6/24 – Itsetyydytystä

Joulukalenterin kuudes postaus! Eilen kuvailin, millainen kosketus saa minut (ja toki monen muunkin naisen) kiihottumaan. Tänään mietin itsetyydytystä.

Minulla seksin harrastaminen kumppanin kanssa ja itsetyydytys kulkevat vähän käsi kädessä. Kun on paljon haluja, tulee niitä tyydytettyä ominkin käsin (jos on mahdollisuus) – ja kun haluja ei ole, ei sitä siis tietenkään tule runkkailtuakaan. Lähivuosina ei juurikaan ole tullut harrastettua itsetyydytystä – vain joinakin harvinaisina kertoina. Tähän toki vaikuttaa sekin, onko yksin kotona vai ei. Viimeisin ”aktiivinen kausi” taisi olla gradun kirjoittamisen aikoihin joitakin vuosia sitten. Lapsi oli hoidossa, mies töissä ja minä kotona kirjoittamassa gradua. Kirjoittamistaukojen aikana saattoi tehdä mieli nollata ajatuksia katsomalla vaikka hieman pornoa ja saada orgasmi. Vähensikö tämä seksiä miehen kanssa? Ei. Se vain ylläpiti luukussa neljä mainitsemaani ”mitä enemmän seksiä harrastaa, sitä enemmän tekee mieli” -ajatusta eli haluja riitti tuolloin illaksikin.

Harrastatko sinä itsetyydytystä?

4/24 – Miksi on niin vaikeaa ryhtyä seksiin?

Joulukalenterin neljäs postaus! Eilen pohdin parisuhteeni vahvuuksia, ettei aina tulisi mietittyä vain negatiivisia asioita. Tänään aiheena seksiin ryhtymisen vaikeus.

Olen aikoinani myös ensimmäisen lapsen syntymän jälkeen kärsinyt haluttomuudesta, joka sentään helpotti nopeammin kuin mitä tämän toisen kanssa on nyt käynyt. Nyt ei syytä voi laittaa vain vauva-arjen piikkiin, vaan haasteita on ollut siis muutenkin. Ensimmäisen lapsen pikkulapsiaikana kirjoitin postauksen ”Mitä useammin seksiä harrastaa, sitä enemmän sitä haluaa”. Allekirjoitan tuon postauksen sanoman edelleenkin, mutta nolona myönnän, että viimeisen vuoden aikana en ole juurikaan jaksanut ryhtyä seksiin puolipakolla. Em. postauksessa siis kirjoitin:

”Lopulta huomasin, että kun puolipakolla on välillä käskenyt itseään tekemään aloitteita seksiin & on suostunut miehen ehdotuksiin silloinkin, kun ei ehkä oikeasti olisi kauheasti kiinnostanut, seksi on alkanut olla taas mielessä enemmän. (…)
Mitä kauemmin on ilman seksiä, sitä helpommin muodostuu kynnys, jonka yli voi olla vaikeaa päästä. Pankaa siis jo tänään; vaikka se ei ehkä kauheasti kiinnostaisi.”

Miksi se on niin vaikeaa vain heittäytyä tilanteeseen ja ryhtyä puuhiin? Ne harvat kerrat, kun seksiä on ollut tänä vuonna, ovat olleet nautinnollisia. Olen saanut useita orgasmeja ja seksin jälkeen olemme makoilleet lähekkäin pitkään miehen kanssa tyytyväisinä. Sitähän minä haluaisin kokea enemmän! Haluttomuus voisi olla ymmärrettävää, jos mies olisi niitä tyyppejä, jotka välittävät vain omasta nautinnostaan, mutta kun meidän seksi on hyvää.

Väsymys, kiire, ärtymys, kiukku, mitä näitä nyt on (päänsärkyä en sentään käytä verukkeena :D ). Ei vain haluta siten, että jaksaisi/pystyisi ryhtymään leikkiin mukaan. Aiemmin sitä saattoi ryhtyä antamaan vaikka sitten suuseksiä toiselle mieliksi, jos itsellä ei tehnyt mieli olla vastaanottavana (ja lopulta itsellekin saattoi tulla haluja), mutta… Nyt ei vain tee mieli sellaista tehdä. Ei pysty pääsemään sellaiseen mielentilaan, että voisi/haluaisi edes jollain tasolla keskittyä seksiin.

Mies ei ole tällä hetkellä kotona, joten tässä mietin, yllättäisinkö hänet tänään. Mutta näinhän olen miettinyt monia kertoja aiemminkin. Miten on käynyt? Kun lapset on vihdoin saatu nukkumaan, on väsymys jo liian suurta tai jostain onkin jo saatu ärsytyskynnys korkealle ja enää ei huvitakaan koko ajatus. Miksi ei sitten sovintoseksiä, jolla molemmat saisi taas hyvälle tuulelle…? Siinäpä hyvä kysymys. Miksi tuntuu turvallisemmalta olla kiukussa kuin rauhoittaa tilanne ja olla toisen läheisyydessä? (No, toki on niitä joitain onnistuneitakin ”yllätyskertoja”.)

3/24 – Huomaatko myös suhteen hyvät puolet?

Joulukalenterin kolmas postaus! Eilisessä luukussa pohdittiin ”pitkään parisuhteeseen” liittyviä asioita. Vielä tänään jatketaan parisuhdeteemalla.

Mainitsin aiemmin, että koen parisuhteessamme olevan paljon hyvää, vaikka riitoja on ollutkin ja monenlaista tyytymättömyyttä. Helposti riidellessä tulee tartuttua voimakkaasti huonoihin asioihin, mutta hyvistä asioista ei tule kumppanin kanssa puhuttua. Ensimmäisessä luukussa tuli pohdittua, että esimerkiksi seksielämään liittyvät mieltymykset ovat meillä sinänsä hyvin tiedossa ja onneksemme meistä molemmat ovat aina olleet kiinnostuneita kokeilevasta monipuolisesta seksielämästä, mutta ongelma on ollut lähivuosina yleinen seksinpuute.

Ensimmäinen askel kohti parisuhteemme joulurauhaa on ollut listata näkyväksi sekä hyvät että huonot puolet, jotta aina ei takerruttaisi vain samoihin negatiivisiin asioihin. Tällainen on minun listani.

Oman parisuhteen hyviä puolia:

  • Hyvä luottamus. Voin luottaa toiseen kaikissa asioissa.
  • Molemmilla halu pysyä tässä suhteessa.
  • Arvomaailma samanlainen.
  • Ei väkivaltaa.
  • Voimme puhua mistä vain toisillemme. Keskusteluyhteys on ollut lähiaikoina hieman huono, mutta molemmat silti tietävät, että iloista ja suruista – pienistä ja isoista – voi jutella.
  • Ei riitoja raha-asioista.
  • Arki sujuu, vaikka erinäisistä asioista riitoja tuleekin. Molemmat osallistuvat lastenhoitoon yms.
  • Seksimieltymykset ovat samanlaisia, joten jos vain halu onnistuttaisiin herättämään, olisi tilanne ok. Sanottakoon, että mies on aina huomioinut minut hyvin eli ei todellakaan mene oma nautinto edellä.
  • Ei mustasukkaisuutta.

Parisuhteeni ongelmakohtia en tähän postaukseen nyt kokonaisuudessaan listaa, koska tarkoitus oli kiinnittää huomiota hyviin asioihin. Ongelmana on siis ollut mm. läheisyyden puute (ei halailuja tai suukottelua muuten vaan), seksin puute (minun haluttomuus, muun läheisyyden puute tietenkin vaikuttaa tähän), ei yhteisiä harrastuksia (eikä niihin oikein aikaakaan olisi eli myös yleisesti yhteisen ajan puute), keskustelun vaikeus (mies ei niin syvällisesti jaksa puhua kuin minä haluaisin & lähtee tilanteesta usein pois, kun kokee helposti asiat syyllistämisenä, vaikka yritänkin aina tuoda ilmi molempien osuutta ongelmaan), minä valitan helposti asioista, jnejne. Esimerkiksi haluttomuuteni on omasta näkökulmastani seurausta siitä, että suhteessa ei muuten ole kaikki hyvin, mutta tokihan se taas aiheuttaa miehelle tyytymättömyyttä ja siten taas aiheuttaa vaikeutta muissa osa-alueissa.

Oletteko te muistaneet keskustella myös suhteen hyvistä puolista / vahvuuksista?
Entä onko ongelmakohdista keskusteleminen ollut rakentavaa ja onko niistä päästy lopulta johonkin ratkaisuun/kompromissiin?

2/24 – Pitkä parisuhde

Joulukalenterin toinen postaus! Kalenteri alkoi toiveellani siitä, että oman parisuhteeni tila saadaan nyt käännettyä positiivisempaan suuntaan. Tässä toisessa luukussa mietitään pitkää parisuhdetta.

Milloin parisuhde on kestänyt pitkään? Kaikkihan on tietenkin suhteellista. Koen oman parisuhteeni pitkäksi, sillä olen ollut suuren osan elämästäni (yli kolmasosan) ja siis koko aikuisikäni tässä suhteessa. Olen 30v. Sen sijaan joku 50-vuotias on voinut olla vaikka yli 30 vuotta samassa suhteessa, jolloin minun suhteeni pituus voi tuntua lyhyeltä.

Kuinka pitkä on pisin parisuhteesi (ja minkä ikäinen olet)? Miten määrittelisit pitkän suhteen, onko se yli 5, 10, 15 vai 20 vuotta?

Onko täällä ihmisiä, jotka olisivat olleet yhdessä kumppaninsa kanssa jo teini-ikäisestä alkaen ja ovat nyt esimerkiksi keski-ikäisiä? Onko tullut koskaan oloa, että ruoho voisi olla vihreämpää aidan toisella puolella? Onko ihastumiset meinanneet viedä mukanaan? Entä onko heitä, jotka kokevat suhteensa olevan huono, mutta eivät siltikään eroa?

Välillä keskustelupalstoja lukiessa on törmännyt ajatuksiin, ettei nuorena alkanut parisuhde voi säilyä hyvänä ja vähintäänkin toisen tekisi mieli esim. lähteä kokeilemaan seksiä muualla. Itse en ole ajatellut, että vaihtamalla voisi jokin parantua, koska parisuhteessamme on hyvä vahva pohja. Mitä sitten tulee siihen, haluaisinko harrastaa seksiä jonkun muun kanssa, on asia erikseen… Olen haaveillut ryhmäseksistä, mutta sen pitäisi olla yhteinen kiva kokemus kumppanin kanssa. Olen haaveillut seksikokeilusta naisen kanssa, mutta sekin siis lähinnä ryhmäseksimielessä. Ja kyllä, olen ollut vuosia sitten ihastunut erääseen toiseen mieheen jonkin aikaa, mutta suhtauduin siihen ohimenevänä asiana enkä tietenkään kohteelle sitä kertonut. Eikä kyse ollut siitä, että silloin suhteessani olisi ollut mitään vaikeuksia. Miehenikin siitä tietää, joskaan ei tiedä, kuka kohteena oli. No, ohi siis meni sekin tunne lopulta, kun en asialle mitään tehnyt. Mitä tulee parisuhdeseksiin – on ihanaa, kun tuntee toisen hyvin ja molemmat haluavat kokeilla välillä myös uudenlaisia juttuja.

1/24 – Kohti parempaa parisuhdetta

Joulu on taas pian. Viime vuonna tässä blogissa kokeiltiin ensimmäistä kertaa päivittäin julkaistavaa joulukalenteria, joten jatketaan tänäkin vuonna! Kokoelma siis erilaisia postauksia, joihin toivotaan lukijoilta kommentteja keskustelun synnyttämiseksi. :)

Tänä vuonna seksielämääni ovat varjostaneet parisuhteen vaikeudet. Seksi ja muu läheisyys on jäänyt surullisen vähälle, mutta nyt suunta on toivottavasti menossa vain ylöspäin. Joulu on kriiseille altista aikaa, joten parisuhteessammekin on syytä julistaa joulurauha.

Olemme olleet yli 12 vuotta yhdessä, jo teini-ikäisistä alkaen. Vaikka nyt on ollut vaikeuksia (ei pettämistä tai mitään muuta suurempaa draamaa, arkielämä vain rasittanut molempia), suhteessamme on edelleen paljon hyvääkin. Luotamme toisiimme, arvomme ovat samanlaiset, haluamme jakaa arkea toistemme kanssa. Ei siis erotoiveita, vaan toiveita siitä, että löytäisimme taas toisemme kunnolla henkisellä ja fyysisellä tasolla. Meillä molemmilla on esimerkiksi halua monipuoliseen seksielämään, vaikka se nyt ei olekaan toteutunut. Seksihän on ihanaa ja sitä haluaisi kokea toisen kanssa, mutta liian usein riitely on vienyt voiton vapaailtoina. Ja sitä on vain jotenkin sen jälkeen niin vaikeaa saada psyykattua itsensä siihen, että annettaisiin puolin ja toisin anteeksi & voisi koskettaa toista. Lopulta tyytymättömyys vain kasvaa ja kasvaa ja kehä on valmis.

Housuitta-blogi on julkaissut lomakkeen, jonka avulla voi yhdessä kartoittaa seksuaalisia mieltymyksiä. Minä väitän tälläkin hetkellä tietäväni melko hyvin kumppanin halut, vaikka seksijutut ovatkin olleet melko vähällä pari vuotta eli toisen lapsen syntymän jälkeisen ajan, mutta tilanteen päivittäminen tuskin olisi pahasta. Vaikka omassa päässä seksiasiat ovat olleet aika unessa, ehkä kumppanille on muodostunut uusia haaveita, joista ei ole tullut kertoneeksi, kun ensisijainen toive on tällä hetkellä se, että seksiä ylipäätään olisi säännöllisesti. No me siis ehkä ensiksi tarvitsisimme koko parisuhteen tilan kartoittamisen siitä, mikä oikeasti on vaikeuksien takana ja sen jälkeen voisi tarkistaa molempien seksielämän mieltymykset.

Oletko sinä ollut yhdessä kumppanisi kanssa pitkään? Mitkä ovat olleet suurimpia haasteita parisuhde-elämässä / mistä aiheesta on eniten riidelty? (Meillä esimerkiksi raha-asiat ei ole ollut riitelyn kohteena, vaikka opiskelu- ja pikkulapsiaikana mies onkin ollut se, jonka palkalla on eletty. Se onkin yksi asia, josta olen kiitollinen! Nyt vihdoin olemme molemmat työelämässä, mikä toki on tuonut kiireisen arjen ja vähäisen vapaa-ajan.)