YLE Areenassa on tällä hetkellä katsottavissa ruotsalainen draamasarja, jossa pariskunta päätyy yllättäen erään illan päätteeksi harrastamaan kimppakivaa ja sillä on omat seurauksensa parisuhteeseen. Kyseessä on tietenkin fiktiivinen sarja, mutta on helppoa kuvitella, että samalla tavalla on käynyt joillekin todellisuudessakin. Itsestä kuitenkin tuntuu lähinnä ärsyttävältä, miten pariskunnan nainen jää miettimään seuraavana päivänä sitä, onko hän yhtä kaunis ja seksikäs kuin kolmantena pyöränä ollut nainen ja rakastaako mies häntä enää samalla tavalla. Tästä seuraa tietenkin parisuhdeongelmia ja nainen saa siitä ikään kuin oikeutuksen itselleen lähteä pettämään. Sarjan pariskunta on ollut yhdessä seitsemän vuotta ja niinhän sitä väitetään, että parisuhteessa olisi seitsemän vuoden kriisi.

Me olemme satunnaisesti mieheni kanssa haaveilleet ryhmäseksistä ja olisihan se varmasti mahdollista ollut, jos sitä olisi jaksanut aktiivisesti edistää, mutta toisaalta se ei ole tuntunut mitenkään ”pakolliselta” kokeilulta. Tällä hetkellä molempien omat seikkailut avoimen suhteen puitteissa ovat tuoneet sen verran erilaista jännittävää lisäsisältöä seksielämään, että muuta ei ole kaivannutkaan. Mutta jos sopiva tilaisuus joskus eteen tulee puolivahingossa tai tarkoituksella etsittynä, varmasti se olisi eri tavalla kiihottavaa kuin kahdenkeskiset seksipuuhat, kun näkisi oman kumppanin nauttimassa toisesta yms.

Ryhmäseksistä ja ryhmäseksifantasioista olen kirjoittanut vuonna 2008 merkinnässä ”Kimppakivaa … vain fantasioissa?” ja vuonna 2015 postauksessa ”Ryhmäseksi – uhka suhteelle vai ei?”. Mustasukkaisuudesta ja muista ikävistä tunteista ei kuitenkaan ole paljoa tullut kirjoiteltua, koska sellainen tuntuu itsestäni melko vieraalta. En ole itse koskaan ollut kovinkaan mustasukkainen ja olen aina ollut luottavainen parisuhdettani kohtaan. Vuonna 2008 olen kirjoittanut: ”Voin hyvin myöntää itsekin, että minulla olisi todella kovasti sulattelemista, jos kumppanini yhtäkkiä kysyisi, saisiko vaikka harrastaa seksiä miehen kanssa. VAIKKA itselläni on fantasioita niin ryhmäseksistä kuin seksistä vain kahdestaankin naisen kanssa. Välillä tulee myös ajatuksia, että olisi joskus tulevaisuudessa hauskaa kokeilla seksiä jonkun muunkin miehen kanssa. (…) En haluaisi elää vapaassa suhteessa, mutta satunnaiset seksikokeilut muiden kanssa eivät kenties ole täysin poissuljettu vaihtoehto.” Onkin oikeastaan hauskaa nähdä näin yli 10 vuotta myöhemmin, miten tuolloin vielä fantasiatasoinen ajatus muiden kanssa panemisesta on siirtynyt lopulta käytäntöön ja jopa siihen, että suhteemme on tällä hetkellä avoin. Näin jälkikäteen sitä toki hieman miettii, miksei jo aiemmin, mutta toisaalta seksielämässä oli pitkään hiljaisempaa pikkulapsiaikojen vuoksi, joten lisämausteitakaan ei silloin kaivannut.

Monille suurin ongelma tuntuu olevan itsetuntokysymykset. Olen itse ollut varsinkin aiemmin melko epävarma mm. ulkonäöstäni, kiitos koulukiusaamisen, mutta en silti ole koskaan lähtenyt miettimään sellaista, että aviomieheni ei pitäisi minua enää seksikkäänä tai että hän muulla tavoin pitäisi seksiä toisen kanssa parempana. Tai mistäpä sen tietää, voihan hänen mielestään seksi olla joltain osin parempaa toisen kanssa, mutta olisiko se sitten minulta jotenkin pois? Meillä on edelleen ihanaa seksiä toistemme kanssa ja mieheni haluaa minua edelleen yhtä paljon tai jopa enemmän. Mieheni ehkä osaa minua paremmin sen, että hän nauttii siitä, että minä saan nautintoa toisen kanssa. Itse en kovin paljoa ajattele sitä, mitä mieheni tekee toisen kanssa, mutta mielelläni suon hänelle mukavia kokemuksia. Ja minusta juuri se on rakkautta suurimmillaan.