I call your bullshit

Kaivelin aiheideoita Iltalehden rakkaus ja seksi -osastolta, kun törmäsin tähän:

IL: Mies-nainen -sanakirja

Vaikkei aihe ihan suoraan seksiin liitykään, se liippaa riittävän läheltä. Iltiksen juttu ei nimittäin ole mikään sanakirja, vaan jotain ihan muuta.

Nainen: ”Katso, uudet saappaat. Mitäs pidät?”

Mies: ”Ihan kivat. Aika tavalliset.” Nainen loukkaantuu.

Mies tarkoittaa: ”Ihan kauniit saappaat, mutta en pidä niistä erityisesti. Ne punaiset saappaasi ovat paljon hienommat, sillä sääresi näyttävät niissä upeilta.”

Miehen kommentista paistaa kauas, ettei hän ole kiinnostunut saappaista eikä hän oikeasti tarkoita mitään muuta kuin sanoo. Viimeinen lausahdus kuvastaa sitä, mitä kirjoittaja haluaisi kuulla unelmiensa täydelliseltä mieheltä.

Esimerkin nainen ei ymmärrä, etteivät saappaat kiinnosta hänen miestään ja loukkaantuu, kun kumppani ei sovikaan toivottuun muottiin. Jos nainen ottaisi kumppaninsa mieltymykset huomioon, hän esittelisi saappaitaan miehen sijasta niille, joita ne oikeasti kiinnostavat.

Nainen: ”Hyvää yötä.”

Mies: ”Ymph. Öitä” ja kääntää selkänsä naiselle. Nainen loukkaantuu.

Mies tarkoittaa: ”Työpäiväni oli hirvittävän stressaava ja ajattelen nytkin jatkuvasti mahdollisia yt-neuvotteluja. Hyvää yötä, kultaseni.”

Olettaen, että kysymyksessä on sama kuvitteellinen pariskunta kuin ensimmäisessä esimerkissä, vika ei ole ainoastaan työstressissä. Naisen yliherkkä loukkaantuminen kielii huonosta itsetunnosta, joka miehen lyhytsanaisesta vastauksesta päätellen purkautuu parisuhteeseen. Naisen epävarmuus estää häntä ottamasta puolisonsa tunnetiloja huomioon, joten hän säveltää ulkopuolisen selityksen (työ) vapautuakseen vastuusta. Tärkeintä on pitää oma kilpi kiillotettuna, ettei vain kukaan arvostelisi.

Nainen: ”Leventääkö tämä uusi mekko takamustani?”

Nainen tarkoittaa: ”Tiedän, että takamukseni näyttää mielettömän hyvältä tässä uudessa mekossa. Etkö olekin samaa mieltä, rakas?”

Mies: ”Takamuksesi näyttää superseksikkäältä.”

Naisen kysymys on yksinkertainen tapa manipuloida kumppania tilanteessa, jossa hän uskalla kohdata totuutta ulkonäöstään. Niinpä miehen pitäisi ylistää häntä jatkuvasti, jotta naisen herkkä itsetunto ei kokisi kolauksia. Mies taas on puolestaan selkärangaton mielistelijä, jolla ei ole munaa kertoa totuutta edes suoran kysymyksen kohdatessaan. Jos perse näyttää isolta niin se näyttää isolta, vaikka valehtelisi itselleen joka päivä ja sunnuntait päälle. Ainoa, jota tuo valhe hämää, on takamuksen kantaja itse.

Suosikkini on kuitenkin viimeinen ote, joka on kuin suoraan Jos Mieheni Vain -oppikirjasta:

Nainen (kolmatta kertaa saman viikon aikana): ”En jaksa rakastella nyt. Päätäni särkee.”

Nainen tarkoittaa: ”Olen taas koko viikon keräillyt likaisia sukkiasi ja kalsareitasi pitkin asuntoa. Luuletko todella, että sellainen lisää halujani läheiseen kanssakäymiseen, laiskimus?!”

Mies: ”Ymmärrän, että olet väsynyt.”

JMV on kokoelma tekosyitä, jolla parisuhteeseensa tyytymätön nainen selittää huonoa valintaansa. Tarkoituksena on uskotella itselle ja muille, että ei-toivotut ominaisuudet ovat vain ohimeneviä tapoja, joista mies luopuu jos nainen painostaa häntä riittävästi. Seksistä kieltäytyminen on tehokas ase, koska sillä voi asettaa kumppanin todella tukalaan tilanteeseen: joko teet niin kuin haluan tai käyt vieraissa ja kuulet siitä lopun ikääsi.

Kun mies alistuu yhteen JMV-vaatimukseen, nainen löytää seuraavan häntä ärsyttävän piirteen ja sama kuvio toistuu. Parisuhteesta rakennetaan kulissi, jossa mies esittää miellyttävänsä naista, mutta laiminlyö samalla omat mielihalunsa ja muuttuu jatkuvasti onnettomammaksi. Nainen turhautuu, koska hän ei saa miestään survottua haluamaansa muottiin, vaan löytää jatkuvasti uusia valittamisen aiheita.

Olen täysin varma, että lukijoilta löytyy kiivaita mielipiteitä puolesta ja vastaan, joten esitän toiveen: antakaa niiden mielipiteiden kuulua kommenttiosastolla, se on olemassa sitä varten.

kirjoittanut: hihaton

Kumppani netistä

Yhä useampi löytää kumppaninsa netistä. Seuranhakupalveluita näkee lähes kaikkialla, mutta ne eivät tietenkään ole ainoita keinoja tutustua ihmisiin nettimaailmassa. Chatit, IRC, keskustelufoorumit ja muut ovat oivia keinoja löytää samoista asioista kiinnostuneita ihmisiä – vahingossahan voi samalla tutustua mahdolliseen kumppaniehdokkaaseenkin, vaikkei sellaista olisi ollut varsinaisesti etsimässäkään.
Iltalehti kertoi aiemmin syksyllä, että kolmannes aikuisista on käyttänyt netin deittipalveluita. Silti siinäkin artikkelissa tunnuttiin kokonaan unohtavan se, että seuraa voi tosiaan löytää muualtakin netistä.

Jotkut ovat tietenkin edelleen sitä mieltä, ettei kumppania voi löytää netistä. Jotkut taas kauhistelevat sitä, miten joku uskaltaa irl tavata nettikavereitaan. Lapsia varoitellaan pedofiileista ja kehotetaan tapaamaan nettikavereitansa vain julkisilla paikoilla (eikä tietenkään yksin).

Pieni varovaisuus toki onkin aina tarpeen. Ainahan on niitä, jotka väittävät olevansa aivan jotain muuta kuin ovat oikeasti. Itse olen kuitenkin ollut useissa miiteissä elämäni aikana (ensimmäisen kerran olisiko-ollut-16-vuotiaana, jolloin miitti oli aivan toisella puolella Suomea..), sekä tavannut ihmisiä myös kahden kesken. Myös kumppaniini olen tutustunut netin välityksellä, vaikkakaan en deittipalveluiden kautta. Muutaman kommentin seurauksena pyysin häntä juttelemaan eräälle IRC-kanavalle, ja koska asuimme samassa kaupungissa, hän joskus kaverimielessä pyysi minua sitten erään bändin keikalle. Ja se olikin sitten ihastumista melkeinpä ensi silmäyksellä… :) Nyt olemme seurustelleet yli pari vuotta ja asuneet siitä yhdessä puolisen vuotta. Tiedän myös monia muita pareja, jotka ovat löytäneet toisensa netin avustuksella.

Itse olin ennen kovin epäsosiaalinen ja minun oli kovin vaikeaa jutella tuntemattomien ihmisten kanssa. Netissä tämä ongelma ei kuitenkaan ole esteenä sille, että voisi keskustella asiasta kuin asiasta muiden kanssa.

Kuka siis sanoikaan, ettei netistä voisi löytää kumppania? Ja mikä tällaiseen väittämään on syynä? Miksi netti olisi jotenkin huonompi paikka tutustua ihmisiin kuin jotkin perinteisemmät paikat? Miksi joitakin jopa hävettää kertoa, että se oma kumppani on löytynyt netistä? Ja miksi jotkut vanhemmat kieltävät lapsiaan tapaamasta nettikavereitaan?

kirjoittanut: oceansoul

Porno – ongelma ?

Ajatukseni oli ensin kommentoida oceansoulin kirjoitusta Pornon katselu parisuhteessa, mutta siitä tulikin niin pitkä selostus, että ajattelin sitten laittaa sen tähän juttujonoon. Ensiksi voisin vastata Myytinmurtajalle, joka kysyi: Haittaisiko sinua, mies, jos vaimosi kuolaisi komeita miespornotähtiä?

Omasta puolestani vastaan, ettei haittaisi ollenkaan. Mikäs sen mukavampaa, sillä harvoinhan noita pornotähtiä kotosalle eksyy, joten kiima tulee minun hyödykseni. No, vielä parempi tietty olisi, jos joskus tuollainen uros tulisi monipuolistamaan seksielämäämme ihan oikeastikin… Ja kyllä, meillä katsellaan pornoa yleensä yhdessä, mikä lisää sen tehon moninkertaiseksi.

Tämä koko ”ongelma” kuuluu taas siihen kategoriaan, josta voisi kirjoittaa kirjan. Hihattoman mainitsema Henry Laasanen onkin tarttunut asiaan ja kirjoittanut kirjan Naisten seksuaalinen valta. Onneksi, sillä se on niitä harvoja selostuksia, joissa tieteen pohjalta on analysoitu ihmisen seksikäyttäytymistä. Kannattaa lukea kirja sen lisäksi, että tutustuu hihattoman esittämiin nettilinkkeihin.

Laasanen on saanut tietysti kovaa kritiikkiä osakseen. Syyt voitaneen tiivistää kahteen kokonaisuuteen. Toisaalta häntä vastustetaan periaatteessa, sillä eihän tieteellinen selitys sovi niille, joilla on jokin ihan oma ”missio” tai jotka uskovat ihmisen olevan syntyessään tyhjä taulu. Toisilla taas tökkää siihen, että he uskovat itse käyttäytyvänsä eri tavalla ja eri (siis paljon jalommista) syistä kuin mitä Laasasen kirjassa kerrotaan. Ihminen valitettavasti vain itse harvoin tunnistaa käyttäytymisensä todelliset vaikuttimet.

Laasasen kirja ei kuitenkaan kerro eikä sen tarkoituskaan ole kertoa, miksi esimerkiksi villiq sallisi naiselleen esiintyä vaikka pornoelokuvassa himoitsemansa staran kanssa. Laasasen kirja kertoo, miten ihminen keskimäärin käyttäytyy ja mitkä hänen motiivinsa todennäköisimmin ovat. Se siis kertoo, miksi miehet katsovat keskimäärin enemmän pornoa kuin naiset (ja tämä selittää, miksi naisille tehtyä pornoa on vähemmän). Se kertoo myös sen, miksi miehet haluavat seksiä enemmän kuin naiset, siis keskimäärin. Ja se oikeastaan kertoo selityksen kaikkiin seksiongelmiin yleisellä tasolla. Selitykset voisi tiivistää yhteen sanaan: testosteroni.

Sitten meillä on tämä nykyinen parisuhdemalli, jossa ihmisten oletetaan omistavan toisensa koko elämänsä ajan. Tästä koituu ongelmia varsinkin seksissä ja ongelmat vain paisuvat, mitä enemmän toista yrittää suhteessa hallita ja pakottaa johonkin yleiseen tai yksityiseen muottiin. Tätä ongelmaa ei voi poistaa muuten kuin muuttamalla parisuhdemallia. Rakkauden ei pitäisi kohdistua toiseen sellaisena kuin hänet itse haluaisi, vaan sellaisena kuin hän sattuu olemaan. Se tarkoittaa myös sitä, ettei toista tai hänen seksuaalisuuttaan voi omia itselleen. Tässä tullaan taas oceansoulin taannoiseen mainioon kirjoitukseen: If you love somebody, set them free.

Oceansoul myös kyseli kommentissaan, millaista naisille suunnatun pornon sitten pitäisi olla, kun ”tavallinen” porno ei heille tunnu kelpaavan. Olen tätä ihmetellyt itsekin. Kyllähän seksifilmeissä noin keskimäärin on yhtä paljon miehiä ja naisia, myös komeita miehiä ja komeita peniksiä – eivätkä penikset ole minua heterona koskaan häirinneet. Päinvastoin, oikein kovana seisova kalu on kiihottavaa katseltavaa.. Myös naiset ohjaavat  pornoelokuvia. Pornoa löytyy hyvinkin tasokkaana, juonellisena ja tunnelmallisena. Ehkä kysyntä ja tarjonta eivät vain pornon runsaudessa löydä toisiaan?

Voisiko tällä sivustolla olla jokin linkkivinkkinurkkaus, jossa olisi naisten itsensä ”hyväksi” rankkaamaa pornoa? Tai edes toiveita siitä, millainen hyvä porno olisi – vaikka vihjeeksi jollekin alan tuottajalle. Saisi kerrankin selville, mitä naiset valituksillaan tarkoittavat.

kirjoittanut: villiq

Pornon katselu parisuhteessa

On jälleen aika gallupin!

Häiritseekö sinua, jos kumppanisi katselee pornoa esimerkiksi masturboidessaan? Entä katseletko sinä pornoa (jos elät parisuhteessa)? Oletteko koskaan katsoneet yhdessä pornoa vaikkapa esileikkinä?

Väitettyäni eräällä nimeltä mainitsemattomalla foorumilla, että suurin osa todennäköisesti hyväksyy kumppanin pornon katsomisen, niin täytyipä sitten ihan oikeasti kysellä, miten asia on. Vaikka tietysti voidaan miettiä, onko tämän blogin lukijat ihan kattava otos väestöstä, mutta kuitenkin.. ;) Itse siis hyväksyn (ja olen myös itse katsonut välillä yksikseni), enkä oikein ymmärrä, jos sen takia nyt mustasukkaiseksi tulee.

Olen saanut perusteluita, että porno on pahasta, koska se ei anna realistista kuvaa seksistä (esineellistää naisia ja muut tutut perustelut..). Miehet saattavat alkaa ajatella, että ”olisipa vaimonikin tuollainen tosielämässä” ja sitten taas naisille voi siksi tulla paineita, ettei pysty samaan. Mmmh? Ei pornovideoiden ole tarkoitus olla mitään opetusvideoita, ja jos ei oikeasti ymmärrä sitä, ettei seksi ole todellisuudessa sellaista kuin leffoissa, niin huonosti menee…

Keskustelua siis!

kirjoittanut: oceansoul

”If you love somebody, set them free”?

”Ystävän uskollisuus on myönteistä ja arvokasta: ystävään voi luottaa vaikeissakin elämäntilanteissa eikä hän hylkää, puhu pahaa tai petkuta. Mutta parisuhteessa uskollisuus ilmaistaan kieltona: et saa rakastua kehenkään toiseen, et saa harrastaa seksiä kenenkään toisen kanssa. Uskollinen ystävä on kultaakin kalliimpi, mutta uskollinen puoliso on kahleissa.” (Seksualistin merkinnästä ”Uskollinen koira”.)

Iltalehden tekemän kyselyn mukaan yli puolet suomalaisista on sitä mieltä, että pettäminen on sallittua, jos kumppani ei ole halukas harrastelemaan seksiä. Moniko silti ajattelisi oikeasti omalla kohdallaan, että toinen saa vapaasti harrastaa seksiä jonkun toisen kanssa, jos itse ei ole halukas petihommiin tai vaikkapa johonkin tiettyyn juttuun seksin saralla? Epäilenpä, ettei loppujen lopuksi monikaan. Suurimman osan päähän on iskostunut ajatus, ettei parisuhteessa saa harrastella seksiä ulkopuolisten kanssa. (Tai ainakin raja menee yhteisessä ryhmäseksikokeilussa.) Eikä tämän takia edes viitsitä miettiä, olisiko se joissain tapauksissa kuitenkin ihan hyväksi. Esimerkiksi jollekin voisi olla tärkeää saada olla dominoiva seksileikeissä, mutta oman kumppanin kanssa se ei toimisi. Se voi olla turhauttavaa ja saada henkilön pettämään kumppaniaan.

Minusta parisuhteeseen kuuluu oletuksena luottamus, jolloin ei tehdä asioita, joita ei voi kertoa kumppanilleen tai joita ei haluaisi itsellensä tehtävän. Silti se ei tarkoita, että asioita tarvisi katsoa niin ahdasmielisesti (”seksiä sitten harrastat loppuelämäsi vain minun kanssani” tai äärimmilleen vietynä ”en halua, että katsot pornoa” jne.). Pettää ei mielestäni missään tapauksessa saa, mutta parisuhteesta ei tarvitse tehdä vankilaa, jossa ei saa toteuttaa kuin niitä haluja, joita omalla kumppanillakin on. Niinpä sen sijaan (että tarvisi pettää), voisi haluistaan kertoa kumppanillensa ja niistä voitaisiin keskustella. ”Haluaisin kokeilla seksiä jonkun toisenkin kanssa.”, ”Haluaisin kokeilla seksiä myös samaa sukupuolta olevan kanssa.”, ”Tiedän, ettet sinä tykkää sitomisleikeistä, mutta siksi minä haluaisin kokeilla niitä jonkun muun kanssa.”, …

Todellisuudessahan monet ovat aivan liian mustasukkaisia, että tämä toimisi. Voin hyvin myöntää itsekin, että minulla olisi todella kovasti sulattelemista, jos kumppanini yhtäkkiä kysyisi, saisiko vaikka harrastaa seksiä miehen kanssa. VAIKKA itselläni on fantasioita niin ryhmäseksistä kuin seksistä vain kahdestaankin naisen kanssa. Välillä tulee myös ajatuksia, että olisi joskus tulevaisuudessa hauskaa kokeilla seksiä jonkun muunkin miehen kanssa. (Ja kyse ei ole siitä, että seksimme olisi tylsää tai siinä olisi jotain vikaa – päinvastoin!) Ajatus siitä, että harrastaisi seksiä pelkästään saman ihmisen kanssa, on aika tylsä. Ehkä haluan perustaa perheen ja elää kuolemaani asti saman ihmisen kanssa, mutta seksin saralla taidan kuitenkin olla liian kokeilunhaluinen. En haluaisi elää vapaassa suhteessa, mutta satunnaiset seksikokeilut muiden kanssa eivät kenties ole täysin poissuljettu vaihtoehto. Jos niistä on keskusteltu kunnolla sitä ennen ja vielä sen jälkeenkin.

Mitä rakastumiseen tulee, uskon, että pitkässä suhteessa ohimeneviä ihastumisia tulee useimmille. Eikä sitä voi mennä kieltämään: tunteilleen ei voi juuri mitään, mutta teoilleen tietenkin voi. Eli jos nyt sattuu ihastumaan, voisi yrittää unohtaa tämän, eikä mennä heti pyytämään kahville ja siitä siirtyä makkarin puolelle. Eli tältä osin itse kahlitsen kumppaniani; onneksi hän ei tietääkseni sitä kuitenkaan niin koe, vaan odottaa aivan samaa minultakin. Meillä tilanne on tämä, mutta se ei ole ehdoton malli kaikille.

Lienen kyllä aika tyypillinen nainen sen suhteen, että yksittäisen pettämisen antaisin helpommin anteeksi silloin, jos kyse olisi pelkästä seksistä. Tokihan se on jo kauan aikaa tiedetty, että miehelle on tärkeämpää seksi ja naisille tunteet. ;) Tästä on evoluutioon perustuvia selityksiä, että mies pelkää saavansa toisen miehen lapsen [jos nainen pettää], eikä hänen oma perimä jatka tuolloin elämää. Naisille taas on vaarana se, että mies jättää hänet yksin lapsen kanssa [jos mies rakastuu toiseen]. Siksi siis miehiä loukkaa enemmän seksi ja naisia emotionaalinen uskottomuus. Miesten taipumus syrjähyppyihin on myös helppo selittää, koska mitä enemmän seksikumppaneita, sitä paremmin geeniperimä jatkaa elämää. Naiset taas valitsevat pitkäaikaiseen suhteeseen miehen, jolla on parhaat ominaisuudet arkipäivän hommiin, mutta syrjähypyissä hän paneskelee sellaisen miehen kanssa, jolla on hyvä perimä. Ihan näin tietoiskuna: tämä on meinaan jopa todistettu. Naiset meinaan suosivat pettäessään tiettyä miestyyppiä & harrastelevat syrjähyppyjä eniten hedelmällisimpinä päivinään.

Mutta mitä siis sanoa yhteenvetona?

Parisuhteen ei tarvitse olla vankila, vaan vapaus voi tehdä suhteesta onnellisemman, kuten Helena S. (merkintää ei enää ole olemassa, siksi linkki poistettu) osoittaa:

”Olen paljon onnellisempi, kun saan toteuttaa tätä [kinky]puolta itsessäni, ja olen syvästi kiitollinen miehelleni, että hän sallii sen. Vastavuoroisesti minun on annettava hänellekin yhtä paljon vapautta, eikä se tunnu enää niin pahalta, kun saan itsekin säilyttää pienen vapauden elämässäni ja kun tiedän, että olemme molemmat siten onnellisempia. ”If you love somebody, set them free” laulaa Sting, joka harrastaa vaimonsa kanssa parinvaihtoa ja on ilmeisen onnellinen.”

kirjoittanut: oceansoul