Tämä kiihkeä ja pitkä novelli on nimimerkin ”Irkku” kirjoittama. (Irkulta olemme saaneet aiemmin julkaistavaksi pitkän tarinan ”Opintomatka Pariisiin” ja lyhyen novellin ”Eroottisen tarinan äärellä”.)

Tarinassa nainen ja mies kertovat oman ajatuksensa samasta tapahtumasta ja sen kulusta.

***

Etätyöpäivä

Irja kertoo:

Heräsin hyvin nukutun yön jälkeen. Avasin ikkunan ja aamun raikas ilma hengähti yönlämpimälle iholleni saaden sen pinnan heräämään.  Menin kylpyhuoneeseen ja laitoin suihkun valumaan lämmintä vettä, mutta ei kuitenkaan liian kuumaa, jotta heräisin ja tuntisin sen tuoman virkeyden kehollani.  

Hieroin hiuksiini sampoota ja annoin veden huuhdella sen pois.  Levitin iholleni suihkusaippuaa, joka tuoksui kesältä ja kukilta. Vesi vei sen pois jättäen miedon tuoksun iholleni.  Suljin hanan ja puristin hiuksistani ylimääräiset vedet pois.  Astuin pehmeälle matolle ja otin pyyhkeen, jolla kuivasin kasvoni ja hiukseni.  Lopuksi kiedoin sen hiusteni ympärille.  Otin toisen pyyhkeen, kuivasin vartaloni ja laitoin se ympärilleni.

Otin miedosti tuoksuvan voiteeni ja aloin levittää sitä vartalolleni.  Käsivarret, rinnat, vatsa ja pakarat, sääret ja reidet.  Viimeisenä laitoin kasvoilleni pehmeää päivävoidetta ja katsoin peilistä itseäni.

Valitsin kaapista tummanpunaisen korsetin ja laitoin sen ylleni asetellen rintani pitsisiin kuppeihin ja suljin hakaset. Valitsin pikkuhousut, joiden sävy sopi korsettiin.  Niiden läpinäkyvyys kertoi sisällöstään. 

Vedin sääriini ohuet sukat, jotka ulottuivat reisiini saakka. Sivelin niiden pintaa molemmilla käsilläni tuntien silkin liukkauden.

Lopuksi puin ylleni vain kokopitkän mekon ja vedin vetoketjun kiinni jättäen sen kuitenkin edestä riittävän avonaiseksi.

Ehostin kasvoni ja laitoin hiukseni. Viimeisenä suihkautin hajuveden yläpuolelleni ilmaan ja kuljin sen alta saaden sen hennot pisarat laskeutumaan viipyillen ylleni.  

Katsoin peiliin ja punasin huuleni hieroen niitä yhteen saaden näin punan levittymään tasaisesti.

Olin valmis.   

Jarmo kertoo:

Se oli oikeastaan Irjan ajatus. Koronan vuoksi toimistolle ei ollut asiaa, ja olimme tehneet muistiota jo kolmatta viikkoa Zoomin kautta pääsemättä kunnolla eteenpäin. Meidän oli pakko saada se valmiiksi viikonloppuun mennessä, joten Irja ehdotti, että tapaisimme hänen luonaan ja hioisimme lähes satasivuisen muistiomme lopulliseen kuntoon. 

En ollut aiemmin käynyt hänen luonaan, ja vasta ajaessani tajusin, etten tiennyt hänestä työn ulkopuolella juuri mitään. Irja oli noita maan hiljaisia, joita valtion virastot ovat täynnä. Ylipainoinen keski-ikäinen nainen, joka ei pidä itsestään meteliä, pukeutuu harmaaseen villatakkiin ja pitää työssä talvisin villasukkia. Ei osallistu kahvihuoneen keskusteluihin, vaan syö lämmittämänsä valmisruuan omissa oloissaan. Ilmeinen vanhapiika, vaan mistä minä olisin voinut tietää hänen miehistään tai perheestään, jos sellaista hänellä edes oli. Työpöydälläänkään hän ei pitänyt lastensa tai lastenlastensa kuvia toisin kuin useimmat toimistomme naiset. Eikä minua oikeastaan kiinnostanutkaan. Hän ei todellakaan ollut nainen, jonka perään miehet olisivat kääntyneet katsomaan. Hyvä ja tunnollinen työntekijä hän toki oli, eikä valittanut koskaan mistään, mikä ei valtionhallinnossa aina ollut tavallista. 

Irja asui tyypillisessä 50-luvun kerrostalossa, joka oli hiljattain remontoitu ja maalattu. Pysäköin autoni vieraspaikalle ja otin läppärini ja kassillisen mappeja. Sain alaoven auki Irjan tekstaamalla tunnuksella ja nousin hissillä viidenteen kerrokseen. Painoin summeria ja Irja avasi oven pienen koiran räksyttäessä hänen jaloissaan.

Irja kertoo:

Seisoin oveni takana kuunnellen hissin lähestyvän kerrostani ja avasin oveni valmiiksi toimistomme hopeaketulle, Jarmolle.  Mitähän mies ajatteleekaan, kun huomaa minun olevan vapaa-ajallani aivan erilainen, mietin. 

Hopeakettu on hiljainen ja hillitty mies puvuntakissaan ja suorissa housuissaan.  Hänen puhuu vain kysyttäessä, ei siis mikään sosiaalinen naistenmies.  Mutta olin huomannut hänessä jonkin samankaltaisuuden kuin itsessäni.  Nyt minua alkoi pelottaa, jos hän vaikka torjuu minut? Pelästyy, ja kertoo kaikille väritettyä tarinaa kahvihuoneessa. No, eihän niitä kukaan kuitenkaan voisi uskoa? Minä joku seksipommi? Naurattaa ihan itseänikin.

Jarmo avasi hissin oven ja katsoi vuoroin minua ja oven nimeä.  

– Hei, olenko oikeassa paikassa?

– Olet, tuletko sisälle? kysyin ja pidin ovea auki.

Tunsin aran miehen lähelläni ja suljin silmäni hänen kulkiessaan ohitseni.  Hänen hento partavetensä tuoksu miellytti minua. 

Suljin oven ja autoin hänen takkinsa naulakkoon.  Koira hyppi Jarmon jalkoja vasten ja haukkui, mutta komensin sen pois.

Tunsin, kuinka hänen katseensa harhaili.  Mitä Jarmo nyt ajatteli? Hän laski mapit pöydälle ja suki hiuksiaan. Hän kääntyi ja katseli minua kuin eri ihmistä.  Lähestyin häntä ja pyysin istumaan viereeni pöydän ääreen.  Hän levitti kansioita eteeni.  Seurasin hänen eleitään ja avasin hieman pitkän mekkoni vetoketjua, jolloin Jarmon katse siirtyi hetkeksi minuun, pois kansioista.  En ollut huomaavinani Jarmon vilkaisua vaan kysyin: – Mistä aloitamme? 

Jarmo kertoo:

Ihmiset ovat tosiaan erilaisia kotonaan kuin töissä. En ollut tuntea Irjaa hänen avatessaan oven. Hän näytti aivan eri ihmiseltä pitkässä edestä avonaisessa mekossaan huulet punattuina ja silmät meikattuina. 

Hänellä oli kaunis, vaalea ja hyvällä maulla sisustettu kaksio. Olohuoneessa oli suuren television edessä pitkä kulmasohva ja lasiovisten kaappien hyllyt olivat täynnä kirjoja. Makuuhuoneen avoimesta ovesta näkyi korkea parivuode, jonka yläpuolella kehystetty mustavalkoinen taidevalokuva öljytystä alastomasta miesvartalosta. Mikään tuosta ei todellakaan sopinut hänen työpaikkailmeeseensä. 

Irja hätisti koiransa pois keittiöön ja sulki oven. Hän ilmeisesti näki ilmeestäni, että en pidä koirista, varsinkaan pienistä räksyttävistä koirista. 

Istuuduimme lasisen ruokapöydän ääreen ja nostin printtaamani muistioluonnoksen pöydälle läpi käytäväksi. Kun ojensin hänelle läppärini virtajohdon, hänen rintansa pullistuivat mekon kaula-aukosta hänen kumartuessaan työntämään sen pistokkeeseen. En ollut aiemmin tajunnut, että hänellä edes olisi rinnat sen iänikuisen harmaan villatakin ja hieman kumaran olemuksen alla. 

Tunsin hänen hajuvetensä tuoksun Irjan istuessa viereeni. Hänen kätensä hipaisi omaani hänen järjestellessään papereita. Avasin läppärini ja ryhdyimme käymään paperipinoa läpi. 

Irja kertoo:  

Jarmo oli, tai yritti olla virallinen, samanlainen kuin töissä.  Hän selitti tekstin yksityiskohtia hyvinkin tarkasti papereita sormellaan osoittaen.  Katselin hänen sivuprofiiliansa ja mietin, että kuka tuo mies oikein on?  Hänen hiljainen äänensä kantautui jostain kaukaa, kun ajatukseni harhailivat kaikessa muussa kuin siinä umpitylsässä materiaalissa, jota meidän oli tarkoitus käydä läpi.

– Haluaisitko jotain juotavaa? kysyin. 

– Kiitos, voisin ottaa.  Mitä sinulla olisi tarjolla? Jarmo kysyi ja nosti katseensa läppäristään.

– Olutta, viiniä, samppanjaa, vastasin ja nousin tuolista suoristaen hameeni helmaa.

– Tähän aikaan? Jarmo vastasi ja vilkaisi kelloaan. – Tämähän on työaikaa. Meidänhän täytyy saada tämä tänään valmiiksi, viimeistään huomenna. Mutta, no, ehkä lasi viiniä, mutta vain lasillinen, hän jatkoi. 

Kaadoin meille molemmille lasilliset punaviiniä ja ojensin toisen Jarmolle.

– Kiitos, Jarmo vastasi ja pyöritti lasia nuuhkaisten sen tuoksua. 

Katselin Jarmon huulia, kun ne asettuivat lasin reunalle. Hän maistoi viiniä, sulki silmänsä ja nielaisi.

– Hyvää viiniä, Jarmo sanoi ja laski lasin pöydälle. – Jatketaanko?

– Jatketaan, vastasin, mutta en kyennyt enää keskittymään hänen tylsään muistioonsa.  Minulla oli muuta mielessä, omat muistioni.  

Laskin kuin vahingossa käteni Jarmon reidelle, kun kurotin hänen toisella puolella olevaa mappiaan.  Jarmo ei reagoinut kosketukseeni millään tavoin. Tunsin kumartuessani hänen hengityksensä lämmön ja huokaisin syvään istuessani takaisin omalle tuolilleni.

Jarmo jatkoi muistion yksityiskohtien selittämistä, mutta minulla eivät ajatukset enää kulkeneet, en edes kuullut hänen puhettaan.  Laskin käteni kuin varkain hänen olkapäälleen, ja huomasin hänen värähtävän eleestäni.  Siirsin hitaasi kättäni hänen kaulalleen ja kosketin kevyesti hänen poskeaan ja sen karkeaa parin millin huolellisesti muotoiltua sänkeä. Vedin tuoliani lähemmäksi ja vastailin lyhyesti hänen jatkaessa muistion hiomista.

– Haluaisitko kuulla minun ehdotukseni? kysyin lopulta.

Jarmo kertoo:

Tilanne oli hieman erikoinen. Irja osoittautui aivan erilaiseksi ihmiseksi kuin minkälaisena olin hänet työssäni oppinut tuntemaan. Hän oli yllätyksekseni siviilissä hyvin kaunis kypsä nainen tavalla, jota hän ei ollut koskaan virastossa tuonut esiin. Asunnosta päätellen hän oli kuitenkin yksineläjä, eikä mikään puhunut sen puolesta, että hänellä olisi ollut parisuhdetta, lapsista puhumattakaan. Meillä oli kuitenkin edessä melkoinen urakka edessä muistion kanssa. Minusta näytti siltä, että hän ei oikein jaksanut tai viitsinyt kiinnostua työstettävästä materiaalista, mikä oli sikäli erikoista, että hän työssä oli hyvin tunnollinen ja huolellinen muistioiden aikataulujen ja sisältöjen kanssa, kieliasusta puhumattakaan. Ja nyt hän oli kutsunut minut kotiinsa ja halusi tarjota viiniä ennen puolta päivää. Työpaikalla sellainen ei tulisi kysymykseenkään. Tuskin oli edes aamupäivän kahvitauon aika, ja hän avasi jo viinipullon. Pitäisikö tästä huolestua? Ajattelin. Toisaalta, miksi ei? Olin toki autolla, mutta iltapäivällä lasi viiniä olisi jo haihtunut pois, ja lounaalle menisimme joka tapauksessa läheiseen ravintolaan vesilinjalla. 

Se täytyy sanoa, että hänellä oli hieman kiusallinen tapa istua kovin lähellä ja kosketella minua tavalla, joka työpaikalla ei olisi tullut missään tapauksessa kyseeseen. Vähemmästäkin saisi nykyään moitteet häirinnästä. Se sai minut kuitenkin katsomaan häntä aivan uudella tavalla, näin hänet itse asiassa sangen viehättävänä, jopa sensuellina naisena. Ja onhan monilla ihmisillä tapana tulla ihmisten henkilökohtaisen reviirin sisälle ilman sen kummempia aikomuksia. Ylenmääräinen koskettelu voi tietysti, varsinkin meillä suomalaisilla, olla hieman hämmentävää, mutta ihmiset ovat erilaisia tämänkin suhteen. Laitoin siis tuon havaintoni sivuun ja keskityin työmme alla olevaan muistioon. Meillä olisi pitkä päivä edessä eikä esimiehen pidä antautua luulotteluihin alaistensa kanssa. Päätin siis keskittyä muistion ongelmiin, koska sen vuoksihan hänen pöytänsä ääressä me nyt istuimme ja työskentelimme. Hän teki ehdotuksia, joita mielelläni kuuntelin, koska luotin täysin hänen ammattitaitoonsa antamatta hänen olkapäälläni lepäävän kätensä häiritä minua. Olimmehan työskennelleet viereisissä huoneissa jo yli 15 vuotta, ja meillä oli hiljainen luottamus ja kunnioitus toisiamme kohtaan.

Irja kertoo:

– Ehdottaisinkin nyt, että jos kävisimme läpi muistiota nopealla aikataululla ja sitten voisimme pitää tauon? sanoin ja odotin Jarmon vastausta. 

– Sopii, Jarmo sanoi ja nosti katseensa tietokoneensa näytöstä minuun. – Menemmekö sitten vaikka syömään jotain läheiseen ravintolaan? Jarmo ehdotti.

– Katsotaan, ehdimmekö, siis syödä, vastasin ja otin käteni pois Jarmon olkapäältä laskien sen hitaasti kuljettaen hänen selkäänsä pitkin ja tartuin pöydällä olevaan mappiin.

Mitenkä tuo mies voi olla noin eleetön, ajattelin, ja otin työroolini käyttöön.  Aloin käydä muistion asioita läpi ja selitin niitä niin tylsiä ja puisevia asioita Jarmolle, joka naputti näppäimistöään täysin keskittyneesti huomaamatta lainkaan minua, mutta eipä tuo ollut koskaan minua työpaikallakaan huomannut, vaikka olimme olleet siellä molemmat jo ehkä liiankin kauan. Molemmat peittymässä ohuen seitin alle.  Kukaan ei huomaa, vaikka istuisimme kahvihuoneessa vierekkäin.  Kuuluimme kalustoon, mutta olimme kuin kaksi vanhaa ja kulunutta nojatuolia hämärässä olohuoneessa.  Oleelliset kalusteet, joita kukaan ei kaipaisi.

Teimme ahkeraan työtämme ja Jarmo venytteli välillä selkäänsä, mikä luultavasti väsyi huonolla tuolilla liian kauan istumisesta.  

Venyttelin käsiäni ja osuin Jarmoon, mutta hän ei sitä huomannut.  Nousin ja kysyin:

– Haluatko lisää juotavaa?

– Ei, en voi juoda enempää, koska olen autolla, Jarmo vastasi.

Nousin ja kaadoin itselleni lisää viiniä ja laskin lasin pöydälle.  Nojasin Jarmon tuolin selkänojaan ja katselin hänen ylitseen mitä hän oli saanut naputettua koneelleen.

– No nyt alkaa jo näyttää paremmalta, sanoin ja istuin takaisin tuolilleni ja ojensin jalkaani laittaakseni sen toisen jalan päälle, jolloin mekkoni valahti paljastaen sääreni. Jarmon kädet pysähtyivät näppäinten ylle ja hän käänsi katseensa sääriini. Oli kuin aika olisi pysähtynyt, hiljaisuus, vaivaantunut hetki.

– Niin näyttää kyllä jo paremmalta, Jarmo sai sanotuksi ja jatkoi näppäimistön naputtamista.

Vedin mekkoani peittääkseni sääriäni, mutta mekko valui uudelleen. Annoin sen olla, ja maistoin viiniäni.

– Haluatko, että pidetään se tauko nyt? kysyin.

Jarmo kertoo:

Työ sujui hyvin, nyt kun Irja keskittyi siihen kunnolla. Alkoi olla lounasaika ja Irja ehdotti taukoa, mikä sopi minulle hyvin. Selkäni kun ei tahdo kestää kovin pitkää istumista yhteen menoon. 

Irja kaatoi itselleen lisää viiniä ja tarjosi minullekin. Kieltäydyin, vaikka toinenkin lasillinen olisi toki maistunut, olihan hän ostanut ilmeisen laadukasta viiniä. Meille tuli hetken hieman kiusallinen tilanne, kun Irja kohenteli mekkoaan paljastaen varsin hyvän näköiset säärensä. En tiedä, tekikö hän sen tahallaan, kun hän oli muutoinkin niin laittautunut tätä päivää varten. Yhtä kaikki ehdotin, että lähtisimme pikaisesti syömään, työtä kun oli vielä paljon jäljellä. Hän sanoi varanneensa meille kevyttä lounasruokaa, jotta voisimme jatkaa työskentelyä sen äärellä.

Irja kertoo:

– Olen varannut meille lounasta, vai haluatko tosiaan lähteä ulos syömään? kysyin.

– Aha, se olisi kovin ystävällistä, kun tässä on tätä muistiota vielä melko lailla, Jarmo vastasi.  – Säästäisimme aikaa.

Eli laitan meille jotain, sanoin ja nousin tuolistani.

Jarmo oli katse kiinni näytössä ja ajattelin hänen olevan kiinnostunut muistiostaan enemmän kuin mistään muusta, ainakaan minusta, toimistorotasta.

Menin keittiöön ja koirani hyppi iloisesti nähdessään minut, mutta rauhoittui hetkessä ja meni paikalleen makaamaan katselemaan liikehdintääni.  Ajattelin, että koiraanikin kiinnostaa enemmän minun liikkeeni kuin Jarmoa, joka istui edelleen pöydän vieressä ja selasi mappejaan.

No, aloitin sillä, että riisuin mekkoni ja laitoin seinällä naulakossa roikkuvan röyhelöisen essun eteeni.  Toivoin, että Jarmo syventyisi mappeihinsa eikä tulisi nyt katsomaan ruoan valmistamistani, koska ylläni oli varsin seksikäs tummanpunainen korsetti ja stay-up sukat.  Ympärilläni oleva essu ei peittänyt koko vartaloani vaan jätti siitä varsin paljon näkyviin. 

Otin jääkaapista salaattiin varaamani tarvikkeet ja pilkoin niitä isolla leikkuulaudalla kuutioiksi ja suikaleiksi. Asettelin niitä suurille lautasille kauniisti, niin kuin olin nähnyt TV kokkien tekevän.  Vilkaisin olohuoneeseen ja Jarmo ei ollutkaan istumassa tuolissaan.  Missä hän oli? Yritin kurkkia hiljaa, etten vain paljastuisi.  Kuulin hänen avaavan wc:n oven ja lähestyvän keittiötä.  Jatkoin kasvisten pilkkomista ja kun käänsin katseeni näin Jarmon seisovan keittiön ovella.

– Olen aivan pian valmis, hän sanoi katsoessaan minua hieman hämmentyneenä.

Jarmo kertoo:   

Irja lupasi laittaa syötävää, ja jäin hetkeksi tekemään korjauksia muistioon. Pitkä istuminen otti selkääni sen verran, että nousin jaloittelemaan. Katselin olohuoneen kirjahyllyjä, joiden lomassa oli matkamuistoja eri maista. Yhdestä välistä sojotti kreikkalaisen matkamuistopatsaan vihreä penis käyrästi yläviistoon. Patsaan jalustassa luki Priapismus. Vilkaisin makuuhuoneeseen, jossa oli Irjan tietokone pienellä työpöydällä.

Iltapäivän aurinko siivilöi puoliksi suljettujen säleverhojen välistä raitoja vuoteen yläpuolella olevalle öljystä kiiltelevälle miesvartalolle. Kaapin ovi oli raollaan ja avasin sitä hieman sormellani. Kaapin ovessa roikkui nahkaisia ruoskia ja kiiltävät käsiraudat. Hyllyillä oli nahkaisia asuja siisteissä pinoissa. Yhdellä hyllyllä oli rivissä erikokoisia ja -värisiä dildoja. 

Painoin oven hiljaa kiinni. Suutani kuivasi, ja menin vessaan, jossa minulla kesti hetken saada kaluni laskeutumaan veden heittoa varten. Join raanasta hieman vettä ja menin keittiön ovelle, jossa Irja seisoi röyhelöinen esiliina edessään salaattia pilkkomassa. Esiliinan alta näkyivät paljaat olkapäät ja punainen korsetti. Koira nousi nuuhkimaan jalkojani, kun Irja kehotti minua menemään olohuoneeseen. Hän toisi salaatin kohta pöytään.

Irja kertoo:

– Voi perkele, ajattelin ja yritin olla kuin ei mitään. – Mene olohuoneeseen, niin tuon salaattimme tuota pikaa.

– Okei, Jarmo vastasi ja lähti olohuoneeseen.

Vaihdanko esiliinan mekkooni, vai menenkö esiliinassani olohuoneeseen? Mietin ja päätin mennä esiliinassa.  

Jarmo istuikin sohvalla ja yllätyin nähdessäni hänet juomassa viiniä, mistä hän oli aikaisemmin jyrkästi kieltäytynyt.

– Ole hyvä, sanoin ja laskin salaatin pöydälle.

– Kiitos, Jarmo sanoi ja siirtyi sohvalta pöydän ääreen.

Istuin häntä vastapäätä ja kiusallinen tilanne jatkui.  Kohensin esiliinaa rintojeni edestä, mutta en saanut niitä peitettyä.

– Haluatko, että käyn pukeutumassa? kysyin ja laskin haarukan ja veitsen lautaselleni.

– Niin, öh, no, ei kai asusi oikein sovi lounaalle, Jarmo sanoi nostaen katseensa minuun päin. – Mutta voit toki olla noin, kun nyt olet, Jarmo jatkoi ja laski jälleen katseensa pois minusta.

Mitä sillä on väliä, mitä minulla on päällä, kun mies ei edes näe minussa mitään?  Käyn kohta riisumassa kaiken pois ja kokeilen, että onko tuossa miehessä mitään eloa? ajattelin ja pistelin salaattia haarukalla niin, että posliinilautanen kolisi.

– Hyvää salaattia, Jarmo sanoi.

– Kiitos, vastasin ja pyyhin suupieleni kankaiseen serviettiini.

– Sinulla on kaunis koti, Jarmo sanoi ja yllätti minut.

– Ai, huomasit sentään sen, sanoin ja kuulostin kireältä.

Voi helvetti, ajattelin. Pitäisi minunkin tajuta, että tuo vanha merkonomi on esimieheni, on ollut sitä jo, kuinka ja kauan.  Mitä minä oikein kuvittelin?  Että saisin tuosta tietokonetta tuijottavasta miehestä villiä seksiseuraa keskellä päivää?  No, en helvetissä saisi!

– Haluatko, että pidämme pienen tauon? Voin näyttää sinulle asuntoani, kysyin ja samalla ajattelin, että asuntonihan on jo nähty, mutta halusin tietää mitä tuo hopeakettu tahtoi.

– Voimme pitää hetken tauon, toki.  Mutta meidän on kuitenkin ryhdyttävä pian hommiin, Jarmo sanoi ja pyyhki kasvoistaan salaatin jäämät pois.  

– No pannaan sitten vauhtia, vastasi ja nousin ylös. –Olen asunut täällä jo vuosia.  

– Onko sinulla perhettä, Jarmo kysyi ja katseli kirjojen selkiä.

– Ei, vastasin.

– Luetko paljon? Jarmo kysyi.

– Tässä on makuuhuoneeni, sanoin ja kävelin hänen edellään, kun samassa muistin asuni.  Voi fuck, ajattelin, mutta sitten minuun iski jokin pikku piru.  Keinutin lanteitani normaalia enemmän, koska tiesin hopeaketun katselevan takapuoltani, aivan varmasti hän katseli, ei kukaan voisi tässä kohtaa ihailla vaikkapa tapettejani.

– Sinulla on iso sänky, Jarmo sanoi ja painoi kädellään sen pintaa kokeillakseen sen jousien joustavuutta, no ei varmasti kokeillut.

– Sulje silmäsi, kuiskasin.

Jarmo sulki silmänsä.  Otin lipaston laatikosta ohuen punaisen sifonkihuivin ja rullasin sitä muutaman kerran.  Laitoin sen hänen silmiensä päälle ja solmin hänen takaraivollensa hellällä solmulla.

– Näetkö mitään, kysyin.

– En, Jarmo vastasi paikalleen jäykistyneenä.

Jarmo kertoo:

Kaadoin itselleni viiniä ja istuin sohvaan. Join lasin tyhjäksi koiran hypätessä sohvalle viereeni. Olin varannut muistion viimeistelyyn kaksi päivää, mutta aamupäivän työ oli edennyt niin hyvin, että saisimme sen valmiiksi, jos työskentelisimme tänään iltaan saakka. Laskin, että parikin lasia viiniä ehtisi tasaantua illaksi autoilua ajatellen. Ja voisinhan mennä taksillakin ja hakea auton aamulla. 

Irja tuli keittiöstä salaattivadin kanssa. Hänen asunsa oli sangen paljastava, mutta korsetti sopi hänelle hyvin hänen pyöreydestään huolimatta, tai ehkä juuri siksi. Toisaalta olimme hänen kotonaan, ja jos tuo oli hänen kotiasunsa, mitäpä se minulle kuului.

Söimme salaattimme puhumatta juuri mitään ja join toisen lasin hänen hyvää viiniään. Se lämmitti mukavasti ja yritin olla katselematta hänen rintamustaan hänen kohentaessa esiliinaansa korsetin alta pullottavien rintojensa suojaksi.

Irja halusi esitellä minulle asuntoaan. Katselimme hetken hänen kirjahyllyään ja matkamuistojaan ja seurasin häntä makuuhuoneeseen. Kaapin ovi oli edelleen raollaan ja mieleni teki kysäistä sen sisällöstä, mutta tyydyin kehumaan hänen muhkeaa vuodettaan, joka oli kuin viiden tähden hotellista.

Irjan lantio hieraisi omaani hänen kiertyessään taakseni. Tunsin hänen hajuvetensä tuoksun hänen painautuessaan selkääni vasten ja pyytäessään minua sulkemaan silmäni. Kaluni heräsi paisumaan, kun tunsin hänen käsiensä kiertyvän kaulani ympärille ja sitovan liinan silmilleni. Yritin sanoa jotain, mutta hän painoi sormensa suulleni ja näykkäisi hampaillaan korvanlehdestäni. Pysyttelin paikallani hänen hengitystään kuunnellen. Minulla seisoi.

Irja kertoo:

Jarmo yritti sanoa jotain, mutta tartuin hampaillani hellästi hänen korvanlehdestään ja hän vaikeni.  Oli hiirenhiljaista. Pystyin kuulemaan Jarmon hengityksen, joka tuntui tihentyneen.  Hän ei vastustellut, eli hän oli sittenkin mies, en ollut erehtynyt, ajattelin ja hymyilin itselleni.

Laitoin musiikkia soimaan, sellaista kuin joku ystäväni joskus oli maininnut kiveksiin puhaltelu musiikiksi.  En koskenut Jarmoon, vaan katselin häntä hetken.  Hän seisoi edessäni sifonkihuivi silmillään ja hengitti kuuluvalla äänellä ja huokaili.

– Irja, hän aloitti, mutta suljin hänen suunsa suudellen.

– Älä puhu, vaan nauti, sanoin hänen korvaansa hiljaa kuiskaten.

Riisuin hänen slipoverinsa pois ja avasin hitaasti kauluspaidan monia nappeja samalla kädelläni hivellen hänen rintaansa.  Jarmo nautti jo tästä, huomasin sen siitä, että hänen etumuksensa housuissa alkoi olla ahdas.  

Gary More lauloi taustalla Nothing`s the same.  Jarmo tarttui lanteisiin ja veti itseään vasten.

– Älä koske minuun, sanoin hiljaa ja irrotin hänen otteensa.

Seisoin vain katsellen tuota miestä.  Suutelin hänen kaulaansa ja rintaansa.  Painoin kynteni hänen selkäänsä vetäen niitä hiljaa edestakaisin.  Suutelin häntä kiihkeämmin, jolloin hän taas tarttui minuun.  Irrotin otteen ja sanoin:

– Nautitaan nyt jälkiruoasta.

Avasin hänen vyönsä soljen vetäen sen ensin tiukalle ja sitten vapauttaen.  Vetoketju narisi ylihitaan avauksen ajan.  Laitoin molemmat käteni hänen pakaroilleen housujen sisälle ja laskin housut alas.  Jarmon varustus oli varsin miehekäs.  Seisoin hiljaa häntä katsellen, ja hivelin hänen paljaita reisiään.

– Voitko lopettaa, Jarmo sanoi kiihkeästi. – Haluan sinua.

– Haluatko, että jatkamme? Muistion tekoa? kysyin samalla nuollen hänen kaulaansa ja puristellen hänen etumustaan, missä silkkibokserit tuntuivat ahtailta.

Jarmo kertoo:

Luulin ensin, että hän vain pilaili ja vaikka vaihtaisi siivomman asun ylleen, kun en päässyt katselemaan häntä. Mutta hän alkoikin riisua minua. Hän veti slipoverini yltäni, ja kun liina oli pudota silmiltäni, hän kiristi sen tiukemmalle. Kun hän alkoi avata paitani nappeja, ajattelin, että nyt mennään liian pitkälle. Meillä oli iltapäiväksi paljon työtä tiedossa, eikä tilanne ollut mielestäni muutenkaan lainkaan sopiva. Yritin työntää häntä irti itsestäni, mutta hän painoi käteni sivuun, ja kun yritin sanoa jotain, hän painoi huulensa suulleni. 

Irja oli laittanut musiikin soimaan ja liikkui hiljaa ympärilläni minua kosketellen, mikä oli tietysti sangen miellyttävää, enkä ollut moista aiemmin kokenutkaan, mutta emmehän me nyt voineet tällaiseen ryhtyä kesken työpäivän, eikä muutenkaan. 

Kun hän alkoi avata housujani, minun oli vaikea hillitä itseäni. Halusin katkaista tilanteen ennen kuin se menisi liian pitkälle, mutta kun hän painoi viileät kätensä pakaroilleni, olin voimaton. Yritin tarttua häneen, mutta hän painoi käteni alas ja irtaantui minusta. Seisoin hiljaa paikallani erektioni tunkeutuessa boksereitteni lahkeesta. Kuulin hänen liikkuvan huoneessa hiljaa. Hän tuli eteeni, tarttui käsiini, ja tunsin metallisen kosketuksen ranteissani käsirautojen loksahtaessa niiden ympärille.

Irja kertoo:

Otin kaapista käsiraudat ja napsautin ne Jarmon ranteisiin.

– Mitä sinä nyt? Jarmo ähkäisi.

Laskin mitään puhumatta hänen boxerinsa lattialle ja hänen erektionsa pääsi valloilleen.  Katselin häntä ja huomasin peniksen ihon menevän kananlihalle, kun puhalsin siihen hiljaa. Ohjasin hänet hitaasti sängylleni selälleen.  Hän voihkaisi kaatuessaan. Nostin hänen yhteen sidotut kätensä suoraksi hänen päänsä yläpuolelle.  Suutelin häntä himokkaasti ja Jarmo vastasi suudelmaani. Korjasin huivia hänen silmillään ja hivelin hänen kylkiään.  Jarmo voihki ja käänsi itseään minua vasten yrittäen saada minusta otteen, mutta siirsin hänen kätensä takaisin pään yläpuolelle.  Suutelin hänen värisevää vartaloaan samalla, kun Tina Turner aloitti ”Private dancer” -kappaleen. Jarmo kiihottui entisestään suudellessani hänen lanteitaan ja reisiään käsieni harhaillessa hänen vartalollaan.  Tartuin hänen kaluunsa hellästi ja suutelin sitä.  

– Ah, jatka, Jarmo sanoi ja nosti lanteitaan minua kohti.

Suutelin hänen kaluaan ja upotin sen hitaasti huulieni välistä suuhuni.  Jarmo voihki.  Minä jatkoin hitaasti imien häntä.  Jarmo värisi ja liikehti kiihottuen entisestään.  Lopetin ja nousin sängyltä. Otin kaapistani värikkään riikinkukon sulan ja hivelin sillä hänen sykkivää penistään ja koko vartaloaan saaden hänet huokailemaan entistä enemmän.  Suutelin häntä ahmien häntä sisääni. Istuin hajareisin hänen päällensä ja avasin hänen käsirautansa. Jarmo repäisi huivin silmiltään ja katsoi minua himoiten kuin leijona. Hän heitti minut selälleni ja työntyi sisälleni kaikella voimallaan.  

Haluatko, että jatketaan? Muistioita? huohotin hänen työntöjensä upotessa syvälle sisääni, mutta huomasin, että olin onnistunut saamaan tuohon mieheen hetkellisen muistikatkoksen.

– Mitä muistioita? Jarmo murahti ja työnsi kaluaan syvälle sisääni.

Jarmo kertoo:

Tunne oli erikoinen. Oli hyvin kiihottavaa seisoa avuttomana mitään näkemättä ja tuntea hänen kosketuksensa eri puolilla kehoani. Hän veti bokserini alas ja hyväili penistäni viileillä sormillaan. Minulle seisoi tavalla, jota en ollut aikoihin kokenut. 

Irja painoi minut vuoteelle ja kuulin hänen käyvän kaapillaan. Olin varautunut ties mihin, mutta hän jatkoi vartaloni ja penikseni suutelemista ja koskettelua. Tunsin hänen lämpimän suunsa painautuvan penikseni ympärille ja olin vähällä laueta hänen imiessä kaluni hitaasti syvälle suuhunsa terskaani kielellään hieroen. Hän päästi penikseksi vapaaksi aivan viime hetkellä ja alkoi sivellä minua jollain pehmeällä varpaista kasvoihin saakka. 

Makasin aivan hiljaa hänen koskettelustaan nauttien, kunnes hän otti liinan silmiltäni. Hän istui hajareisin päälläni ja kumartui eteenpäin, jotta sain hamuilla suuhuni hänen kovettuneita nännejään. Hän avasi käsiraudat ja tarrauduin hänen rintoihinsa ja kieräytin hänet selälleen. Levitin hänen jalkansa, ja hän voihkaisi ääneen, kun survaisin tumman sinipunaiseksi paisuneen kyrpäni hänen turpeaan märkään ja turpeaan rakoonsa.

Irja kertoo:

Jarmo huohotti päälläni hikisenä ja villinä.  Hänestä löytyi kuin löytyikin tosimies, mitä olin aikaisemmin vähän epäillyt.  Hän oli lähellä laukeamista, mutta pysäytin hänet sitomalla jalkani hänen ympärilleen ja painamalla lantioni häntä vasten, jolloin hänen oli mahdotonta jatkaa.

– Mitä nyt? Jarmo huohotti silmät hieman harittaen.

Nousin hänen altaan ja menin kaapilleni, josta valitsin mustan nahkaisen ja hopeanvärisin niitein koristellun kaulapannan, josta lähti pitkä ketju. Menin Jarmon eteen hänen hamutessaan haarojani.  Annoin hänen keskittyä kosteaan häpyyni ja laitoin pannan hänen kaulaansa ja vedin sen sopivan tiukalle, mutta niin, että hän pystyi hengittämään.  Tarkoituksenani ei ollut tukehduttaa tuota panokonetta.  Jarmo hämmästeli pantaa, mutta ei ollut lainkaan aikeissa ottaa sitä pois.

Hän jatkoi haarojeni hieromista.  Otin etäisyyttä ja valitsin kaapista nahkaisen ratsupiiskan.  Jarmo katseli sängyllä täydessä erektiossa piiskaa ja sitten minua. Laitoin piiskan hänen olkapäällensä ja valutin sitä hänen rintaansa pitkin jäykän ja kiiltävän kiihottavan terskan päälle. Pyörittelin sitä hitaasti  Jarmon katsellessa ja huokaillessa kiihkosta.  Napautin hiljaa terskaa ja Jarmo voihkaisi. Liikutin piiskaa hänen ihollaan ja kun tein nopean iskun hänen hikiseen rintaansa, Jarmo voihkaisi.  Hän näytti pitävän siitä. Liikuttelin piiskan päässä olevaa nahkaista läppää hänen kaulallaan, nostin sillä hänen leukaansa ja puraisin hänen kiihottuneita huuliaan veripisaran noustessa alahuulen reunaan. 

Vedin piiskan hänen reisilleen hitaasti ja kuljetin sitä niiden sisäpinnoilla ja ihailin hänen seisokkiaan, jota hieroin sormillani edestakaisin.  Jarmo huokaili ja aneli päästä panemaan minua, mutta oli kuuro hänen pyynnöilleen.  

Otin kiinni kaulapannan hihnasta ja vedin hänet mukaani. Jarmo seurasi minua, kun ei muutakaan voinut.  Hän kävi kuumana ja yritti saada otteen minusta, mutta kiusasin häntä, enkä antanut hänen päättää mitä nyt tapahtuisi.  Pysäytin hänet olohuoneen matolle ja pakotin hänen polvilleen. Sivallettuani muutaman kerran hänen molempia pakaroitaan ojensin piiskan hänelle. Jarmo nousi istumaan piiskaa kädessään pyöritellen.  Asetuin polvilleni hänen eteensä ja käskin häntä sivaltamaan pakaroitani. Hän hiveli selkääni arasti.

– Lyö minua! toistin.

– En lyö, en ole koskaan lyönyt naista, Jarmo nieleskeli.

– Nyt saatana lyöt, tämä on eri juttu, sanoin tiukasti. 

Jarmo löi kerran hiljaa ja sai minut kiljahtamaan kiihkosta.

– Lyö lujempaa, anna palaa! Ja Jarmo totteli. 

Jarmo alkoi piiskata minua ja huomasi minun nauttivan siitä. Kiihottumiseni oli huipussaan. Tarjosin itseäni Jarmolle ja hän otti tarjouksen vastaan nuolemalla minua takaa päin, ja annoin viimein hänen panna minua kiimaisella kalullaan rajusti laukeamiseen saakka. 

Kun Jarmo veti eritteistäni märän ja spermaa valuvansa peniksensä ulos minusta, kierähdin hänen eteensä ja nuolin valuvat tipat suuhuni. Jarmo huokaili tyytyväisenä nuolemistani katsellen ja hiuksiani hyväillen.

Nousin lattialta, menin makuuhuoneeseen, ja kiedoin itseni valkeaan lakanaan. Jarmo tuli perässäni ja kaatui viereeni. Nukahdimme.

Jarmo kertoo:

Makasimme alastomina hiljaa. Irja oli nukahtanut hikiset hiukset otsalle liimaantuneena. Nousin vuoteen laidalle ja nostin lattialle pudonneet käsiraudat ja nahkaisen piiskan yöpöydälle. Irjan pakaroilla näkyi punaisia juomuja. Olin aluksi arastellut piiskan käyttöä, mutta hän oli yllyttänyt minua antamaan sen heilua niin, että olin saanut hänet huutamaan kivusta ja nautinnosta. Aikani häntä läiskittyäni nain häntä takaapäin kuin kiimainen sonni kunnes laukesin ja hän pyörähti ympäri nuollen viimeiset spermatipat suuhuni. 

Menin kylpyhuoneeseen ja tarkastelin peilistäni pakaroitani, joihin ei ollut jäänyt jälkiä. Kipu ja avuttomuus olivat tuntuneet erityisellä tavalla nautinnollisilta. Samoin Irjan piiskaaminen hänen kiljahdellessaan ja muristessaan käsittelyni alla. Lopuksi oli kuin olisin imeytynyt hänen sisäänsä työntäessäni kasvoni hänen pakaroidensa väliin ja tuntiessani hänen peräaukkonsa suolaisen maun kielelläni sen työntyessä hänen aukkoihinsa. 

Otin suihkun ja huuhtelin kaluni huolellisesti. Kun palasin makuuhuoneeseen, Irja ynähteli unisena lakanaan kääriytyneenä. Iltapäivä oli jo pitkällä. Pukeuduin ja järjestelin hetken papereitani, kun Irja ilmestyi makuuhuoneen ovelle lakanaa ympärillään pidellen.

Irja kertoo:

Katselin Jarmoa, kun hän oli jälleen mielenkiintonsa parissa, siis mappien.  Hän kasaili papereita, kun hän huomasi minut oven pieleen nojaamassa vain valkea lakan ylläni.  

– Sinähän oletkin oikea peto, sanoin murahtaen ja Jarmo naurahti.

– Et sinäkään nyt mikään ihan nunna ollut, Jarmo vastasi ja laittoi mappeja laukkuunsa. – Minun täytyy lähteä, mutta voin varmaan tulla huomenna jatkamaan.

– Niin jotain meiltä vielä jäi kesken, vastasin ja lähestyin häntä.

– Jotain varmaan voisimme vielä kokeilla, että saisimme parhaan mahdollisen lopputuloksen, jatkoin, ja otin häntä leuan alta kiinni ja suutelin hänen vieläkin lämpimiä huuliaan.

– Pomo haluaa meidän panevan parastamme ja olemme päässeet hyvään alkuun, Jarmo sanoi ja veti minua itseään vasten.

– Voihkaisin hänen kätensä koskiessa pakaroitani, jotka olivat hellinä Jarmon niitä ruoskittua.

– Satutinko sinua? Jarmo kysyi tuttuun tapaansa huolestuneena.

– Satutit, mutta se ei tehnyt kipeää vaan hyvää, vastasin ja naurahdin.  

– Hyvä, jos se oli niin.  En oikein ole aikaisemmin tottunut tällaiseen, ruoskat ja käsiraudat, Jarmo vastasi.

– Hyvin sinä hutkit, vastasin ja nauroin.

– Oli ihan mukava etäpäivä, Jarmo sanoi ja puristeli rintojani lakanan lävitse.

– Oli, oikein antoisa, vastasin ja vein käteni hänen etumukseensa, missä peto oli jälleen irti.

– Ei, minun on nyt pakko lähteä, Jarmo sanoi ja irrotti otteensa minusta.

– Huomiseen, vastasin ja suutelin häntä jäähyväisiksi.

Jarmo painoi oven kiinni ja lähti.  

– Huh huh mikä mies, sanoin ääneen. – Ei mikään tavallinen merkonomi.

Jarmosta kukaan ei uskoisi, jos nyt kenellekään koskaan edes tästä kertoisin.  Naurahdin, mutta samassa ajattelin asiaa toisinkin päin, että eipä uskoisi minustakaan.  

Seuraavana päivänä virastopäällikkö soitti ja halusi tavata meidät toimistolla.  Puin päälleni ruudullisen puolihameeni, jota käytin töissä, harmaan villapaidan ja harmaat villasukat.  Harjasin hiukseni ja laitoin kaulaani villaisen huivin, että niskoihini ei vetäisi toimistolla.  

Istuin työhuoneellani, kun Jarmo saapui.  Hänellä oli tuttuun tyyliin slipoveri, kauluspaita ja suorat housut.  Hiukset eivät nyt hapsottaneet samoin kuin aina aikaisemmin.  Mutta olinhan itsekin uskaltanut laittaa haaleaa huulipunaa, mikä oli varmasti ensimmäinen kerta vuosiin.

– Huomenta, päällikkö sanoi huoneeni ovelta.

– Huomenta, vastasin hiljaa.

Otin muistiinpanovälineeni ja nousin suoristaen hameeni helmaa.  Kävelin kohti päällikön huonetta sandaalien naristessa jalkojeni alla.  Jarmo melkein törmäsi minuun wc:stä tullessaan, mutta väisti viime hetkellä.

– Anteeksi, hän sanoi ja kiirehti edelleni, koska olihan hän esimieheni.

– Ottakaa kahvia ja istukaa, niin voidaan käydä teidän eilisen etäpäivänne materiaalia läpi, virastopäällikkö sanoi, kun tulimme hänen huoneeseensa. Olitte ilmeisesti panneet parastanne. Minusta tuo viimeisin versio on oikein hyvä.

– Kyllä, aivan, niin tuota, kyllähän me panimme kaiken likoon mitä osasimme juuri sillä hetkellä, Jarmo sanoi ja puristi reittäni pöydän alla.

– Niin, kaikkemme annoimme, vastasin ja otin Jarmoa kädestä kiinni. 

Päällikkö loi minuun tuon erityisen katseen, jonka tunsin hyvin vanhastaan. Olin niin iloinen, että hänen minulle vuosien varrella ostamillaan leluilla olisi jatkossa enemmän käyttöä. Ehkäpä joskus jopa kolmestaan!