Suhteellisuuksia

Tarkkaillaanpa hetki kuvitteellisen pariskunnan, Mikon ja Jaanan suhdetta. Viisi vuotta yhdessäoloa, joista kaksi naimisissa, yhteinen asuntolaina ja kissa. Ei lapsia, mutta ehkä lähitulevaisuudessa. Seksiä pariskuntamme harrastaa kerran-kaksi viikossa, joskus vähän harvemmin.

Kaikki hyvin siis, mutta heitetäänpä soppaan vähän lisätietoa: Mikolla on suhde toisen naisen kanssa, ja hänellä on myös tapana käyttää escort-palveluja työmatkoillaan. Jaana puolestaan tapailee itseään paljon vanhempaa miestä sillä välin kun Mikko on matkoilla.

Ei liene vaikea arvata, mihin tämä johdattelu tähtää. Mikon ja Jaanan parisuhde ei vain ole sitä, miltä se ensin näyttää, koska molemmat tietävät missä mennään.

Siinä missä 98% pareista takertuu seksuaalisen poissulkevuuden kaavaan, Mikko ja Jaana ovat itse suunnitelleet parisuhteensa säännöt. Heille halu harrastaa seksiä monen ihmisen kanssa ei tarkoita kyvyttömyyttä sitoutumiseen tai välinpitämättömyyttä kumppania kohtaan, ainoastaan yhtä halua muiden joukossa. He jakavat yhteisen kodin, talouden, tulevaisuudensuunnitelmat ja arkipäivän rutiinit, mutta sen lisäksi molemmilla on muita intiimejä ihmissuhteita. He ovat toisilleen ensisijaisia kumppaneita ja muut suhteet järjestetään sen mukaan, miten Mikon ja Jaanan yhteiset aikataulut antavat myöten. Molemmat ovat tavanneet kumppaninsa muut partnerit ja antaneet siunauksensa sivusuhteille.

Ja kyllä, myös Mikko ja Jaana tuntevat mustasukkaisuutta. Se on olemassaoleva ja voimakas tunne, jonka käsitteleminen vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä. Mustasukkaisuuden tuntemisessa ei ole mitään väärää, mutta kuten muitakin tunteita, sitäkin voi hallita ja työstää niin ettei se häiritse elämää. Monille on pitkällä aikavälillä helpompaa kontrolloida mustasukkaisuuttaan kuin jatkuvasti yrittää tukahduttaa halujaan muita kohtaan.

Joku varmaan haluaisi luokitella molempien tekemiset pettämiseksi, mutta siitäkään ei ole kyse. Pettämiseen tarvitaan osapuoli, joka tekee jotain salaa toiselta, sekä osapuoli, joka ei hyväksy toisen tekemisiä. Mikon ja Jaanan suhteesta ei löydy kumpaakaan, vaan kyseessä on molemmille vapaaehtoinen järjestely. Kumpikin on kertonut toissijaisille kumppaneilleen, että ovat naimisissa ja aviosuhde on se ensisijainen.

Ja vieläkin joku lienee sitä mieltä, että Mikon ja Jaanan järjestely on vain Väärin, ja siihen liittyykin avoimen suhteen suurin vaikeus: sosiaalinen stigma. Yksiavioisuus ja seksuaalinen poissulkevuus ovat edelleenkin niin vahva standardi, että niistä poikkeamista katsotaan kieroon vähän samalla tavalla kuin homoseksuaaleja vielä parikymmentä vuotta sitten.

Tämä oli vain lyhyt ja sekava keskustelunavaus, pallo on nyt teillä: Mitä mieltä olet avoimista suhteista? Miksi? Oletko kokeillut? Piditkö? Tai tunnetko jonkun, jolla on avoin pari(kolmi-, neli-)suhde? Millaisia ihmisiä he ovat?

Sana on vapaa, keskustelkaa!

kirjoittanut: hihaton

Sisäinen adoptio hyväksytty homopareille

Pitkästä aikaa jotain järkevääkin säädetty! Nimittäin eduskunta hyväksyi tänään perheen sisäisen adoption homopareille. Suomeksi siis rekisteröidyssä parisuhteessa elävä voi adoptoida kumppaninsa lapsen. Tämä parantaa lapsen asemaa, koska hän saa esimerkiksi oikeuden perintöön ja tapaamisiin eron sattuessa.

Välillä ei kyllä tiedä, pitäisikö itkeä vai nauraa lukiessa esimerkiksi HS:n keskustelufoorumia (seuraavat lainaukset tästä ketjusta). Tuntuu kuin suurin osa ei edes ymmärtäisi, mistä laissa on oikeasti kysymys.

”Kyllä täytyy olla sairas yhteiskunta jos tämä ehdotus menee läpi, no tulevaisuudessa sit korjataan näiden idiootien päättäjien satoa kovalla hinnalla. Surulista lasten kannalta. ”

Mikähän tässä tilanteessa nyt varsinaisesti muuttuu? Vaikka lakia ei olisi hyväksytty, nämä lapset asuisivat näissä perheissä silti. Ilman vain edellä mainittuja juridisia oikeuksia.

”Mikä suhde lapsella voi olla toiseen homo-lesbovanhempaan, jonka jälkeläinen hän ei ole?”

Öh.. Mikä suhde siis lapsella voi olla molempiin vanhempiin, joiden jälkeläinen hän ei ole? (Ulkoiset adoptiot)

”Lasta ei kyllä näissä asioissa ajatella olleenkaan. Niin… Mistäköhän johtuu koulukiusaaminen kun lapsi on kouluiässä?”

Nii-i. Kummallista, että minuakin on kiusattu tuhannesta asiasta, vaikka olen asunut ihan heterovanhempien kanssa!

”Lapsella on oikeus isään ja äitiin!”

Eli jos isä on vaikka kuollut, niin lapsi täytyy siirtää toiseen perheeseen, jossa on isä sekä äiti? :)

Kullervo Kalervonpoika lähtee kaiken lisäksi blogissaan väittämään, että laki aiheuttaa sen, että ”homoseksuaali varastaa lapsen hänen omalta vanhemmaltaan”.

Haloo! Nämä lapset asuu jo näissä perheissä. Toinen biologinen vanhempi ei ole osallistumassa arkeen (usein esim. jos kyseessä keinohedelmöityksen kautta syntynyt), joten keneltäkään ei olla mitään varastamassa. Jos toinen biologinen vanhempi on tiedossa, tarvitaan myös häneltä suostumus adoptioon (muuta kuin äärimmäisissä poikkeustapauksissa). Lailla siis vain turvataan lapsen juridista asemaa, kun toisen vanhemman sosiaalisesta vanhemmuudesta tulee myös juridinen.

Ei kukaan haloota nosta siitä, että heteroavioliitoissa sisäinen adoptio on ollut jo sallittua. Mutta sehän on niin kamalaa, kun ihan virallisesti hyväksytään se, että lapsella on vaikka kaksi äitiä!

Sori, mutta hankkikaa suvaitsevaisuutta. =( Se ei tarkoita sitä, että seuraavaksi täytyisi hyväksyä eläimiin sekaantuminen tai pedofilia. Ei ole millään tavalla niihin verrattava asia.

kirjoittanut: oceansoul

Seksiä, seksiä, seksiä…

Viime aikoina on alkanut ihmetyttämään se, miten seksikeskeisiä todella monet tuntemani ihmiset ovat. Kun tavataan kiinnostava ihminen, ensimmäinen tavoite on päästä harrastamaan seksiä, tutustumaan ehtii myöhemminkin. Ollaan jopa sitä mieltä, että tytön/pojan iskeminen on epäonnistunut täydellisesti, kun ei ekalla kerralla onnistunu saamaan! Joten unohdetaan koko tyyppi ja vaivutaan epätoivoon.  (Tarkennettakoon, että tämä kirjoitus ei koske yhdenillan juttuja, tai ihmisiä jotka hakevat pelkkiä seksisuhteita.) Jos olen sitä mieltä, että haluaisin tutustua johonkin kivaan tyyppiin kunnolla tai edes jotenkuten ennen seksielämän aloittamista, onko se todellakin outoa nykypäivänä? Oikeastaan tiedän jo vastauksen, ei se ole, ainakaan kaikkien mielestä. Luojan kiitos. Mutta silti haluaisin vähän keskustelua aiheesta.

Arvostetaanko nykyään ollenkaan ihmisiä, jotka haluaa edetä suhteessa hitaasti vai onko se kamalaa pihtausta jos ei heti parin tunnin tai parin päivän tuttavuuden jälkeen anna? Mun mielestä suhde ei siitä kärsikään, ja enpä kyllä sellasta miestä haluaiskaan joka sen takia ei haluais jatkaa “suhdetta” pidemmälle. Tottakai seksi tulee kuvioihin ennemmin tai myöhemmin, enkä nyt tarkota että sitä pitäis kaikin keinoin vältellä, vaan alottaa se sitten kun hyvältä tuntuu. Vai elänkö todellakin jossain illuusissa, jossa jotkut harrastaa seksiä vasta jopa parin kuukauden seurustelun jälkeen?

Omalla kohdallani tässä on takana lienee epävarmuus omasta itsestäni, mutta en silti koe sen olevan mitenkään epänormaalia. Onko se nyt niin kamalan väärin ihastua rauhassa, ja edetä sitten mukavasti suhteessa pidemmälle…

Ps. En koe mitenkään vääränä sitäkään jos joku nyt välttämättä haluaa aina heti harrastamaan seksiä, mutta lähinnä ihmettelen jos on niin kamalan vaikea asia jos joku toinen ei haluakaan.

kirjoittanut: miltsu

Seksuaalinen haluttomuus

Tämä harmittava ongelma on yleinen ja sitä esiintyy kaikenikäisillä – niin naisilla kuin miehillä. Ongelmaksi se muodostuu varsinkin parisuhteessa, jossa halujen määrä on hyvin erilainen. Kaikille seksi ei ole yhtä tärkeää, eikä vähäinen seksin määrä ole aina varsinaista haluttomuutta. Mutta jos seksi on ennen maistunut, kannattaa miettiä, mistä oma haluttomuus voisi johtua. Suhteen toiselle osapuolelle voi olla hyvinkin turhauttavaa, jos kumppani kieltäytyy kerrasta toiseen.

Naisilla haluttomuutta voivat aiheuttaa erilaiset huolet, lääkkeet (esim. e-pillerit), väsymys, stressi, parisuhdeongelmat, sairaudet jne. Varsinkin raskauden jälkeen äiti on usein väsynyt, limakalvot ovat kuivat ja lapset vievät aikaa. Silti kannattaisi muistaa hoitaa parisuhdettaan ja koittaa järjestää aikaa seksillekin. Liukuvoide auttaa kuivuusongelmiin, ja varmasti vanhemmat jaksavat hoitaa paremmin lapsiaan, kun ovat tyytyväisiä.

Samanlaisia syitä haluttomuuteen on toki miehelläkin; stressi, parisuhdeongelmat, sairaudet, jne.

Suhteen aluksi intohimoa yleensä riittää vaikka muille jaettavaksi. Kun rakastumisen huuma laantuu, seksinkin määrä yleensä vähenee. Pahimmassa tapauksessa suhde arkiintuu niin, ettei seksi enää kiinnosta juuri ollenkaan. Tämä on vaarana varsinkin silloin, kun seksiä harrastetaan joka kerta samalla tavalla. Siksi yllätykset; mielikuvituksen käyttäminen ja uusien asioiden kokeileminen ovat monesti hyväksi, että hehku säilyy vuodesta toiseen. Joillekin haluttomuutta voi aiheuttaa myös orgasmivaikeudet, joista on kirjoitettu tässä blogissa jo aiemmin.

Ikääntymisen myötä seksuaalinen halu yleensä myös vähenee, mutta tämä johtunee enemmänkin sairauksista ja parisuhteen arkistumisesta kuin itse iästä. Jostain syystä vanhojen ihmisten seksiin suhtaudutaan välillä kovin halventavasti. Esimerkiksi bl4ckwh1t3 kirjoitti joskus blogissaan: ”Minä jäin vain miettimään mihin yli 70-vuotias herrashenkilö tarvitsee kondomeja. Minusta on pelottavaa ajatella, että sen ikäinen harrastaa satunnaista seksiä jonkun kanssa. Luulisi, että vietit ovat pikkuhiljaa lakanneet.” Mutta tiedoksi kaikille hassuille nuorille; myös isovanhempasi saattavat harrastaa seksiä ihan yhtä lailla kuin sinäkin. ;) Ja sehän on vaan hyvä juttu, koska seksillä on positiivisia vaikutuksia niin fyysiseen kuin psyykkiseenkin terveyteen.

Erilaiset huolet ja kriisit parisuhteessa tai elämässä muuten aiheuttavat helposti haluttomuutta. Jos ongelmia ei pysty omin voimin selvittämään, kannattaa hakea apua esimerkiksi terapiasta. Vakavat sairaudet ja vammautumiset aiheuttavat lähes poikkeuksetta haluttomuutta, jolloin terveen kumppanin onkin annettava toiselle aikaa ja turvauduttava vaikkapa omaan käteen. Jos ongelmat ovat alkaneet esimerkiksi hormonaalisen ehkäisyn jälkeen, kannattaa kokeilla toisia ehkäisykeinoja. Jos taas yhdyntäkipujen takia seksi ei innosta, eikä liukuvoide tuo helpotusta asiaan, kannattaa suunnata lääkärin vastaanotolle; erilaiset tulehdukset voivat esimerkiksi aiheuttaa kipua yhdynnässä.

Tämä alustukseksi sille, että lainasin vihdoin viime vuoden varmaankin puhutuimman kirjan eli Härkösen ”Ei kiitos”. Tänään varmaankin aloitan sitä lukemaan, joten lukublogistani löytynee ensi viikon aikana siitä arvostelu. Mutta nyt kaikilla on mahdollisuus kertoa omia kokemuksiaan haluttomuuteen liittyen, vaikkapa anonyyminä, jos siltä tuntuu. :)

kirjoittanut: oceansoul