Susi naisen vaatteissa

Mitä tehdä, mieheni kiihottuu ja kykenee yhdyntään vain saadessaan pukeutua naisten alusvaatteisiin? Tämä on jatkunut jo vuosia, mutta nyt alkaa mitta olla täysi. En pysty enään yhtään sietämään miestäni pukeutuneena pitkiin rintaliiveihin toppauksineen ja muihin vastaaviin varusteisiin.
Erota en halua, enkä lopettaa seksiä, mutta tilanne on umpikujassa. Haluan seksiä miehen kanssa en jonkun liiveihin pukeutuneen miehenkuvatuksen kanssa. Auttakaa, neuvokaa, olen täysin pihalla mitä pitäisi tehdä!!!

-Mitä Odottaa

Okei, miehelläsi on naistenvaatefetissi ja sinä autat häntä toteuttamaan sitä. Pisteet sinulle kinky-positiivisuudesta!

Tämä tulee todennäköisesti myöhässä, MO, mutta kaikesta päätellen ongelmanne ei ole niinkään miehesi fetissi, vaan sama kuin alkoholisteilla ja muilla addikteilla: kohtuuden puute. Ihan mikä tahansa alkaa kyllästyttää ja tympiä liian suurina annoksina, puhumattakaan jostain mitä teet toisen iloksi.

Jos jäi siis epäselväksi, olen ehdottomasti sitä mieltä että kumppanin mieltymyksiä pitää kuunnella ja toteuttaa mahdollisuuksien mukaan. Mutta – ja tämä on iso mutta – se toimii toiseenkin suuntaan ja kuulostaa siltä, että sinun tarpeesi ovat jääneet tyydyttämättä.

Jatka vaatefetissin toteuttamista miehesi kanssa, mutta yhdellä ehdolla: jokaista liivikertaa kohti pitää olla vähintään kaksi, mielellään kolme kertaa ilman naistenvaatteita. Niin kauan kuin sinun tarpeesi eivät tule täytetyiksi, rintaliivit ja sukkanauhat pysyvät kaapissa ja seksihanat kiinni.

Ja entä jos homma ei onnistu? Sanot ettet halua erota, MO, joten voit myös antaa miehellesi luvan harrastaa naistenvaateseksiä jonkun toisen kanssa. Fetissit ovat ja elävät, eikä niitä voi toivoa tai eheyttää pois. Ehkä olisi aika siirtää pitkiin rintaliiveihin (minkälaisia lienevätkin) pukeutuneen miehen hoitaminen jonkun muun harteille ja jatkaa muuten toimivaa parisuhdetta ilman keskinäistä seksiä?

Kysy meiltä: hihaton@housuitta.com

Luokittelut ahdistaa!

Olen joskus kommentoinut esimerkiksi Kokeilijoiden kirjoitukseen, että vaikka monet kinkyjutut kiinnostaakin, en yleensä jaksa vierailla niihin erikoistuneilla sivuilla. Tämä johtuu siitä, että usein kyseisillä sivuilla olet joko meitä tai et ole. Jos olet liikkeellä esimerkiksi vain kokeilumielellä, olet ehkä heidän silmissään pelkkä wannabe tai vain ”puoliksi kinky”. Sehän ei käy: on oltava true (heidän määritelmällään) tai sitten saat painua juttelemaan vaniljasivustoille.

Jokainen sivusto saa toki itse määritellä, keitä haluaa jäsenekseen. Jotkut kertovat avoimesti, että sivusto on vain niille, joille esim. sadomasokismi on elämäntapa – toiset taas ovat kaikille avoimia sivustoja, joissa silti helposti tuntuu olevan tällainen ilmapiiri. Ja vaikka luulisi, että kinkysivustoilla oltaisiin ehkä normaalia suvaitsevampia erilaisille asioille, kaikkea ei hyväksytä. Jokaisella on toki omat rajansa, mutta asiat voi silti mielestäni hyväksyä (jos ovat laillisia jne.), vaikka niitä ei itse ymmärtäisikään / ei niistä itse tykkäisi.

Tämä kirjoitus on oikeastaan myös jatkoa biseksuaalisuutta pohtivalle tekstilleni. Ahtaat luokittelut (oli kyse sitten esim. homo/hetero tai dom/sub -jaotteluista) eivät ole kovinkaan sopivia kuvaamaan useinkin hyvin monipuolista seksuaalisuutta. Seksuaalisuus kehittyy koko elämän ajan, joten mitään pysyviä ja vakavia määritelmiä ei ole järkeä tehdä. Joskus on ehkä kivaa piiskata toista; välillä taas voi mennä kuukausia, että pelkkä ”vaniljaseksi” on täysin tyydyttävää. Kuka tietää, millainen tilanne on muutaman vuoden päästä.

kirjoittanut: oceansoul

Kun vaniljaseksi ei kiinnosta

”Eräänä iltana sain rangaistuksena avaria pepulle koska en olisi saanut koskea itseäni,mutta koskin silti. — ”Minulla ei ole nimeä. Ei oikeuksia. Olen vain käytettävänä Isännälleni.Olen vain vinkuva narttu joka ei tiedä mikä on hänelle parasta. Mutta,kun se on ohi niin olen ainoa,täydellisin, rakkain ja ihanin. Olen kaikki,koko maailma. Kokonaan Isäntäni oma.”

Kirjoittaa pikkupiika blogissaan.

S/M ja/tai bondage-leikit ovat jännittävä asia. Itsekin voin myöntää nauttivani niistä jollakin tasolla, enkä tällaisia leikkejä millään tavalla tuomitsekaan. Molemmat – niin alistettu kuin dominoivakin – voivat nauttia täysillä roolistaan ja niin sen tietenkin pitäisikin olla. Kaikkihan tapahtuu täysin sopimuksen varaisesti; asiaa ei siis voi lähteä vertaamaan väkivaltaan, vaikka tällaisiakin viittauksia välillä näkee.

Asia, jota kuitenkin hieman ihmettelen, ovat BDSM-suhteet, joissa roolit ovat päällä 24/7. Toinen voi koska tahansa ryhtyä alistamaan kumppaniaan tai rankaisemaan häntä vaikkapa itsetyydytyksestä. Edellä lainaamani blogin henkilöillä näin asia ei käsitykseni mukaan ole, mutta esimerkiksi PikkuEmäntä kertoo näin:

”Pikkuemäntä on nyt ollut yhdessä Herra Isännän kanssa kaksi ja puoli vuotta. Siitä se kaksi vuotta onnellisesti bdsm suhteessa. PikkuEmäntä on juuri opetellut puhumaan itsestään kolmannessa persoonassa, ja nyt on saanut ison palkinnon Herra Isännältä.”

Joskus aikaisemmin törmäsin blogiin (enää en onnistunut sitä löytämään), jossa ”orja” kertoi saamistaan rangaistuksista. Niitä olivat mm. vessakäyntien rajoittaminen, kävely ulkona anaalitappi perseessä + sitten näitä yleisempiä piiskaamisesta sidottuna olemiseen.

Näistä monet asiat ovat sellaisia, jotka kiihottavat monia. Pieni tai kovempi piiskaaminen takamukselle, sitominen köysillä tai vaikka käsiraudoilla, jne. Mutta mitä kun sadomasokistiset jutut muuttuvat kokopäiväiseksi – ja sellaisiksi, että toinen välillä itkee, kun peppu hakataan lähes verille? Miten on mahdollista, että joku kykenee elämään onnellisesti tällaisessa suhteessa? Suhteessa, jossa hänen on kysyttävä lupa niin runkkaamiseen kuin orgasmiin Masteriltaan tai Valtiattareltaan. (Riippuu tietysti suhteesta, mutta näin esimerkkinä.)

Ihmettelen, mutta samalla ymmärrän, kuinka erilaisia ihmisten seksuaaliset halut ovat.

(Ja jos joku aiheesta on enemmän kiinnostunut, lisätietoja löytyy klikkaamalla itsensä esim. Leikkikehään tai Tuntematon Maa -sivustolle.)

kirjoittanut: oceansoul