Viime aikoina on alkanut ihmetyttämään se, miten seksikeskeisiä todella monet tuntemani ihmiset ovat. Kun tavataan kiinnostava ihminen, ensimmäinen tavoite on päästä harrastamaan seksiä, tutustumaan ehtii myöhemminkin. Ollaan jopa sitä mieltä, että tytön/pojan iskeminen on epäonnistunut täydellisesti, kun ei ekalla kerralla onnistunu saamaan! Joten unohdetaan koko tyyppi ja vaivutaan epätoivoon. (Tarkennettakoon, että tämä kirjoitus ei koske yhdenillan juttuja, tai ihmisiä jotka hakevat pelkkiä seksisuhteita.) Jos olen sitä mieltä, että haluaisin tutustua johonkin kivaan tyyppiin kunnolla tai edes jotenkuten ennen seksielämän aloittamista, onko se todellakin outoa nykypäivänä? Oikeastaan tiedän jo vastauksen, ei se ole, ainakaan kaikkien mielestä. Luojan kiitos. Mutta silti haluaisin vähän keskustelua aiheesta.
Arvostetaanko nykyään ollenkaan ihmisiä, jotka haluaa edetä suhteessa hitaasti vai onko se kamalaa pihtausta jos ei heti parin tunnin tai parin päivän tuttavuuden jälkeen anna? Mun mielestä suhde ei siitä kärsikään, ja enpä kyllä sellasta miestä haluaiskaan joka sen takia ei haluais jatkaa “suhdetta” pidemmälle. Tottakai seksi tulee kuvioihin ennemmin tai myöhemmin, enkä nyt tarkota että sitä pitäis kaikin keinoin vältellä, vaan alottaa se sitten kun hyvältä tuntuu. Vai elänkö todellakin jossain illuusissa, jossa jotkut harrastaa seksiä vasta jopa parin kuukauden seurustelun jälkeen?
Omalla kohdallani tässä on takana lienee epävarmuus omasta itsestäni, mutta en silti koe sen olevan mitenkään epänormaalia. Onko se nyt niin kamalan väärin ihastua rauhassa, ja edetä sitten mukavasti suhteessa pidemmälle…
Ps. En koe mitenkään vääränä sitäkään jos joku nyt välttämättä haluaa aina heti harrastamaan seksiä, mutta lähinnä ihmettelen jos on niin kamalan vaikea asia jos joku toinen ei haluakaan.
kirjoittanut: miltsu
Housuitta 
Mikä muuttuu paremmaksi venailemalla ja tutustumalla?
Mulla ainakin yhden yön juttu toimii,tytöt ollut ainakin tyytyväisiä:)t.reijo
Ei ainakaan seksi. Sitä pitää saada ja ottaa kunnolla!
No, vaikken nyt varsinaisesti itsekään ole pahemmin odotellut, vaan seksi astui mukaan aika nopeasti, niin eiköhän siinä yleensä ole se, että toiseen luottaa enemmän. Ja kun tuntee paremmin, niin ei sitten yhtä paljoa välttämättä jännitä seksiä (varsinkin jos eka kerta), jolloin kiihottuminen sun muu on helpompaa.
Ei siis ole mitenkään ihmeellistä odottaa, että toiseen on ehtinyt tutustua vähän paremmin. Tietysti riippuu siitä, kuinka pitkää aikaa miltsu tässä suunnilleen nyt on tarkoittanut..
Joidenkin uskovaisten odotus avioliittoon (joka saattaa olla vasta pitkän ajan päästä, esim. vuoden tai usemmankin), on aika hölmöä omasta mielestäni. Itse ainakin tunsin niin paljon seksuaalista halua kumppaniini, etten olisi todellakaan halunnut odottaa. (Sori, mutta olen sitä mieltä, ettei pitkän ajan odotuksessa ole mitään järkeä. Voipi olla vaan suuret paineet, jos pitää onnistua sitten silloin hääyönä yhtäkkiä. ;>)
Eli hitaasti suhteessa etenemisen syy on jännitys?
Jep, OS sen jo sanokin. Kyllä se varmaan on vähän erilaista harrastaa seksiä sellasen kanssa jonka tuntee (edes jotenkuten) kun hetken tuttavuuden kanssa, en nyt sano kuitenkaan että se seksi parempaa olis! Mutta voihan se ollakin. Mutta kyllä se joidenkin ihmisten kohdalla on ite suhteelle parempi ootella.
Aika yksilöllistä, I think.
Helinä, tuskinpa se jännityskään aina on syynä, mutta joskus voi ollakin. Jotkut vaan tykkää edetä hitaasti. Ja eikö se luo kivasti jännitystä suhteeseen kun odottelee vähän ;)
Miksi se on parempi? Mitä se parantaa? Seksiä? Suhdetta?
Tietenki seksi on parempaa, kun tuntee kumppanin hyvin ja vielä parempaa, kun tuntee kumppanin seksikäyttäytymisen hyvin. Mutta mitä haittaa siitä on, että tutustuu tähän seksiosuuteen suhteesta jo alkuvaiheessa? Huonontaako se lopullisesti suhdetta?
Joo jotkut tykkää edetä hitaasti, mutta mikä siinä muuttuu paremmaksi? Ja miksi?
Joo en mä todellakaan mitään epäinhimillistä parin vuoden odottelua tarkota, mutta ei se mua liikuta jos joku haluaa niin kauan odottaa. Mutta ite en kyllä siihen kykenis. Viikkoja, kenties kuukausia..itelle kuukausia kyllä vois olla liian pitkä aika, en tiedä oikein.
Helinä, en oo sanonu että ois mitään haittaa alottaa seksi nopeesti, tai että se huonontais suhdetta mitenkään. Ehkä sun pitää ite kokeilla? Vaikee sitä on sanoa mikä kenenkin kohdalla toimii. Ei se pari viikkoa tms oo mun nähdäkseni kauheesti pois toisen seksikäyttäytymisen tuntemisesta. Kun tutustuu ihmiseen kunnolla niin on mm. varmasti helpompaa puhua asioista keskenään, en mä parin päivän tuntemisen jälkeen kauheasti tunteistani esimerkiks viittis puhua. Helpompi sanoa mistä tykkää ja mistä ei, eikä oo välttämättä niin kauhee pettymys jos seksi ei heti toimikaan kunnolla?
Juu-u, tuo pettymysjuttu nyt vahvasti liittyy nimenomaan siihen luottamiseen. Eli haluaa olla varma, että voi myös epäonnistua toisen edessä (tai että voi perääntyä koko touhusta, jos siltä alkaa tuntumaan).
Joo siis en mä todellakaan yritä väittää, et hitaasti eteneminen ois outoo tai väärin tai mitään. Oon vaa kiinnostunu siitä, että mitä se odottelu auttaa. Mitä se hyödyttää.
En aio kokeilla, koska se ei tunnu mulle itelle luonnolliselta. Ehkä myös siks tajuun, että joku, joka haluu edetä hitaasti, hermostuu nopeetemposesta toiminnasta.
Ilmeisesti se sitten auttaa sen jännityksen ja tunteistapuhumisen kanssa tai jtn.
Tapailin kerran tyttöä, joka halusi edetä hitaasti seksin suhteen. Seksistä puhuttiin ja kokemuksia vertailtiin, mutta olisiko siinä kuukauden verran mennyt odotellessa. Terve ihminen kyllä malttaa sen kuukauden, varsinkin kun muuten asiat suttaantuivat mainiosti. Keskustelu toimi, oli hauska viettää aikaa yhdessä, toinen tuli hakemaan jos jompikumpi oli juhlissa omin nokkinensa ja niin edelleen. Molemmilla oli omaa tilaa, mutta yhteistä aikaakin riitti.
Kuten arvata saattaa, seksi oli lopulta se osa-alue joka ei toiminut. Vika ei ollut kommunikaation puutteessa tai hermostuneisuudessa, vaan siinä että tarpeet eivät kohdanneet. Kompromisseja kyllä mietittiin, mutta lopputulos olisi ollut sellainen, ettei se miellytä kumpaakaan, joten vaihtoehdoksi jäivät avoin suhde ja eri teille lähteminen. Harmitti lähteä, kun kaikki muu toimi niin hyvin, mutta seksuaaliset halut ovat liian iso uhraus minkä tahansa kumppanuuden eteen. Kavereiksikaan ei ollut paluuta.
Lienee turha sanoa että olisi harmittanut pirusti vähemmän, jos tuo seksuaalinen yhteensopimattomuus olisi tullut ilmi aiemmin. Yksiavioisen parisuhteen tärkein tekijä on seksi, joten sen jättäminen myöhemmälle ei ole millään muotoa fiksua kumppania valitessa.
”Yksiavioisen parisuhteen tärkein tekijä on seksi, joten sen jättäminen myöhemmälle ei ole millään muotoa fiksua kumppania valitessa.”
No aika hyvin yleistit oman huonon tuuris koskemaan kaikkia? Väität siis että pikimiten pitää harrastaa seksiä, että jos toinen onkin ihan huono sängyssä/sitä ei huvita ihan yhtä usein kuin itteä, niin suhteella ei oo tulevaisuutta? En mä nyt näkis mitään menettäväni jos venailisin kuukauden ja sitten seksi ei luistaiskaan, sillon menettäisin jos haluaisin vaikka odottaa kunnes ollaan naimisissa. Siitä ei pääsiskään niin vaan pois!
Joo kyllä se varmasti harmittaa jos seksuaaliset halut ja muut ei kohtaa, mutta…en ite kyllä jotain viikkoja tai kuukautta näe kovin pitkänä aikana suhteen kannalta. Tai liian ”myöhäsenä” tutustua toiseen lisää, seksin muodossa.
En yleistänyt, totesin vain että kannattaa aloittaa tutustuminen niistä tärkeimmistä. Yksiavioisella suhteella on tulevaisuutta tosi heikosti, jos seksihalut ovat kovin erilaiset.
Sanot itsekin, että naimisiin asti ei kannata odottaa, koska siitä ei pääse pois helposti. Jokainen toki määrittelee odotteluaikansa itse, mutta itse en halua investoida paljoa aikaa suhteeseen, joka ei voi toimia. Mitä pidempään on tapailtu, sitä vaikeampi on lähteä eri suuntiin.
Tämä on vain yksi niistä jutuista, joissa heteroiden tulisi harrastaa enemmän seksiä kuin nykyään. Ikävä kyllä aavikkouskonnot ovat tehneet pelottavan hyvää työtä uskotellessaan ihmisille, että seksi on jotain pyhää ja se loppuu kesken harrastamalla. Onneksi asenteet ovat muuttumaan päin.
Aijaa, sopeutuminenko on aiiivan mahdoton ajatus? Mutta kaatuuhan se tottakai jos toinen on tyyliin seksiaddikti tai haluton. Mutta jos ei nyt ihan kumpikaan näistä ääripäistä niin kyllä mä ite kuvittelisin kykeneväni suhteeseen jossa ei halut täysin kohtaa.
Munki mielestä seksi on sen verran tärkee juttu parisuhteessa, että siihen kannattais tutustua pian.
Toki jossain määrin voi sopeutua, mutta eroavaisuuksia on muutenkin kuin halukkuudessa. Ei homma toimi, jos toinen on seikkailuhenkinen, kokeilunhaluinen biseksuaali ja toinen haluaa pimeässä peiton alla. Tai jos toinen on koko ikänsä halunnut kokeilla anaaliseksiä, mutta kumppaniehdokas ei siihen halua alkaa. Tai jos toinen on tottunut säännölliseen suuseksiin, mutta toinen ei pidä sen antamisesta?
Tai entä jos toinen ei osaa koskettaa oikealla tavalla, muttei myöskään kuuntele palautetta?
Ylle kirjoittamani herättää tavallisesti kaksi virhetulkintaa, joten korjaan ne etukäteen:
1. Esimerkkeihin ei sisälly sukupuolirooleja. Mies ei aina ole se enemmän ja erilaisempaa haluava osapuoli, vaan meistäkin löytyy vanilla-tyyppejä (mikähän olisi hyvä käännös tuolle?).
2. Molempia ääripäitä löytyy Suomestakin ihan pirusti, samoin niiden eri asteita. On helppo kuvitella, että kaikkihan haluavat suunnilleen samoja asioita kuin minä itse, mutta todellisuudessa makuja ja haluja on paljon laajempi kirjo.
Jankuttamisen uhallakin: seksi on todellakin parisuhteiden tärkein ja kivuliain asia. Se on asia, jota terveinä pidetyissäkin parisuhteissa pyritään ensimmäiseksi säätelemään ja rajoittamaan varsin ehdottomilla ja raskailla säännöillä.
Jopa seksittömään suhteeseen (mainittuun pitkään soidinmenoon) kuuluu yleensä pyrkimys toisen seksuaalisuuden kontrolloimiseen.
Mikäli juuri tutustunut pari ei sano ääneen näkemyksiään seksistä ja sen rajoittamisesta, on minusta äärimmäisen kiinnostavaa kysyä, miten ja millä perusteella astuu voimaan kultturinen olettamamme uskollisuudesta. Kuinka nopeasti häkki heilahtaa?
Mun mielestä tää meni nyt ihan sivuraiteille, kun mun jutun yksinkertanen pointti oli ihan vaan se, että odottelu ei välttämättä tee yhtään pahaa suhteelle. En tainnu kieltää, etteikö seksi ois tärkee/tärkein osa suhdetta? Ei se nyt siitä yhtään vähemmän tärkeeks muutu, jos vähän odottelee. Eikä odottelu meinaa, etteikö olis mitään säpinää, tottakai seksuaalista jännitettä on mukana ilman seksiäkin. Mun mielestä se jännite on hienoa! Enkä koe kuukautta ”uhrauksena”, jos suhde meneekin pieleen toimimattoman seksin takia myöhemmin. Musta tuntuis varmaan jopa pahemmalta jos mies ilmottais heti seksin harrastamisen jälkeen että sori, olin vähän huono eikä tästä suhteesta nyt tule mitään. Vähän niinkun se ois joku testi. Mutta kai nämä on sitten niin yksilöllisiä juttuja, ettei jonkun itsetuntoa paljoa hetkauta jos joku ei oo tyytyväinen toisen seksuaalisiin haluihin.
Pakko vielä lisätä, että sitä tuntee itsensä luotetuksi ja spesiaaliksi, jos tietää miehen olevan sellanen ettei se ihan kenen kanssa tahansa hyppää sänkyyn. Mutta en nyt tiedä liittyykö mitenkään, kun kyllä ne yhden illan jutut tunnistaa aika helposti sellasista jotka ois seurusteluainestakin..
Mä taas koen ’testiajaksi’ sen, joka pitäs odotella. Se että mies kokee olevansa niin hienoo tavaraa ettei voi mulle antaa jo melko alussa, vaan sen pitää tutustua ja tutkia ja testata mua ni äh, pitäköön sitte pippelinsä.
Jos se on tuleva mies mulle, ni kyllä mä haluun, että siinä alussa ’tutustumisaikaan’ kuuluu myös yhteiseen seksiin tutustuminen.
Enpä ite osaa kuvitella, että joku sen takia haluais odotella kun tuntee olevansa niin hienoa tavaraa. Mutta varmaan tietty löytyy niitäkin, luulisin kuitenkin että en sellaseen itseään Jumalana pitävään ihmiseen haluaisi muutenkaan tutustua. Mutta tuskin yleisesti kyse on siitä. Ja mun mielestä sä nyt Helinä ihan hyvin osotat miks kannattaa odotella, jotta välttyy tollasilta ihmisiltä joille vaan se pippeli merkkaa ;) Jos mun pillu vaan kiinnostaa niin ei kiitos…
Eiköhän se tutustumisaika oo paaaljon pidempi kun viikkoja tai kuukausia, oppiiko toista tuntemaan koskaan? Joten kyllä se seksi siihen ”tutustumisaikaan” kuuluu tottakai, mutta on se kumma jos ei ilman kestä hetkeä alusta.
Niinno, jos ei halua seukata sellasen kanssa, jolle se pippeli merkkaa. Vaikka ei mulle kyllä vaan pippeli pelkästään merkkaa. Eikä se ny nii hirveen kumma oo, jos ei ilman kestä hetkeä alusta. En mäkää jaksa venailla. :p
Odottelu ei ehkä tee pahaa suhteelle, mutta näistä tapailuista läheskään kaikki eivät johda suhteeseen. Kokemukseni mukaan neljä viidestä suhteenalusta kannattaa haudata ennen kuin homma menee vakavaksi, ja lopuistakin ehkä yksi neljästä kestää pidempään kuin kaksi vuotta. Kuukauden odottelu joka välissä tekee yllättävän pitkiä aikoja, varsinkin kun sille ei ole mitään järkevää syytä. Seksistä pidättäytyminen kuului asiaan niihin aikoihin, kun aviomiehen oli tapana antaa huomenlahja morsiamelle vastineeksi neitsyydestä.
Suhteen(alun) loppuminen tuntuu aina pahalta, oli syynä huono seksi, haisevat jalat tai mikä muu tahansa. Toiset syyt tulevat esiin nopeammin, toiset hitaammin, mutta ne eivät häviä mihinkään odottelemalla. Siksi ihmettelen, miksi jättää se potentiaalinen suhteentappaja roikkumaan, varsinkin jos jännitettä on ilmassa ja panettaisikin. Ensimmäiset seksinharrastamiskerrat ovat nimenomaan testejä, mutta eivät ”testaan kelpaatko mulle” -mielessä. Tarkoitus on tottakai pitää hauskaa, mutta samalla kokeillaan osuvatko halut yhteen ja onko yhteisellä seksielämällä tulevaisuutta. Asiassa ei siinä mielessä ole mitään henkilökohtaista, että etukäteen ei voi tietää ja makuja on enemmän kuin ihmisiän aikana kerkeää laskea.
Tokihan ilmankin kestää hetken, mutta what’s the point?
Mutta mihin on kiire, koko elämä aikaa suhteilla ja löytää se ”oikee”. Ei mulle itelle kauheesti se odottelu merkkais, tai suhteet joista ei tulekaan mitään. Kai mä nyt panen jos panettaa ja tuntuu siltä että haluu heti harrastaa seksiä, en mistään väkisin odottelusta puhu :D Mutta jos tuntuukin siltä että ei ihan heti haluu harrastaa seksiä.
Musta tutuu ettei sitä tytöillä ole. Kauniit pysyy markkinoilla, mut entä ku täyttää 45? Pitäs olla jo avioliitto alla, kun ei kurppaa kukaan halua. Miehet ny saa koko ikänsä!
Miltsun Se Oikea -kommentista olen eri mieltä jo siinä kohtaa, etten usko kenenkään olevan ”oikea” (tai väärä). On vain potentiaalisia suhteita, joista voi valita parhaat päältä olosuhteiden ja tilaisuuksien mukaan. On julmaa alkaa seurustelusuhteeseen, jos todellisuudessa odottaa sitä ”oikeaa” ja tietää suhteen kariutuvan ennemmin tai myöhemmin. Vai dumppaatko kumppanisi heti, kun jostain selviää ettei kyseinen tyyppi ollut ”oikea”? Kerrotko niille ihan kivoille että odotat sitä oikeaa ja he ovat milloin tahansa vaarassa tulla jätetyiksi? Vai oletko valmis kävelemään sen oikean ohitse, jos satut seurustelemaan silloin jonkun muun kanssa?
Helinä voisi varmaan myös kertoa, keneltä yli 45-vuotiaat miehet saavat. Yli 45-vuotiaat naiset ovat selkeästi väärä vastaus, jos he kerran eivät enää saa.
Ne saa vaikka 27-vuotiaalta :)
45-vuotiaat miehet saa 19-vuotiailta tyttösiltä, tottakai! Eiku. Ei se niin mene mun havaintojen mukaan, kyllä sitä seuraa näkyy löytyvän ihan yhtä helposti oli sitten 20- tai 50-vuotias nainen. Ei kauneus, nuoruus ja kiinteys (vai mitä Helinä nyt ajo takaa) oo loppujenlopuks niitä tärkeimpiä asioita suhteen ja kiinnostumisen kannalta. Nyt tarvittais vähän vanhempia ihmisiä kommentoimaan asiaa ;o)
En mäkään usko että on olemassa Oikeita tai Vääriä, ja siks käytinki heittomerkkejä kun en mihinkään kohtaloihin ja sellasiin usko. Mutta ”oikee”, eli ihminen jonka kanssa homma vaan toimii. Tietty kaikki seurustelukumppanit on oikeita aikansa..vääriä sitten kun huomaa ettei homma toiminukkaan. Ei sitä etukäteen oikein voi tietää miten suhteen käy.
Miltsu: ”Nyt tarvittais vähän vanhempia ihmisiä kommentoimaan asiaa”
Kommentoidaan nyt sitten, kun oikein pyydetään… Tietysti voisi kommentoida yleisellä tasolla eli miten ihminen keskimäärin käyttäytyy. Silloin pitäisi sanoa, että miehet suosivat nuorempia, kauniimpia ja hedelmällisimpiä naisia. Ja naiset suosivat itseään hieman vanhempia, korkean testosteronitason omaavia miehiä.
Mutta onneksi meitä on moneksi. Jotkut nuoretkin miehet tykkäävät vanhoista naisista. Ja tykkääminen muuttuu iän mukana. Kyllä ”tavallinen” mies useimmiten etsii seuraa ikäisistään, sillä ei ole mukava tulla torjutuksi, kuten todennäköisesti käy, jos tavoittelee liian ”korkeatasoista” naista.
Eli kyllä vanhemmillekin naisille ottajia löytyisi, ongelma taitaa ollakin se, ettei heille ”tavallinen” mies välttämättä kelpaa. Ei siis ehkä kannata tuhlata koko elämäänsä sen ”oikean” etsiskelyyn. Itse ainakin suosittelisin rohkeutta suhteisiin ja lapsentekoonkin jo nuorella iällä.
Tuota odottamisasiaakin voisi samalla kommentoida. Se on vähän sukua raittiudelle. Joitakin tuntuu kovasti ärsyttävän se, että he kokevat joutuvansa aina selittämään juomattomuuttaan. Itse en ole moista ongelmaa edes huomannut. Ei voisi vähempää kiinnostaa, mitä jotkut ihmettelevät. Kaipa tämä liittyy jollakin tavoin itsetuntoon. Ja sehän on miehillä keskimäärin parempi kuin naisilla ihan biokemiallisista syistä johtuen.
Odottamisesta minulla on kokemuksia laidasta laitaan ja kas kummaa, kaikilla tavoilla on syntynyt hyviä suhteita. Ensimmäinen naissuhteeni ikinä johti viiden vuoden (!) seksittömän seurustelun jälkeen avioliittoon, joka kesti 20 vuotta ja loppui aivan turhaan asiaan. Seksittömyyteen ei ollut syynä mikään uskonnollinen herätys, vaan pelkkä vanhanaikainen typeryys näin jälkikäteen ajateltuna. Ei kai tällaista nykynuoriso voi edes ymmärtää – eikä ole tarviskaan.
Seksittömyys on toki suhteellista. Kaikkea muuta tehtiin, mutta ei yhdyntää. Kyllä siinä jo oppi toista niin paljon tuntemaan, ettei ihan toiselta planeetalta oltu seksinkään suhteen. Ainoa, mitä ei koskaan voi etukäteen tietää, ei edes sekstailemalla, on halujen pysyvyys. Kovatkin halut voivat loppua kuin seinään yhteiseen osoitteeseen muuttamisen jälkeen. Tästäkin on kokemusta.
Nykyinen suhteeni taas alkoi seksillä ja on suorastaan täydellinen. Ei siis ole oikeaa vastausta tähänkään ongelmaan, onneksi olemme kaikki erilaisia. Ei siis kannata kuunnella liikaa lähimmäistemme typeriä tölväisyjä tai median tarjoilemia valmiita malleja.
Seksittömyteen liittyen haluaisin kuulla mielipiteenne kokemuksestani, jota olen yrittänyt analysoida. Olen 4 kk:n ajan flirttaillut ikäiseni (olen 45-v. nainen), naimisissa olevan miehen kanssa. Olemme suudelleet kiihkeästi ja kosketellett toisiamme pari kertaa. Lisäksi lähettämme kiintymystä ilmaisevia ja seksiin liittyviä tekstiviestejä kaikkina vuorokauden aikoina. Oma avioliittoni on käytännöllisesti katsoen loppunut, vaikka asummekin saman katon alla ja mainitsemani miehen avioliitto hänen omien sanojensa mukaan ”toimii”, mutta seksi tökkii koska vaimo ei anna kuin kerran parissa kuukaudessa. Mies pitää minua kauniina ja kiihottavana ja kuvittelee minut alasti eri tilanteissa. Hän myös masturboi tyydytyksellä samalla kun vaihtaa tekstiviestejä kanssani. Hän ei kuitenkaan halua oikeaa seksiä kanssani, koska pelkää, että välillämme oleva juttu voisi sen seurauksena mennä piloille. Omasta mielestänikin flirttailu hänen kanssaan on mukavaa, mutta haluan myös sänkyyn hänen kanssaan. Pitäisikö lopettaa koko juttu turhautumiseni vuoksi vai painostaa tyyppi sänkyyn kanssani vai jatkaa flirttailua hyvin vuoksi ja hankkia samalla toinen rakastaja?
Tässä hyvä esimerkki siitä, mitä ongelmia voi tulla eteen, jos odotellaan avioliittoon asti…
Vanha juttu, mutta pahalta tuntuu lukea kommentteja. Ihan kuin yli 45- vuotiailla ei olisi lainkaan seksielämää.
T. 48- vuotias nainen, jonka aviomies on 52- vuotias
50v:hän nyt ei näin nykypäivän maailmassa ole vielä mitenkään vanha (vaikka esim. alle 20-vuotiaista se saattaakin siltä tuntua)! Olen muuten kirjoitellut joskus ikääntyneiden seksuaalisuudesta: https://housuitta.com/2010/01/06/seksuaalisuus_ikaantyneilla/
Ai sun mielestä 48- vuotiaan ja 52- vuotiaan seksi on ikääntyneiden seksiä. Kiitti!
Heh, ei. Juurihan sanoin, ettei ole vanha. :D
Kunhan linkitin, kun tuli mieleen tuo kirjoitus. Ikääntyneiksi laskisin itse eläkeikäiset eli 65v ->.