Yritän nyt saada tästä jonkin järkevän kokonaisuuden aikaiseksi, vaikka mielessäni onkin nyt useita asioita biseksuaalisuuteen liittyen:
1) Onko tosiaan suurin osa ihmisistä biseksuaaleja? 2) Mikä edes on biseksuaalin määritelmä? 3) ”Bi-curious” 4) Onko biseksuaalisuus nykyään muoti-ilmiö vai eikö kyseistä seksuaalisuutta vain enää salailla?
Useimmat ovat varmasti joskus törmänneet väitteeseen, että vain pieni osa ihmisistä olisi oikeasti 100%:sti heteroita. Eli käytännössä siis suurin osa olisi enemmän tai vähemmän biseksuaaleja.
Monet ovat varmasti lukeneet joidenkin ajatuksia siitä (tai ovat itse sitä mieltä), että biseksuaalisuus on nykyisin muoti-ilmiö. On ehkä ”hienoa” kertoa olevansa biseksuaali, vaikka loppujen lopuksi ehkä tapaillaankin vain vastakkaista sukupuolta.
Toiset eivät ehkä määrittele itseään biseksuaaliksi, vaikka seksi (ainakin kokeilumielessä) kiinnostaa samaakin sukupuolta olevan kanssa. Tätä varten onkin kehitetty termi bi-curious. Wikipedian sanoin ”…joka voi haluta kokeilunhaluisena luoda suhteen ja/tai harrastaa seksuaalista kanssakäymistä samaa sukupuolta olevan kanssa.”
Milloin sitten on biseksuaali? SETA ry esimerkiksi määrittelee, että biseksuaalilla on kyky tuntea eroottista, seksuaalista, emotionaalista sekä sosiaalista vetoa kumpaa tahansa sukupuolta kohtaan. Samoin SETA huomauttaa mielestäni hyvän asian: ”Biseksuaalisuus tuo esiin seksuaalisuuden dynaamisen ja prosessinomaisen luonteen. Se kyseenalaistaa pitkään vallalla ollutta käsitystä, jonka mukaan seksuaalisuus olisi muuttumatonta ja ennalta määrättyä. Bi-ihmisellä seksuaalisen halun kohteet voivat vaihdella elämän aikana.”
Mitä mieltä sitten itse olen näistä asioista?
Ajattelen, että on varmasti monia henkilöitä, jotka saattavat kieltää biseksuaalisen puolen itsestään, koska se on ehkä helpompaa. Jos ei tunne kaipaavansa sen puolen tyydyttämistä, niin en näe tätä ongelmana. Epäilemättä on myös ihmisiä, jotka määrittelevät itsensä biseksuaaliksi vaikkapa teini-iässä vain siksi, koska se tuntuu olevan cool juttu (enemmänkin ehkä tyttöjen kohdalla). Onko sillä sitten jotain väliä? Omasta mielestäni ei. Se on kuitenkin harmillista, että jos joku kertoo olevansa homoseksuaali, siihen suhtaudutaan helposti paljon negatiivisemmin.
En tiedä, onko suurin osa ihmisistä biseksuaaleja, mutta en nyt niin menisi ehkä ensimmäiseksi väittämään. Tämä riippuu paljon myös määritelmästä; lasketaanko siihen mukaan ns. bi-kokeilunhaluiset vai pelkästään ne, jotka sopivat aiemmin mainittuun SETAn määritelmään.
Loppujen lopuksi seksuaalisuuden määrittelemisestä ei tarvitse tehdä näin vaikeaa. Jokainen saa määritellä aivan itse seksuaalisuutensa omien ajatustensa mukaan. Jos haluaa määritellä itsensä heteroseksuaaliseksi, vaikka joskus onkin kivaa ehkä leikkiä jotain samaa sukupuolta olevien kanssa, niin mikäpä siinä. Toinen taas voi määritellä itsensä tuossa tilanteessa selkeästi biseksuaaliseksi. Itse olen katsonut parhaimmaksi jättää määrittelemättä itseni: mitä hyötyisin siitä, että laittaisin itseni joko hetero- tai biseksuaalisuuden lokerikkoon?
Tähänkin blogiin on joskus eksytty hakusanalla ”olenko bi”. Vastaukseni on: jos niin haluat määritellä. Emme me voi tietää, oletko 100% vai 0% hetero – vai jotain siltä väliltä. Missään niistä ei kuitenkaan ole mitään vikaa, joten toivottavasti pystyt hyväksymään itsesi sellaisena kuin olet.
kirjoittanut: oceansoul
Housuitta 
Totta, on hienoa, jos pystyy jättämään seksuaalisuutensa määrittelemättömäksi. Seksuaalisuus kun on monimuotoinen asia, joka kulkee käsikädessä esim. persoonallisuuden kanssa – voimme olla ”luonteeltamme positiivisia ja sosiaalisia”, mutta kuinka moni todella on positiivinen tai sosiaalinen tilanteessa kuin tilanteessa? Kiintoisaa olisikin, jos myös seksuaalisuus alettaisiin nähdä jonain muunakin kuin absoluuttisena käsitteenä. Ainakin omaa elämää tämä on helpottanut – tietenkin on hyvä myöntää itselleen tietyt taipumukset/mieltymykset tai muut vastaavat, mutta ei itseä mihinkään kategoriaan pitäisi tiukasti änkeä.
Mutta sitten taas… kumppani voi olla eri asia. Omakohtaiset kokemukset ovat kertoneet, että (ainakaan tapailemilleni miehille) aina määrittelemättömyys ei riitä. Jotkut oikein vaativat saada selkoa ”absoluuttisesta seksuaalisuudestasi”, eikä määrittelemättömyys riitä. Tästä päästäänkin idealististen arvojen romuttumispisteeseen: vaikka itsellä ei ole tarvetta änkeytyä mihinkään muottiin tai kategoriaan, kumppanille se voi olla jopa edellytys suhteelle. Kun en ole halunnut asettaa selkeitä rajoja siihen, miksi ja miten jne olen bi, olen saanut kommentteja tyyliin: ”eikö tuo ole ristiriitaista”, ”ehkä et ole varma” tai ”pitdät siis enemmän tytöistä mutta et uskalla myöntää sitä”. Tämä on naurettavaa, mutta totta.
Siis – hyväksytään yhdessä myös toisen seksuaalinen määrittelemättömyys eikä pelkästään omaa. Ei se ole uhka kenellekään, vaan monimuotoisuutta.
Niinpä. Stefan Lindfors sanoi hyvin Hesarin Kuukausiliitteen Sielu ja Ruumis-palstalla muutama vuosi sitten:
”Lähtökohtani seksuaalisuuteen on se, että olen kiinnostunut kaikista ihmisistä ja kaikesta, mikä on hauskaa ja tuntuu hyvältä. Muut kutsuvat sitä ehkä biseksuaalisuudeksi, mutta en itse ajattele niin. Kuten elokuvaohjaaja Rainer Werner Fassbinder sanoi: ”Joko olet seksuaalinen tai sitten et.” ”
Niin, se miksi miehet haluavat saada selville kumppaninsa absoluuttisen seksuaalisuuden, liittynee pornon ruokkimiin fantasioihin useammasta naisesta. Kaikki seuranhaku- ja parinvaihtopalstathan ovat täynnä vanha mies ja nuori tyttö -pareja etsimässä leikkiseuraa ”bi-tytölle”. Jostakin kumman syystä bi-seksuaalisuus sitten vähenee iän myötä ja on aika harvinaista tasaikäisillä ja valtasuhteiltaan tasaveroisilla pariskunnilla. Samoille bi-tyttöfantasioijille miehen tunnustautuminen ei 100% heteroksi saa aikaan viikon ummetuksen.
[Jostakin kumman syystä bi-seksuaalisuus sitten vähenee iän myötä ja on aika harvinaista tasaikäisillä ja valtasuhteiltaan tasaveroisilla pariskunnilla]
Minulla ainakin bi-seksuaisuus on lisäättynyt iän myötä :)