Suhteellisuuksia

Tarkkaillaanpa hetki kuvitteellisen pariskunnan, Mikon ja Jaanan suhdetta. Viisi vuotta yhdessäoloa, joista kaksi naimisissa, yhteinen asuntolaina ja kissa. Ei lapsia, mutta ehkä lähitulevaisuudessa. Seksiä pariskuntamme harrastaa kerran-kaksi viikossa, joskus vähän harvemmin.

Kaikki hyvin siis, mutta heitetäänpä soppaan vähän lisätietoa: Mikolla on suhde toisen naisen kanssa, ja hänellä on myös tapana käyttää escort-palveluja työmatkoillaan. Jaana puolestaan tapailee itseään paljon vanhempaa miestä sillä välin kun Mikko on matkoilla.

Ei liene vaikea arvata, mihin tämä johdattelu tähtää. Mikon ja Jaanan parisuhde ei vain ole sitä, miltä se ensin näyttää, koska molemmat tietävät missä mennään.

Siinä missä 98% pareista takertuu seksuaalisen poissulkevuuden kaavaan, Mikko ja Jaana ovat itse suunnitelleet parisuhteensa säännöt. Heille halu harrastaa seksiä monen ihmisen kanssa ei tarkoita kyvyttömyyttä sitoutumiseen tai välinpitämättömyyttä kumppania kohtaan, ainoastaan yhtä halua muiden joukossa. He jakavat yhteisen kodin, talouden, tulevaisuudensuunnitelmat ja arkipäivän rutiinit, mutta sen lisäksi molemmilla on muita intiimejä ihmissuhteita. He ovat toisilleen ensisijaisia kumppaneita ja muut suhteet järjestetään sen mukaan, miten Mikon ja Jaanan yhteiset aikataulut antavat myöten. Molemmat ovat tavanneet kumppaninsa muut partnerit ja antaneet siunauksensa sivusuhteille.

Ja kyllä, myös Mikko ja Jaana tuntevat mustasukkaisuutta. Se on olemassaoleva ja voimakas tunne, jonka käsitteleminen vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä. Mustasukkaisuuden tuntemisessa ei ole mitään väärää, mutta kuten muitakin tunteita, sitäkin voi hallita ja työstää niin ettei se häiritse elämää. Monille on pitkällä aikavälillä helpompaa kontrolloida mustasukkaisuuttaan kuin jatkuvasti yrittää tukahduttaa halujaan muita kohtaan.

Joku varmaan haluaisi luokitella molempien tekemiset pettämiseksi, mutta siitäkään ei ole kyse. Pettämiseen tarvitaan osapuoli, joka tekee jotain salaa toiselta, sekä osapuoli, joka ei hyväksy toisen tekemisiä. Mikon ja Jaanan suhteesta ei löydy kumpaakaan, vaan kyseessä on molemmille vapaaehtoinen järjestely. Kumpikin on kertonut toissijaisille kumppaneilleen, että ovat naimisissa ja aviosuhde on se ensisijainen.

Ja vieläkin joku lienee sitä mieltä, että Mikon ja Jaanan järjestely on vain Väärin, ja siihen liittyykin avoimen suhteen suurin vaikeus: sosiaalinen stigma. Yksiavioisuus ja seksuaalinen poissulkevuus ovat edelleenkin niin vahva standardi, että niistä poikkeamista katsotaan kieroon vähän samalla tavalla kuin homoseksuaaleja vielä parikymmentä vuotta sitten.

Tämä oli vain lyhyt ja sekava keskustelunavaus, pallo on nyt teillä: Mitä mieltä olet avoimista suhteista? Miksi? Oletko kokeillut? Piditkö? Tai tunnetko jonkun, jolla on avoin pari(kolmi-, neli-)suhde? Millaisia ihmisiä he ovat?

Sana on vapaa, keskustelkaa!

kirjoittanut: hihaton

Seksi ja vallankäyttö parisuhteessa

Miesten ja naisten erilaiset seksuaaliset tarpeet

Kyllästyykö mies jos seksiä on liikaa?

Kersantti Karoliinat

Nämä ja turhan moni muu esimerkki ovat vain pintaraapaisu siitä ikävästä käytösmallista, jota meille seksuaali- ja välillä muunkin käyttäytymisen normina työnnetään mediassa. Miestä täytyy koko ajan pitää löysässä hirressä, ettei hänelle vain pääsisi kasvamaan itsetuntoa dumpata itsestään epävarma, kontrolloiva nainen. Helpoiten se onnistuu pihtaamalla seksiä, sitähän kaikki miehet jatkuvasti haluavat.

Aivan varmasti.

Jos unohdetaan se, etteivät miehet ole aina valmiita seksikoneita sen enempää kuin naisetkaan, tuollainen arvomaailma on silti kaikkea muuta kuin sitä, mitä parisuhteen ja seksin pitäisi olla: valtataistelua, jossa nainen kiristää miestä tekemään asioita, joita ei halua. Jos samaa harrastettaisiin vaikka rahalla, sanktiona olisi vähintäänkin sakkoa tai vankeutta. Tämä kirjoitus keskittyy lähinnä yhdessä asuvien pariskuntien välisiin asioihin, koska ilmiö on näkyvimmillään niissä.

Koska yksiavioinen parisuhde on lupaus seksuaalisesta sitoutumisesta ja uskollisuudesta, siihen on kuuluttava myös oletus kumppanin seksuaalisten tarpeiden huomioonottamisesta. Jos potentiaalisen kumppanin mieltymyksiä ei tunne riittävän hyvin, on turha myöskään kuvitella osaavansa ne tyydyttää. Siinä vaiheessa kun muutetaan yhteen, olisi syytä olla jonkinlainen aavistus kumppanin haluista ja omasta kyvystä kohdata ne. Jos halut ja antamiset eivät kohtaa, parempi sanoa kiitos ja hei ennen kuin siirtyy tarkastamaan seuraavaa potentiaalista kumppania. Seksi on niin suuri osa parisuhdetta, että tarpeiden on parempi kohdata tai suhteelle ei voi ennustaa kovinkaan valoisaa tulevaisuutta.

Yhteen muuttaminen ei nykyään ole onneksi mikään vaatimus seksielämälle, joten kumppanin mieltymyksiin on helppo tutustua ennen kuin tarvitsee tehdä suuria päätöksiä. Seurusteluvaiheessa molempien pitää uskaltaa kertoa avoimesti, mitä haluaa ja minkälaisilla ehdoilla. Tässä kohtaa siis pitäisi jo olla selvillä esimerkiksi vaatimus tahrattomasta kodista ennen seksiä, jolloin kumppani voi arvioida halunsa ja kykynsä tyydyttää tätä tarvetta osaltaan. Vaatimusten yhtäkkinen ja radikaali muuttaminen jälkeenpäin on pettämiseen verrattavaa epärehellisyyttä, jos moiselle ei löydy aivan hiton hyviä perusteita.

Mikäli jompikumpi osapuoli ei halua tyydyttää toisen tarpeita, pariskunnan ei kannata jatkaa suhdetta kovin vakavalla pohjalla, yhteen muuttamisesta puhumattakaan. Media ja stereotypiat saattavat työntää meitä kaikenlaisiin muotteihin, mutta ainoa oikea määritelmä omille seksuaalisille tarpeille on se, miltä itsestä tuntuu. Jos kumppani yrittää niitä haluja kahlita, hän ei ole oikea ihminen tyydyttämään seksuaalisia tarpeitasi. Sopivampia löytyy kyllä, kun jaksaa etsiä.

Surullisinta tuossa aiemmin mainitussa muotissa on se, että se leimaa puoli kansakuntaa vehkeillään ajatteleviksi seksihulluiksi ja toisen puolet pihtaaviksi, psykoottisiksi hyväksikäyttäjiksi. Seksi on valjastettu rajalliseksi hyödykkeeksi, jonka määrää säätelemällä naiset kyykyttävät miehiä, välittämättä pätkääkään heidän tunteistaan ja tarpeistaan. Nämä miehet puolestaan ovat niin huolissaan seksielämästään, että suostuvat mitä hulluimpiin uhrauksiin säilyttääkseen edes teoreettiset mahdollisuudet kahdenkeskiseen seksiin.

Jos edellinen kappale kolahti, kannattaa oikeasti miettiä olisiko se ruoho sittenkin vihreämpää aidan toisella puolella. Yhteensopimattomat seksihalut eivät vain ole sellainen asia, josta pitäisi kärsiä millään tavalla, eikä varsinkaan siten että toinen käyttää tilannetta häikäilemättä hyväkseen. Elämä on liian lyhyt tuhlattavaksi sellaisiin kumppaneihin, jotka eivät voi tai halua tyydyttää omia tarpeitasi.

kirjoittanut: hihaton