Blogissa on ollut hiljaista kesätauon ajan, mutta hengissä ollaan! Aloitetaan syyskausi linkkivinkillä, joka tuli vastaan yllättäin ja pyytämättä Savage Loven viikkoannoksessa:
Seksiopastusta sarjakuvana, mikäs sen hauskempaa! Stripeistä löytyy tuotearvosteluja, sidontaohjeita ja vaikka mitä muuta, enkä ole itsekään vielä ehtinyt selata kaikkia läpi. Suosittelen tutustumaan!
Linkkivinkki: Sukupuoli ei ole niin yksinkertainen asia kuin biologian tunneilla opetetaan – lue Hannan tarina
”Suomessa syntyy vuosittain 5–8 intersukupuolista lasta, jos ei oteta huomioon tiloja, joissa biologinen sukupuoli vaikuttaa syntymässä selvältä.
Jos taas Klinefelterin oireyhtymä, Turnerin oireyhtymä (jossa tytöltä puuttuu toinen X-kromosomeista) ja muut vastaavat tapaukset lasketaan mukaan, luku on paljon suurempi.
Se on niin suuri, että tuntuu hämmästyttävältä, ettei biologisen sukupuolen moninaisuudesta juuri puhuta.”
*
Miten sinä määrittelisit sukupuolen?
Sukupuoltahan voi yrittää määritellä muun muassa kromosomien, sukupuolielimien ja sukupuoli-identiteetin perusteella.
Entä mitä sinun mielestäsi pitäisi tehdä siinä tapauksessa, jos vauva on sukupuoleltaan epäselvä syntyessään?
Artikkelissa Mika Venhola kertoo olevansa sitä mieltä, että vauvoille tehtävät kosmeettiset leikkaukset ovat ihmisoikeusloukkaus. Venhola haluaa odottaa, kunnes lapsi voi itse kertoa identiteetistään ja toiveistaan. Lastenklinikan lastenkirurgian ja urologian osastonylilääkäri Seppo Taskinen taas puolustaa leikkauksia, sillä hänestä kyse on sukuelinten epämuodostumista, jotka on korjattava (ja ne on helpompi tehdä pienelle lapselle).
1. Suhteen päättyminen tarkoittaa suhteen epäonnistuneen.
Tämä väärinkäsitys perustuu myyttiin ikuisesta rakkaudesta, jollaista ei ole olemassakaan. Lähimmäksi pääsee rakkaus, joka ei lopu ennen kuin kumppanit kuolevat.
Todellisuus ei siis vastaa ikuisen rakkauden ideaalia. Vaihtoehtoina on siis joko hyväksyä realiteetit tai varautua karvaaseen pettymykseen, mutta harva tekee kumpaakaan. Aika paljon itkua ja turhautumista voitaisiin säästää hyväksymällä se tosiasia, että ihmiset, tilanteet ja suhteet muuttuvat. Suhteet eivät ole ikuisia.
Kun on päästy yli tästä aidasta, voidaan pohtia päättyneen suhteen epäonnistumista. Olettaen, ettei suhde ollut täysi katastrofi alusta asti (jolloin sen päättyminen itsessään on positiivista), jäljelle jää murhe hyvän suhteen katkeamisesta.
Todellisuudessa kyse on enemmän menneisyyden muistosta kuin mistään muusta.
Ei hyvä ja toimiva parisuhde pääty. Se muuttuu ensin vaikeammaksi ja loppuu vasta sen jälkeen, kun osapuolet eivät enää jaksa sopeutua erilaiseen tilanteeseen. Siinä kohtaa suhde on muuttunut ja ihmiset sen mukana, eikä mennyttä saa takaisin. Sopeutuminen uusiin tilanteisiin on pitänyt ihmiskunnan hengissä vuosituhannet, ja niin tässäkin kohtaa.
2. Pettäminen tarkoittaa suhteen epäonnistuneen.
Yli puolet parisuhteessa eläneistä ihmisistä on pettänyt kumppaniaan jossain kohtaa elämäänsä, ja näistä tilastoista puuttuvat aina ne tulevaisuuden pettämiset. Pienemmäksi tuo luku ei siinä tarkastelussa ainakaan muutu.
Jos 30 vuotta samassa parisuhteessa elänyt ihminen käy vieraissa vain kerran tai kaksi, se on enemmän kuin mihin useimmat muut pystyvät monogamian vaikeassa taiteenlajissa. Päästään jälleen ideaalin ja käytännön eroihin, ja tässäkin tosiasioiden tunnustaminen helpottaa elämää kummasti: yksiavioisuus on ihan hiton hankalaa. Ei mahdotonta, mutta hiton hankalaa. Pari lipsahdusta on vielä pieni synti näin vaikeassa lajissa.
3. Suhteen muuttuminen seksittömäksi tarkoittaa suhteen epäonnistuneen.
Vaikka seksi onkin monogamisen parisuhteen tärkein määrittelevä osa-alue (tästä voisi kirjoittaa oman juttunsa), sen puuttuminen ei välttämättä tarkoita suhteen olevan ongelmissa. Jokaisessa parisuhteessa tulee seksittömiä kausia, jotka kestävät viikoista jopa vuosiin, mutta ainakin lyhemmät kaudet kuuluvat asiaan. Parisuhde elää näiden aikojen yli itsetyydytyksen, kumppanuuden, harrastusten, arjen toimivuuden ja muiden asioiden kannattelemana.
Mutta: seksuaalinen tyytyväisyys tärkeä osa ihmisen onnellisuutta, ja sitoutuminen yksiavioisuuteen tarkoittaa sitä, että kumppani on vastuussa toisen seksuaalisesta tyydytyksestä sooloseksiä lukuunottamatta.
Seksuaalisia tarpeita ei voi vain toivoa pois tai jättää huomiotta. Ennemmin tai myöhemmin niiden tyydyttämättömyys alkaa syödä niin paljon, että ulospääsyä aletaan etsiä kodin ulkopuolelta.
Myöskin toivoisin, etten joutuisi tätä kirjoittamaan, mutta joku lukee edellisen kuitenkin väärin: tämä ei tarkoita, että vieraisiin voi hyppiä heti, kun kumppani sanoo kerran ei. Tai edes kahdesti.
4. Pettäjä on aina suurempi syyllinen kuin petetty.
Pettäminen on toki lähtökohtaisesti väärin, mutta joskus se on paras tapa säilyttää oma mielenterveys ja pystyä esimerkiksi huolehtimaan jälkikasvusta. Jos kumppani yksipuolisesti katkaisee seksielämän eikä puhuminen auta, se on tavallisesti hyvä syy nostaa kytkintä ja etsiä miellyttävämpää seuraa. Toisaalta, jos perheessä on pieniä lapsia ja muut suhteen osa-alueet ovat ok, voi olla pienempi paha pettää ja pysyä yhdessä kuin laittaa lapset avioeromyllyn läpi.
Ideaalitilanteessa kaikesta pitäisi pystyä keskustelemaan ja selvittämään asiat sitä kautta, mutta todellisuudessa se ei aina ole mahdollista. Jälleen kerran säästettäisiin paljon murheita hyväksymällä tosiasiat lähtökohdiksi päätöksille, sen sijaan että takerruttaisiin ideaalin juurruttamiin haavekuviin.
5. Kumppaneilla on yksinoikeus toistensa seksuaalisuuteen.
Yksinoikeus ihmisen seksuaalisuuteen on vain ja ainoastaan ihmisellä itsellään, eikä terveeseen parisuhteeseen kuulu kumppanin seksuaalisuuden kontrollointi missään muodossa. Toiveita saa ja pitää esittää, mutta lopullisen päätöksen tekee se, jonka seksikäyttäytymisestä on kulloinkin kyse.
Fetissit ja fantasiat eivät häviä toivomalla, eikä niitä voi kieltää. Seksuaaliseen hyvinvointiin kuuluu olennaisena osana se, että ihminen voi toteuttaa omia mieltymyksiään mahdollisimman vapaasti – joko vakikumppanin tai jonkun muun kanssa. Niin mukavaa kuin olisikin löytää joku, jolla on täsmälleen samat toiveet ja halut, se ei ole realistista. Joko tulee varautua tekemään kumppaninsa kanssa muutakin kuin itselle mieluisimpia juttuja, tai vaihtoehtoisesti sallia erityistoiveiden toteuttaminen jossain muualla.
Ja takaisin seksiin, eiköhän siinä ollut taas politiikkaa muutaman vuoden tarpeiksi.
Olen tässä hetken aikaa seurustellut erään miehen kanssa, joka on muuten ihana, mutta hirvittävä paineistaja sängyssä. Välillä onnistumme kyllä, mutta välillä taas koko touhusta jää vähän ankea fiilis…
Hänellä ei aina seiso kunnolla, aluksi pistin sen jännityksen piikkiin (toki voihan hän jännittää edelleen), mutta pienikin ”epäonnistuminen” niin kalu lerpahtaa heti. Tarkotan tällä esimerkiksi sitä että hän ei saa hetkessä työnnettyä penistä sisälleni (olen aika tiukka ja minulla on myös aika isot sisemmät häpyhuulet eli luulen että se johtuu ihan tuosta, märkyydestä ei ole kiinni :). Sitten hän lannistuu täysin ja alkaa jauhaa miten hänestä ei ole mihinkään. :/ Eikä halua edes yrittää. Hän on muutenkin jotenkin ”estoisempi” seksin suhteen kuin minä.
Annan mielelläni suuseksiä, silloin ei ole seisokin suhteen mitään ongelmaa. Tuon ”sähläämisen” jälkeen ei ole yleensä pahemmin fiilistä jatkaa, en oikein osaa suhtautua siihen mitenkään, olen vähän niinku ohittanut koko tilanteen kun näen että miehellä on paska fiilis enkä halua sitä pahentaa.. Toki olen yrittänyt ohimennen häntä jututtaa, mutta yleensä vaan kaapannut kainalooni ja hellinyt muuten.. :) Halusta tämä ei ole kiinni, eikä myöskään minun ulkonäöstäni, olen tosi hyvännäköinen tapaus jos nyt saan sen verran leuhottaa. Niin on mieskin, ihan jumalainen. Huolettaa että tuosta tulee joku kierre, haluan häntä ihan hulluna ja totta kai tahdon hommien onnistuvan :)
Mitäs tässä nyt kannattaisi tehdä? Koko juttu on mulle vähän hämmentävä koska aiemmilla poikaystävilläni ei ole koskaan ollut tuota ongelmaa. :) Ja olemme nuoria kuitenkin, kaksvitosia. Miestä en kyllä vielä ole valmis vaihtamaan.
-Miten suhtautua
Helppo nakki.
Jos kerran miehesi ottaa paineita yhdynnästä, älkää harrastako yhdyntää. Kiihottakaa toisianne käsin, suullisesti, leluilla ja niin edelleen, mutta jättäkää penetraatio pois listalta. Katsokaa yhdessä pornoa ja leikkikää kaikkea muuta mahdollista. Kun miehesi vähitellen huomaa, ettei hänen tarvitse ottaa paineita seisokin pysymisestä ja panemisesta, pyydä häntä kokeilemaan sisääntuloa silloin kun hänestä itsestään siltä tuntuu. Kerro miehellesi, että hän on hyvä rakastaja ilman penetraatiotakin ja että olet tyytyväinen häneen sellaisenaan. Sitten odotat kärsivällisesti.
Suorituspaineita on jokaisella, mutta miehillä ne aiheuttavat suurempia hankaluuksia. Kosteutta ja liukastusta saa lisää pullosta, mutta puuttuvaa seisokkia on paha korvata.
Ja siitä onnistumisesta: suuseksi on seksiä, käsiseksi on seksiä, käteenvetäminen on seksiä. Kerrot, että suuseksi onnistuu ja oletettavastikin miehesi harrastaa itsetyydytystä, eli suurin osa hommistanne onnistuu. Yhdyntä on vain yksi tapa olla seksuaalinen kumppanin kanssa, eikä esimerkiksi suuseksi ole mitenkään huonompi vaihtoehto. Oletettavastikin saat suuseksiä mieheltäsi?
Niin ja tuo täydellinen lannistuminen ja itsensä morkkaaminen on hirveää prinsessapaskaa. Noin massiivisiin itsetunto-ongelmiin kannattaa hakea ammattiapua.
Okei, tämä ei liity mitenkään seksiin, mutta oli sen verran törkeä keissi että haluan julkaista sen täällä. Lyhyesti siis:
Aino Kopra kommentoi Helsingin sanomien mielipidepalstalla eilista opiskelijamielenosoitusta ”ajattelemattomaksi”:
Aikaisemmin opiskelijat ovat tulleet toimeen huomattavasti vähemmällä rahalla kuin nykyisin, joten rahan riittäminen opiskeluun on vain budjetointikysymys.
Aino Kopra löytyy myös HS:n verotustiedoista:
Syntymävuosi 1995, pääomatulot 0,3 milj. e
Olikohan Aino nyt HS:lta paras valinta kommentoimaan opintotuen riittävyyttä?
Housuitta 