… sitä enemmän haluaa. Sen kun jaksaisi aina pitää myös omassa mielessään.
Lyhyesti on kai kerrottava, kuinka vauvavuoden aikana minulla ei ollut juurikaan haluja ja kuinka imetys aiheutti limakalvojen kuivuutta (ja siten kipuja). Vasta kun lapsemme oli yli vuoden (ja kuukautiskierto alkoi taas käynnistyä), aloin oikeasti nauttia uudelleen seksistä. Siltikin väsymys ja ajanpuute ovat usein olleet esteenä sekstailuille lähikuukausinakin. On niin paljon helpompaa valita illalla tv-ohjelmien katseleminen tai vaikka se nukkuminen.
Kun vauvavuoden aikana oli harrastanut seksiä yhteensä ehkä niin monta kertaa kuin aiemmin tuli harrastettua kolmessa viikossa, ei seksi ollut oikein koskaan mielessä. Tämän vuoksi blogikirjoituksiakaan ei ole minulta näkynyt.
Haluttomuushan on melko yleistä synnytyksen jälkeen eikä meillä siitä ongelmaa haluttu tehdä, sillä kyseessä on kuitenkin ymmärrettävä väliaikainen tila. On täysin luonnollista, että huomio keskittyy vauvaan ja hormonit eivät suosi omia haluja. Kun lapsellamme alkoi olla ikää yli vuosi ja fyysisestikin olin täysin palautunut, kaipasin omia halujani. Seksi tuntui toki hyvältä, kun siihen jaksoi joskus ryhtyä, mutta itse en mitenkään aktiivisesti aloitteita tehnyt.
Vasta lähihetkinä olen ryhdistäytynyt. Mieheni on halunnut minua enemmän, joten en ole kokenut mielekkääksi ja oikeudenmukaiseksi sitä, että hän on koko ajan joutunut tekemään myönnytyksiä (vaikka häneltä ei valituksia juuri olekaan kuulunut). En tietenkään kiusallani ole pihtaillut, vaan seksi ei oikeasti ole kauheasti ollut mielessä.
Lopulta huomasin, että kun puolipakolla on välillä käskenyt itseään tekemään aloitteita seksiin & on suostunut miehen ehdotuksiin silloinkin, kun ei ehkä oikeasti olisi kauheasti kiinnostanut, seksi on alkanut olla taas mielessä enemmän. Ja niitä halujakin on jo ihan oikeasti: odotan jo nyt sitä hetkeä illasta, kun lapsi on saatu unille ja voin viettää kahdenkeskistä aikaa miehen kanssa.
Molempien täytyy saada kokea parisuhteessa nautintoa. Sairauksien yms. vuoksi satunnaiset haluttomuusjaksot ovat ymmärrettäviä, mutta tilanteesta ei voi tulla vuosia kestävä tila. Seksistä toki pitää olla oikeus aina kieltäytyä, mutta liika on liikaa. Väistämättä haluttomuus alkaa jossain kohtaa vaikuttaa parisuhteeseen, ja ainakin itse huomasin, kuinka läheisyys muutenkin tuntui vähenevän (vaikka puhuimmekin, kuinka meidän pitää muistaa muunlainen hellyys). Jos tilanne on ajautunut jo niin pitkälle, ettei kumppani viitsi koskaan edes ehdotella – koska tietää joutuvansa vain torjutuksi – ollaan varmasti jo oikein ongelmallisessa tilanteessa. Onneksi meillä ei tähän pisteeseen jouduttu missään vaiheessa.
Muistakaa siis antaa kumppaninne tuntea, että hän on haluttava. Mitä kauemmin on ilman seksiä, sitä helpommin muodostuu kynnys, jonka yli voi olla vaikeaa päästä. Pankaa siis jo tänään; vaikka se ei ehkä kauheasti kiinnostaisi.
Housuitta 