Normihomo

En tiedä olenko viimeinen joka tästäkin kuulee, mutta tämmöinen tuli sattumalta vastaan:

NHL – Normihomolehti (linkki vie nettiversioon, lehden omat sivut täällä)

Ainakin selailemassani numerossa 4/2011 (siinä, jossa on Arska kannessa) oli ihailtavan anarkistinen asenne: haastateltiin heteromiestä, jolta kyseltiin ”milloin tajusit olevasi hetero” -stereotyyppisiä kysymyksiä ja vedetään ennakkoasenteita överiksi. Lehti on ilmaisjakelua ja toiminta katetaan mainostuloilla, mikä ei varmaan 10 vuotta sitten olisi onnistunut. Kannattaa vilkuilla NHL:ä silläkin silmällä, mitkä putiikit uskaltavat mainostaa tällaisessa lehdessä.

Ja siltä varalta että jäi epäselväksi, minusta NHL:n ja vastaavien olemassaolo on ihan hiton hieno asia. Ainoa parempi tilanne on se, kun homoille, transvestiiteille ja polyamorisille ei tarvita omaa lehteä, vaan kaikkia kohdellaan tasaveroisina ryhminä.

Siihen meillä on vielä matkaa.

kirjoittanut: hihaton

Hihaton testaa: Ylen Homoilta

Oceansoul tästä jo kirjoittikin ja kerkesi julkaisemaan omansa ensin, mutta täältä pesee silti. Kyse on siis A2 Teeman Homoilta -keskustelusta, joka löytyy YLE Areenalta (Areenasta?) 12.11.2010 asti:

(linkit poistettu, koska katseluaika meni jo)

Ajattelin varoiksi toistaa näitä OS:n mainitsemia väittelyjä. Kaksituntisesta keskustelusta ei jäänyt paljoakaan uutta käteen. Homoavioliittoja vastustava puoli (mm. piispa, perussuomalaisten ja kristillisten kansanedustajat sekä toimittaja) toistaa samoja argumentteja ja vastapuoli (mm. Mr. Gay Finland 2010, vihreiden julkihomo kansanedustaja, kahden äidin kasvattama nainen ja teatteriohjaaja)  yrittää selittää, miksi ko. väitteitä ei voi järkevästi perustella. Kas näin:

”Lapsi tarvitsee sekä äidin että isän kasvaakseen täyspäiseksi.”

Niinniin taas, ja 50% todennäköisyydellä eroon johtava heteroavioliittoko tämän takaa? Yksinhuoltajaperheitä on nykyisellään ns. ihan saatanasti, kaikki peräisin heteroseksuaalisista suhteista. Sitä vastoin homoparit saisivat lapsensa pääasiassa adoption kautta, jolloin heidän kyvykkyytensä vanhemmuteen arvioidaan. Voisipa samaa sanoa teiniraskauksista, lomavauvoista ja alkoholistivanhemmista.

”Raamattu kieltää homoseksuaalisuuden”

Raamattu myöskin opettaa, että jos oikealla silmälläsi näet naisen ja himoitset tätä, sinun tulee repiä ko. silmä irti (Matt. 5: 28-29). Älkääkä yrittäkö väittää että voitte itse valikoida, mitkä kohdat jätetään pois.

”Homous on epäluonnollista”

Luonnossa esiintyy mm. samaa sukupuolta olevia pingviinipareja, jotka kasvattavat poikasia. Noin 1500 muun lajin on tulkittu esittävän homoseksuaalista käytöstä. Heteroseksuaalit parit harrastavat anaaliseksiä, S&M-leikkejä, lasten hyväksikäyttöä ja noin miljoonaa muuta juttua, jotka luokittuvat ihan yhtä epäluonnollisiksi. Seuraava, kiitos.

”Kohta saa mennä naimisiin koirankin kanssa”

Niin taas. Laki määrittää täysivaltaisen henkilön, ja täysivaltaisuus on vaatimus avioliitolle. Koira, lapsi tai vaikka se Playstation eivät ole täysivaltaisia yhteiskunnan jäseniä eivätkä siten voi antaa suostumustaan. Kukaan ei ole vaatinut sen enempää kuin kahden suostuvaisen aikuisen välisiä liittoja.

”Avioliitto on alusta asti ollut miehen ja naisen välinen”

Ja naispappeus oli kiellettyä noin 1986 vuotta. Kuten tässäkin, ”näin me on aina tehty” on huonoin mahdollinen perustelu millekään. Vertaa vaikka fiktiiviseen apinat häkissä -esimerkkiin.

”Lapsia kiusataan koulussa jos heidän vanhempansa ovat homoja”

Joo, samoin kuin lapsia kiusataan silmälaseista, ylipainosta, vääränlaisista vaatteista ja sisaruksiensa tekemisistä. Yrittäkää nyt edes vähän.

Mutta ei tässä vielä kaikki! Yleisökommentit ne vasta hienoja ovatkin, mutta näihin en enää viitsi puuttua:

”Voin pahoin kun näen kahden miehen suutelevan. Sänkyhommista puhumattakaan….”

”Meidän suvussa ei oo yhtään homoa. Varma tieto.”

”Pitäisikö homoutta opettaa biolokian tunnilla?”

”Homot olette aika suvaitsemattomia meitä heteroita kohtaan mielipiteestämme teistä”

”miksi lesbot käyttävät yhdynnässään tekokalua, mikä vika on aidossa?”

”Kertokaa miten tullaan homoksi, vai synnytäänkö siihen. Mielestäni kaikki homot ja lesbot ovat friikkejä! ’ Paroni kotkasta'”

Ja näitähän riittää. Loput täällä.

kirjoittanut: hihaton

Parempaa huomista kohti

Seattlessa asuva seksikolumnisti Dan Savage (hiton hyvää kamaa, hihaton suosittelee) on perustanut Youtube-kanavan, joka on suunnattu vaikeita aikoja eläville teini-ikäisille homoille ja lesboille. Kanavalla aikuisikään ehtineet seksuaalivähemmistöjen edustajat kertovat omia kokemuksiaan siitä, millaista on elää kiusattuna, kaapissa ja/tai syrjittynä.

Mikä vielä parempaa, samat ihmiset kertovat videoillaan myös siitä, kuinka paljon paremmaksi heidän elämänsä ovat muuttuneet sen jälkeen, kun ahdasmieliset kusipäät jäivät koulun loputtua taakse ja ystäväpiiriin löytyi muita samassa tilanteessa eläneitä.

Viesti on selkeä: vaikka elämä vähemmistössä on hanurista 15-vuotiaana, se ei ole pysyvä olotila. Elämä on parempaa yläasteen ja aikuistumisvuosien jälkeen. Katsokaas vaikka, Dan ja poikaystävänsä kertovat:

http://www.youtube.com/watch?v=7IcVyvg2Qlo

kirjoittanut: hihaton

Homo vai hetero?

Radio Rockin leikkimielisen ”Homo vai hetero?” -ohjelman innoittamana kirjoitan nyt vihdoin seksuaalisuudesta. Asiasta, joka seuraa meitä tavalla tai toisella vauvaiästä kuolemaan saakka. Tällä kertaa en kuitenkaan kirjoita yleisesti seksuaalisuudesta, vaan seksuaalisesta suuntautumisesta. Siispä kysynkin, homo vai hetero – vai kenties bi? Radio Rockin tavoin en aio sitä selvittää yhdellä kysymyksellä, vaan haluan miettiä asiaa useammalta kannalta. Voiko kukaan olla oikeasti 100 % hetero? Voisiko ollakin niin, että meissä useimmissa on myös pieni ripaus homoseksuaalisuutta, mutta yhteiskunnan normien painostaessa kiellämme sen?

Kysymyksiä tyyliin ”Olenkohan bi tai homo, koska kiihotun samaa sukupuolta olevista henkilöistä?” näkee usein nuortenlehtien palstoilla. Kysyjiä rauhoitellaan sillä, että nuorena on täysin normaalia olla kiinnostunut monenlaisista asioista ja seksuaalinen suuntautuminen vakiintuu vasta myöhemmällä iällä.

Sinänsä asiasta huolestuminen onkin ymmärrettävää. Suurin osa ympärillä olevista ihmisistä vaikuttaa olevan kiinnostuneita vain vastakkaisesta sukupuolesta, ja siksi omat kiinnostuksen kohteet tuntuvat vääriltä ja kielletyiltä, vaikka eletäänkin jo 2000-luvulla. Vanhat myytit siitä, kuinka homoseksuaalisuus on sairaus ja syntiä, kummittelevat edelleen taustalla, niin vähemmästäkin ahdistuu. Mitä vikaa minussa on? Mitä vanhempani tai kaverini tästä sanovat? Joudunko helvettiin?

No, nykyisin tiedetään, ettei homous ole sairaus ja seksuaaliseen suuntautumiseensa ei oikein voi vaikuttaa. Esimerkiksi homoseksuaalisuuden synnystä on kehitelty kymmeniä erilaisia teorioita (mitä nyt psykologian tunneilta mieleen muistuu, niin syinä on pidetty aivojen osien poikkeamia, geenejä, äidin suurta stressiä odotusaikana, jne.). Itse kyllä olen sitä mieltä, että syiden hakeminen on vähän typerää – toki se voi lisätä homoseksuaalisuuden ymmärtämistä ja hyväksymistä, mutta miksi kaikelle pitää hakea syitä. Minulle ainakin on ihan se ja sama, minkä takia joku rakastaa samaa sukupuolta olevaa ihmistä. Vaikka se olisi oma valinta. Kai kaikki ihmiset saa tehdä, kuten haluaa, jos se ei aiheuta muille ihmisille mitään haittaa. Miten kukaan voi kieltää toiselta rakkauden? (Ja ei, asiaa ei voi verrata millään tavoin esim. pedofiliaan.)

Nykyisin on julkaistu tutkimuksia myös siitä, kuinka suuri osa ihmisistä olisi oikeasti jollain tavalla biseksuaaleja. Yleensä tämä puoli kuitenkin kielletään itseltä. Toisaalta taas nykyisin tuntuu välillä siltä, että biseksuaalisuus on jonkinlainen muoti-ilmiö varsinkin tyttöjen keskuudessa. Liekö se sitten kuitenkaan pelkkä muoti-ilmiö; ehkä vain ennen ei olla niinkään uskallettu myöntää sitä, että myös sama sukupuoli saattaisi kiinnostaa. Tietenkin ”syynä” voi olla myös määritelmät. Milloin ihminen voi sanoa olevansa biseksuaali? Voiko olla ”100% hetero”, jos fantasioissaan rakastelee samaa sukupuolta olevan kanssa? Onko kuitenkaan biseksuaali, jos ei tunne kuin seksuaalista halua samaa sukupuolta kohtaan? Onko tällöin kyse vain kokeilunhalusta?

Entä onko eroa miesten ja naisten välillä? Onko naisille helpompaa myöntää olevansa bi (tai lesbo)? Ja miten on – moniko tämän blogin lukijoista voisi edes kuvitelmissaan rakastella samaa sukupuolta olevan kanssa? Kiinnostaisiko jotakuta miestä ihan vain kokeilumielessä kokeilla, miltä tuntuisi antaa suuseksiä miehelle – vai onko ajatus aivan vastenmielinen? Entä miten on naisten kohdalla?

Tässä kohtaa voisi toki kertoa omasta elämästäänkin. Suurimmaksi osaksi tunnen kiinnostusta miehiä kohtaan ja miehen kanssa seurustelenkin, enkä ole 100% varma, että pystyisin siihen naisen kanssa. Sen sijaan minulla kyllä on seksifantasioita naisistakin ja kokeilu kiinnostaisi suuresti, mutta ainakaan vielä ei ole tarkoitusta harrastella ryhmäseksikokeiluita. ;) Mutta miten sitten määrittelisin seksuaalisen suuntautumiseni? En tiedä (vielä?) ja minusta onkin vähän turhaa lähteä määrittelemään itseään. Ehkä olen bi, ehkä hetero – mitä väliä.

kirjoittanut: oceansoul