Seksuaalisuus eri uskonnoissa

Seksuaalisuus on hyvin intiimi asia useimmille. Ympärillä vallitseva kulttuuri / uskonto vaikuttaa olennaisesti siihen, mitä asenteita seksuaalisuudesta omaksutaan jo nuorena. Uskonnoilla onkin ollut pyrkimys säädellä varsinkin seksuaalista käyttäytymistä, jotta hallitseminen on ollut mahdollista.

Eri uskonnot ja niiden käsitykset asioista ovat aina olleet kiinnostukseni kohteena, joten ilokseni törmäsin Pirkko Brusilan toimittamaan teokseen Seksuaalisuus eri kulttuureissa. Kirjassa kerrotaan eri kulttuurien ja uskontojen seksuaalisuuteen liittyviä asenteita; sopivaisuussäädöksiä, kieltoja ja tabuja. Tarkoituksena on ollut luoda teos, joka hyödyttäisi mm. terveydenhuollossa ja sosiaalialalla työskenteleviä ihmisiä, mutta ainakin itse luin tämän pelkästä mielenkiinnosta.

Luterilaisuus on melko tuttua aluetta itselleni (kuten myös sen sisällä olevat herätysliikkeet), joten ensimmäinen osio kirjasta ei juurikaan uutta kertonut. Luterilaisuudessa katsotaan, että seksi on muutakin kuin lisääntymistä varten ja tämän vuoksi ehkäisy hyväksytään. Mielipiteet mm. abortista ja homoseksuaalisuudesta herättävät paljon ristiriitoja. Sen sijaan usein tiukempaa suuntaa edustavat erilaiset herätysliikkeet sekä vapaat suunnat. Monet herätysliikkeistä ja vapaista suunnista tukevat tunnetuksi tullutta kampanjaa ”Tosi Rakkaus Odottaa”, jonka tavoitteena on kehottaa nuoria pidättäytymään seksistä ennen avioliittoa. Homoseksuaalisuuteen suhtaudutaan kielteisesti suunnilleen kaikissa herätysliikkeissä ja vapaissa suunnissa. Liikkeiden rooli on Suomessa marginaalinen verrattuna kansankirkkoomme, joten ei olekaan ihme, että ne voivat esittää tiukempia kannanottoja.

Jehovan todistajat ovat myös monelle tuttu ryhmä; yhteisön säännöt ovat ehdottomia, ja niitä rikkova voidaan jopa erottaa liikkeestä. Avioliiton ulkopuolella seksi on ehdottomasti kiellettyä, homoseksuaaliset teot tuomitaan, ja abortti ei ole sallittua edes raiskauksen jälkeen. Näkemys maailmasta tuntuu olevan kovin mustavalkoinen.

Samoin kirjassa käydään mm. ortodoksisen kirkon, juutalaisuuden, islamin, katolisen kirkon ja eteläaasialaisen hindulaisuuden käsityksiä. Ympärileikkausperinnettä pohditaan, ja myös romanikulttuuria hieman valotetaan.

Yhteneväisyyksiä eri uskonnoista löytää helposti: Selvimpänä tietenkin se, että lähes kaikissa esiaviollinen seksi on kiellettyä – kuten myös homoseksuaalisuus (tai ainakin sen toteuttaminen). Hindut, kuten myös juutalaiset ja muslimit, kokevat kuukautisveren likaiseksi asiaksi. Masturbointikaan ei hyväksyttyä oikein ole.

Häveliäisyys, mikä on varsinkin hindujen keskuudessa yleistä, on johtanut huonoon seksuaalivalistukseen (lasten ja nuorten on sopimatonta kysellä seksuaalisuudesta, sillä ne asiat kuuluvat vain avioliittoon..) ja estänyt seksuaalivähemmistöjen olemassa olosta puhumisen. Häveliäisyys vaikuttaa myös romanikulttuurissa: seurustelusuhteista tai seksuaalisuuteen liittyvistä asioista ei puhuta, raskautta peitellään varsinkin vanhemmilta romaneilta, gynekologin tutkimus koetaan vaikeaksi, jne.

Seksuaalisuuden kohtaaminen on usein vaikeaa, koska sen alue on niin herkkä. Uskontojen onkin helppo käyttää valtaa antamalla erilaisia säädöksia ja ohjeita siihen liittyen. Monille nimenomaan seksiin liittyvät synnit ovat pahimpia – jumalan pelätään vihaavan ja heittävän kadotukseen, jos asiasta ei tee parannusta. Välillä seksuaaliterapeutit saavat olla auttamassa, kun negatiiviset käsitykset seksistä vaikeuttavat seksielämää. Toiset taas eivät saa toteuttaa seksuaalista suuntautumistaan rauhassa, ettei ryhmästä potkita ulos. Toiset taas kärsivät puutteesta, eivätkä uskalla koskea itseensä, ettei vain taivaspaikkaa tulisi menetettyä. Vapaa-ajattelijoiden ja humanistien bussikampanjan lausahdus sopii tähänkin hyvin: ”Jumalaa tuskin on olemassa – lopeta siis murehtiminen ja nauti elämästä”. :)

kirjoittanut: oceansoul

Homo vai hetero?

Radio Rockin leikkimielisen ”Homo vai hetero?” -ohjelman innoittamana kirjoitan nyt vihdoin seksuaalisuudesta. Asiasta, joka seuraa meitä tavalla tai toisella vauvaiästä kuolemaan saakka. Tällä kertaa en kuitenkaan kirjoita yleisesti seksuaalisuudesta, vaan seksuaalisesta suuntautumisesta. Siispä kysynkin, homo vai hetero – vai kenties bi? Radio Rockin tavoin en aio sitä selvittää yhdellä kysymyksellä, vaan haluan miettiä asiaa useammalta kannalta. Voiko kukaan olla oikeasti 100 % hetero? Voisiko ollakin niin, että meissä useimmissa on myös pieni ripaus homoseksuaalisuutta, mutta yhteiskunnan normien painostaessa kiellämme sen?

Kysymyksiä tyyliin ”Olenkohan bi tai homo, koska kiihotun samaa sukupuolta olevista henkilöistä?” näkee usein nuortenlehtien palstoilla. Kysyjiä rauhoitellaan sillä, että nuorena on täysin normaalia olla kiinnostunut monenlaisista asioista ja seksuaalinen suuntautuminen vakiintuu vasta myöhemmällä iällä.

Sinänsä asiasta huolestuminen onkin ymmärrettävää. Suurin osa ympärillä olevista ihmisistä vaikuttaa olevan kiinnostuneita vain vastakkaisesta sukupuolesta, ja siksi omat kiinnostuksen kohteet tuntuvat vääriltä ja kielletyiltä, vaikka eletäänkin jo 2000-luvulla. Vanhat myytit siitä, kuinka homoseksuaalisuus on sairaus ja syntiä, kummittelevat edelleen taustalla, niin vähemmästäkin ahdistuu. Mitä vikaa minussa on? Mitä vanhempani tai kaverini tästä sanovat? Joudunko helvettiin?

No, nykyisin tiedetään, ettei homous ole sairaus ja seksuaaliseen suuntautumiseensa ei oikein voi vaikuttaa. Esimerkiksi homoseksuaalisuuden synnystä on kehitelty kymmeniä erilaisia teorioita (mitä nyt psykologian tunneilta mieleen muistuu, niin syinä on pidetty aivojen osien poikkeamia, geenejä, äidin suurta stressiä odotusaikana, jne.). Itse kyllä olen sitä mieltä, että syiden hakeminen on vähän typerää – toki se voi lisätä homoseksuaalisuuden ymmärtämistä ja hyväksymistä, mutta miksi kaikelle pitää hakea syitä. Minulle ainakin on ihan se ja sama, minkä takia joku rakastaa samaa sukupuolta olevaa ihmistä. Vaikka se olisi oma valinta. Kai kaikki ihmiset saa tehdä, kuten haluaa, jos se ei aiheuta muille ihmisille mitään haittaa. Miten kukaan voi kieltää toiselta rakkauden? (Ja ei, asiaa ei voi verrata millään tavoin esim. pedofiliaan.)

Nykyisin on julkaistu tutkimuksia myös siitä, kuinka suuri osa ihmisistä olisi oikeasti jollain tavalla biseksuaaleja. Yleensä tämä puoli kuitenkin kielletään itseltä. Toisaalta taas nykyisin tuntuu välillä siltä, että biseksuaalisuus on jonkinlainen muoti-ilmiö varsinkin tyttöjen keskuudessa. Liekö se sitten kuitenkaan pelkkä muoti-ilmiö; ehkä vain ennen ei olla niinkään uskallettu myöntää sitä, että myös sama sukupuoli saattaisi kiinnostaa. Tietenkin ”syynä” voi olla myös määritelmät. Milloin ihminen voi sanoa olevansa biseksuaali? Voiko olla ”100% hetero”, jos fantasioissaan rakastelee samaa sukupuolta olevan kanssa? Onko kuitenkaan biseksuaali, jos ei tunne kuin seksuaalista halua samaa sukupuolta kohtaan? Onko tällöin kyse vain kokeilunhalusta?

Entä onko eroa miesten ja naisten välillä? Onko naisille helpompaa myöntää olevansa bi (tai lesbo)? Ja miten on – moniko tämän blogin lukijoista voisi edes kuvitelmissaan rakastella samaa sukupuolta olevan kanssa? Kiinnostaisiko jotakuta miestä ihan vain kokeilumielessä kokeilla, miltä tuntuisi antaa suuseksiä miehelle – vai onko ajatus aivan vastenmielinen? Entä miten on naisten kohdalla?

Tässä kohtaa voisi toki kertoa omasta elämästäänkin. Suurimmaksi osaksi tunnen kiinnostusta miehiä kohtaan ja miehen kanssa seurustelenkin, enkä ole 100% varma, että pystyisin siihen naisen kanssa. Sen sijaan minulla kyllä on seksifantasioita naisistakin ja kokeilu kiinnostaisi suuresti, mutta ainakaan vielä ei ole tarkoitusta harrastella ryhmäseksikokeiluita. ;) Mutta miten sitten määrittelisin seksuaalisen suuntautumiseni? En tiedä (vielä?) ja minusta onkin vähän turhaa lähteä määrittelemään itseään. Ehkä olen bi, ehkä hetero – mitä väliä.

kirjoittanut: oceansoul