Miesten ja naisten erilaiset seksuaaliset tarpeet
Kyllästyykö mies jos seksiä on liikaa?
Nämä ja turhan moni muu esimerkki ovat vain pintaraapaisu siitä ikävästä käytösmallista, jota meille seksuaali- ja välillä muunkin käyttäytymisen normina työnnetään mediassa. Miestä täytyy koko ajan pitää löysässä hirressä, ettei hänelle vain pääsisi kasvamaan itsetuntoa dumpata itsestään epävarma, kontrolloiva nainen. Helpoiten se onnistuu pihtaamalla seksiä, sitähän kaikki miehet jatkuvasti haluavat.
Aivan varmasti.
Jos unohdetaan se, etteivät miehet ole aina valmiita seksikoneita sen enempää kuin naisetkaan, tuollainen arvomaailma on silti kaikkea muuta kuin sitä, mitä parisuhteen ja seksin pitäisi olla: valtataistelua, jossa nainen kiristää miestä tekemään asioita, joita ei halua. Jos samaa harrastettaisiin vaikka rahalla, sanktiona olisi vähintäänkin sakkoa tai vankeutta. Tämä kirjoitus keskittyy lähinnä yhdessä asuvien pariskuntien välisiin asioihin, koska ilmiö on näkyvimmillään niissä.
Koska yksiavioinen parisuhde on lupaus seksuaalisesta sitoutumisesta ja uskollisuudesta, siihen on kuuluttava myös oletus kumppanin seksuaalisten tarpeiden huomioonottamisesta. Jos potentiaalisen kumppanin mieltymyksiä ei tunne riittävän hyvin, on turha myöskään kuvitella osaavansa ne tyydyttää. Siinä vaiheessa kun muutetaan yhteen, olisi syytä olla jonkinlainen aavistus kumppanin haluista ja omasta kyvystä kohdata ne. Jos halut ja antamiset eivät kohtaa, parempi sanoa kiitos ja hei ennen kuin siirtyy tarkastamaan seuraavaa potentiaalista kumppania. Seksi on niin suuri osa parisuhdetta, että tarpeiden on parempi kohdata tai suhteelle ei voi ennustaa kovinkaan valoisaa tulevaisuutta.
Yhteen muuttaminen ei nykyään ole onneksi mikään vaatimus seksielämälle, joten kumppanin mieltymyksiin on helppo tutustua ennen kuin tarvitsee tehdä suuria päätöksiä. Seurusteluvaiheessa molempien pitää uskaltaa kertoa avoimesti, mitä haluaa ja minkälaisilla ehdoilla. Tässä kohtaa siis pitäisi jo olla selvillä esimerkiksi vaatimus tahrattomasta kodista ennen seksiä, jolloin kumppani voi arvioida halunsa ja kykynsä tyydyttää tätä tarvetta osaltaan. Vaatimusten yhtäkkinen ja radikaali muuttaminen jälkeenpäin on pettämiseen verrattavaa epärehellisyyttä, jos moiselle ei löydy aivan hiton hyviä perusteita.
Mikäli jompikumpi osapuoli ei halua tyydyttää toisen tarpeita, pariskunnan ei kannata jatkaa suhdetta kovin vakavalla pohjalla, yhteen muuttamisesta puhumattakaan. Media ja stereotypiat saattavat työntää meitä kaikenlaisiin muotteihin, mutta ainoa oikea määritelmä omille seksuaalisille tarpeille on se, miltä itsestä tuntuu. Jos kumppani yrittää niitä haluja kahlita, hän ei ole oikea ihminen tyydyttämään seksuaalisia tarpeitasi. Sopivampia löytyy kyllä, kun jaksaa etsiä.
Surullisinta tuossa aiemmin mainitussa muotissa on se, että se leimaa puoli kansakuntaa vehkeillään ajatteleviksi seksihulluiksi ja toisen puolet pihtaaviksi, psykoottisiksi hyväksikäyttäjiksi. Seksi on valjastettu rajalliseksi hyödykkeeksi, jonka määrää säätelemällä naiset kyykyttävät miehiä, välittämättä pätkääkään heidän tunteistaan ja tarpeistaan. Nämä miehet puolestaan ovat niin huolissaan seksielämästään, että suostuvat mitä hulluimpiin uhrauksiin säilyttääkseen edes teoreettiset mahdollisuudet kahdenkeskiseen seksiin.
Jos edellinen kappale kolahti, kannattaa oikeasti miettiä olisiko se ruoho sittenkin vihreämpää aidan toisella puolella. Yhteensopimattomat seksihalut eivät vain ole sellainen asia, josta pitäisi kärsiä millään tavalla, eikä varsinkaan siten että toinen käyttää tilannetta häikäilemättä hyväkseen. Elämä on liian lyhyt tuhlattavaksi sellaisiin kumppaneihin, jotka eivät voi tai halua tyydyttää omia tarpeitasi.
kirjoittanut: hihaton
Housuitta 
Toki kannattaa muistaa, että jos haluaa kumppanin, joka tyydyttää sinut seksuaalisesti, kannattaa pitää kyseisestä kumppanista huoli. Parhaitenhan se tapahtuu tyydyttämällä vastaavasti kumppanin tarpeet yhtälailla sen enempää ihmettelemättä, eikös vaan?
Hyvä pointti, toki asioiden pitää toimia toiseenkin suuntaan. Reilu peli ja tasapuolisuus molempiin suuntiin, eli molempien tarpeet pitää ottaa parisuhteessa huomioon.
Hmm. En osaa oikein kommentoida tähän mitään. :D
Siitä olen samaa mieltä, ettei seksi saa olla vallankäytön väline. Ei miestä saa kiristää siivoamaan pihtaamalla, mutta toisaalta – tarviiko sitä olla siivoomatta, jos tietää, että siitä sellaista seuraa. (Tietysti esim. kotityöt täytyisi jakaa, jolloin molempien pitää hoitaa se oma osuutensa – halusi tai ei. Ja jos ei hoida, niin onhan sekin vähän pettämistä. Ei se siltikään tietysti oikeuta seksillä kiristämään, mutta omalla kohdallani kävisi varmaan niin, että minua alkaisi ärsyttämään, jolloin en vain haluaisi seksiä. ;<)
Ja onhan se tärkeää, että halut kohtaa ainakin suurimmaksi osaksi. Juuri yhdellä foorumilla eräs totesi, että ”toinen ihminen ei ole mikään auto, jota voi koeajaa, ja jos ei miellytä, niin mennä seuraavaan autokauppaan.”
Vaan minusta se kyllä on niin, että jos seksi ei toisen kanssa miellytä, niin mitäs siitä sitten tulee. (Ei mitään, tai ei ainakaan toimivaa parisuhdetta.)
Jutun juonihan piileekin siinä, että löytää kumppanin jonka kanssa voi sopia asioista. Moni seksiinkin liittyvä asia voi olla neuvoteltavissa, mutta ensisijaisen tärkeää on että tympeät työt voidaan jakaa niin, että molemmat kokevat tilanteen tasapuoliseksi. Sottapytty saattaa olla loistava kokki ja ottaa keittiön vastuulleen tai osaavana järjestelijänä hoitaa perheen raha-asiat. Jos taas ihminen on paitsi siivoton, myös laiska tekemään mitään muutakaan, sopii ihmetellä miksi hänen kanssaan haluaisi alunperinkään muuttaa yhteen, kun käytännön asiatkin on hoidettava. Ihminen kun ei toisen vaatimuksesta muutu, vaikka toivoisi joka päivä ja sunnuntait päälle. Seksillä kiristämällä kumppani todennäköisesti vain ajautuu haistelemaan ruohoa aidan takaa.
Koeajoanalogiassa on sellainen pieni puute, että siinä toinen osapuoli on automaattisesti alempiarvoinen, käytetty ja vailla omaa vapaata tahtoa. Jos kaksi ihmistä, molemmat omasta vapaasta tahdostaan, haluavat tehdä yhdessä jotain, mikä ei kosketa kenenkään muun elämää, ei siihen pitäisi kenelläkään olla sanomista. Ahdasmielistä tekopyhyyttä sellainen.