Seksiä, seksiä, seksiä…

Viime aikoina on alkanut ihmetyttämään se, miten seksikeskeisiä todella monet tuntemani ihmiset ovat. Kun tavataan kiinnostava ihminen, ensimmäinen tavoite on päästä harrastamaan seksiä, tutustumaan ehtii myöhemminkin. Ollaan jopa sitä mieltä, että tytön/pojan iskeminen on epäonnistunut täydellisesti, kun ei ekalla kerralla onnistunu saamaan! Joten unohdetaan koko tyyppi ja vaivutaan epätoivoon.  (Tarkennettakoon, että tämä kirjoitus ei koske yhdenillan juttuja, tai ihmisiä jotka hakevat pelkkiä seksisuhteita.) Jos olen sitä mieltä, että haluaisin tutustua johonkin kivaan tyyppiin kunnolla tai edes jotenkuten ennen seksielämän aloittamista, onko se todellakin outoa nykypäivänä? Oikeastaan tiedän jo vastauksen, ei se ole, ainakaan kaikkien mielestä. Luojan kiitos. Mutta silti haluaisin vähän keskustelua aiheesta.

Arvostetaanko nykyään ollenkaan ihmisiä, jotka haluaa edetä suhteessa hitaasti vai onko se kamalaa pihtausta jos ei heti parin tunnin tai parin päivän tuttavuuden jälkeen anna? Mun mielestä suhde ei siitä kärsikään, ja enpä kyllä sellasta miestä haluaiskaan joka sen takia ei haluais jatkaa “suhdetta” pidemmälle. Tottakai seksi tulee kuvioihin ennemmin tai myöhemmin, enkä nyt tarkota että sitä pitäis kaikin keinoin vältellä, vaan alottaa se sitten kun hyvältä tuntuu. Vai elänkö todellakin jossain illuusissa, jossa jotkut harrastaa seksiä vasta jopa parin kuukauden seurustelun jälkeen?

Omalla kohdallani tässä on takana lienee epävarmuus omasta itsestäni, mutta en silti koe sen olevan mitenkään epänormaalia. Onko se nyt niin kamalan väärin ihastua rauhassa, ja edetä sitten mukavasti suhteessa pidemmälle…

Ps. En koe mitenkään vääränä sitäkään jos joku nyt välttämättä haluaa aina heti harrastamaan seksiä, mutta lähinnä ihmettelen jos on niin kamalan vaikea asia jos joku toinen ei haluakaan.

kirjoittanut: miltsu