiaaliset estomme meissä kehkeyttävät…