Seksiä varatun kanssa vai ei?

”Tuo vei mun naisen!” on niin klisee, että tuskin kukaan on sitä välttynyt jossain kuulemasta. Mutta mitä se nyt sitten oikein tarkoittaa? Eikö jokaisella ole oikeus olla sen kanssa, josta on eniten kiinnostunut? Voiko toisen omistaa ja siten kieltää panemasta muita?

Noin puolet parisuhteessa elävistä pettää, kertovat meille lehdet. Pettämisen voi määritellä noin gaziljoonalla eri tavalla, mutta yleisimmät lienevät seksin harrastaminen toisen kanssa ja kumppanilta salattu suhde, vaikkei se olisikaan seksuaalinen. Neuroottisimmille näyttää riittävän vääränlainen katse, pornon katsominen tai pitkä keskustelu jonkun kanssa, skaalan toisessa päässä ovat avoimet suhteet sekä ne, jotka eivät edes halua kuulla kumppaninsa menemisistä. Useimmat sijoittuvat jonnekin välille, mutta pelottavan moni kohti ensin mainittua.

Okeiokei, uuteen suhteeseen suoraan hyppääminen on monesti vanhan kumppanin pettämistä tavalla tai toisella, mutta muuttaako se lopputulosta? Todennäköisesti pettänyt osapuoli olisi lähtenyt ennemmin tai myöhemmin, kunhan sopiva tyyppi olisi kävellyt vastaan jossain kadunkulmassa. Jos vanha suhde olisi ollut kunnossa, kumpaakaan ei olisi tapahtunut.

Ja entäs se uusi tyyppi joka ”vei” pettäjän mukanaan? Minä väitän, ettei häntä ole syyttäminen osallisuudestaan asiaan. Ulkopuolinen ei voi rikkoa parisuhdetta, joka ei ole valmiiksi rikki, eikä kenenkään aiemmin solmima suhde ole syy kieltää kahta ihmistä alkamasta suhteeseen niin halutessaan. Parisuhde hajoaa aina sisältä päin, ulkopuoliset enintään nopeuttavat sen hajoamista.

Joo, saahan sitä toivoa että hommat lutviintuisi noin rationaalisesti. Jos pelkää draamaa ja huutoa, ei kannata sekaantua varattuihin, mutta rohkea rokan syö ja uhkarohkea toisen vaimoa. Ei siihen kovin todennäköisesti kuole.

kirjoittanut: hihaton

Monenlaista moniavioisuutta

Ilmeisesti itselläni on liikaa aikaa, sillä katselin viimeisimmänkin 4D:n. Dokumentti oli melkoisen huono, mutta kirjoitan nyt siitä kuitenkin pari sanaa. Tämä siksi, että Noora kirjoitti blogimerkinnässään seuraavasti eräästä uutisesta: ”Miten tämä on mahdollista, Suomen pitäisi olla tasa-arvon mallimaa? Muuutenkin niitä naisia sorretaan, leikellään klitoriksia ja pakotetaan naimaan ilman halua, ja nyt ilmenee, että meillä sallitaan moniavioisuus. — Minä en ainakaan haluaisi olla kenenkään jalkavaimo!”

Kommentoin kirjoitukseen silloin, että moniavioisuudessa ei itsessään ole mitään pahaa – ja voihan niinkin päin olla, että naisella on useampi mies. Olen edelleen samaa mieltä. Katsomassani dokumentissa esiteltiin kaksi tapausta: toiseen kuului mies + 2 naista; toisessa miehellä on 7 vaimoa (+9 lasta). Suhteet olivat hyvin erilaisia.

Ensimmäinen tapaus oli lähtenyt liikkeelle miehen ”alkuperäisen” naisen halusta toteuttaa biseksuaalisia tarpeitaan. Nainen ja mies olivat kymmenen vuoden ajan kaksistaan, kunnes pyysivät mukaan kolmannen henkilön; tällä hetkellä he kaikki asuvat siis yhdessä. Naiset harrastavat seksiä keskenään, mies harrastaa seksiä kummankin kanssa & lisäksi he harrastelevat kimppakivaa (puheidensa mukaan heidän talossaan harrastetaan jonkinlaista seksiä 15-20 kertaa viikossa). LISÄKSI naiset kertoivat, että heillä on varsinaisen perheensä ulkopuolella vielä useita muitakin rakastajattaria. Mies sen sijaan kertoi olevansa tyytyväinen kahteen naiseensa. Suhde on siis hyvin avoin. Kaikki näyttävät olevan suhteellisen tyytyväisiä tilanteeseen (joskin naiset kokevat saavansa liian vähän aikaa keskenänsä), vaikka vuorot täytyykin aina suunnitella ja merkitä kalenteriin.

Tällaisessa suhteessa ei olekaan mitään pahaa. Kaikki nauttivat tilanteesta ja ovat tasa-arvoisia.

Toinen tapaus sen sijaan oli sellainen, että siitä ei voi samaa sanoa. Kyseessä oli siis uskovainen mies, joka kertoi saaneensa jumalallisen näyn, jonka mukaan hänen pitää hankkia useampi vaimo. Asiasta on toki hänelle iloakin: ”Jos yksi vaimo kyllästyttää, voi olla toisen kanssa. Hehhehhee. Se ei kuitenkaan ollut ajatukseni!” Eipä tietenkään.

Aluksi vaimojen kesken oli paljon kilpailua (voin kuvitella..), mutta nyt yhteishenki on kuulemma parantumassa. Kaikki kuulostikin vielä suurin piirtein toimivalta, kunnes seuraavanlaisia asioita tuli ilmi: Mies ei enää rakastele vaimoista vanhimman kanssa, minkä vuoksi tämä vaimo tuntee itsensä rumaksi ja hylätyksi. Mies saarnaa Jumalan rangaistuksista saaden naiset itkemään. Eräs nainen oli suunnitellut jo lähtevänsä suhteesta, mutta itkien perusteleekin jäämistään seuraavasti: ”Jos haluaa jotain Jumalalta, pitää antaa jotain itsestään.” Nainen pysyy epätyydyttävässä liitossa ilmeisesti siis vain siksi, että ’Jumala on niin tahtonut’.

Mies kertoo, että jos naista ajaa uhmakas pyrkimys itsenäisyyteen, se ei sovi siihen, mitä hän avioliitolta odottaa. Kyse ei naisten mielestä ole hallinnasta, vaan rakkaudesta (”kyllä hänen pitää olla ankara, jos minä olen hankala”). Entä jos mies on hankala? Saako naiset olla ankaria? Tuskin. Väitän, että kyse nimenomaan on hallinnasta. Ja kun vähän selittää, kuinka tämä on Jumalan tahto, niin kaikki nöyrtyvät.

On aivan yhtä väärin, vaikka suhteessa olisi vain kaksi henkilöä ja tilanne olisi samanlainen kuin tässä. Ongelma ei ole itse moniavioisuudessa. Monet ajattelevat juuri tämän uskovaisen perheen mukaisia tapauksia moniavioisuudesta puhuttaessa, mutta parhaimmillaan se voi kuitenkin olla täydellinen ratkaisu joillekin henkilöille (kuten ensimmäinen tapaus osoitti).

(ps. Mielenkiintoista keskustelua avoimista suhteista on ollut jo hihattoman aiheessa ”Suhteellisuuksia”. Keskustelua voi jatkaa siellä ja tähän aiheeseen kuulisin mielelläni mielipiteitä varsinkin moniavioisuudesta. Kummassakaan näissä tapauksessa ei ollut kyse virallisista liitoista, koska heidän maissaan – sen enempää kuin Suomessakaan – moniavioisuus ei ole sallittua.)

kirjoittanut: oceansoul

Suhteellisuuksia

Tarkkaillaanpa hetki kuvitteellisen pariskunnan, Mikon ja Jaanan suhdetta. Viisi vuotta yhdessäoloa, joista kaksi naimisissa, yhteinen asuntolaina ja kissa. Ei lapsia, mutta ehkä lähitulevaisuudessa. Seksiä pariskuntamme harrastaa kerran-kaksi viikossa, joskus vähän harvemmin.

Kaikki hyvin siis, mutta heitetäänpä soppaan vähän lisätietoa: Mikolla on suhde toisen naisen kanssa, ja hänellä on myös tapana käyttää escort-palveluja työmatkoillaan. Jaana puolestaan tapailee itseään paljon vanhempaa miestä sillä välin kun Mikko on matkoilla.

Ei liene vaikea arvata, mihin tämä johdattelu tähtää. Mikon ja Jaanan parisuhde ei vain ole sitä, miltä se ensin näyttää, koska molemmat tietävät missä mennään.

Siinä missä 98% pareista takertuu seksuaalisen poissulkevuuden kaavaan, Mikko ja Jaana ovat itse suunnitelleet parisuhteensa säännöt. Heille halu harrastaa seksiä monen ihmisen kanssa ei tarkoita kyvyttömyyttä sitoutumiseen tai välinpitämättömyyttä kumppania kohtaan, ainoastaan yhtä halua muiden joukossa. He jakavat yhteisen kodin, talouden, tulevaisuudensuunnitelmat ja arkipäivän rutiinit, mutta sen lisäksi molemmilla on muita intiimejä ihmissuhteita. He ovat toisilleen ensisijaisia kumppaneita ja muut suhteet järjestetään sen mukaan, miten Mikon ja Jaanan yhteiset aikataulut antavat myöten. Molemmat ovat tavanneet kumppaninsa muut partnerit ja antaneet siunauksensa sivusuhteille.

Ja kyllä, myös Mikko ja Jaana tuntevat mustasukkaisuutta. Se on olemassaoleva ja voimakas tunne, jonka käsitteleminen vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä. Mustasukkaisuuden tuntemisessa ei ole mitään väärää, mutta kuten muitakin tunteita, sitäkin voi hallita ja työstää niin ettei se häiritse elämää. Monille on pitkällä aikavälillä helpompaa kontrolloida mustasukkaisuuttaan kuin jatkuvasti yrittää tukahduttaa halujaan muita kohtaan.

Joku varmaan haluaisi luokitella molempien tekemiset pettämiseksi, mutta siitäkään ei ole kyse. Pettämiseen tarvitaan osapuoli, joka tekee jotain salaa toiselta, sekä osapuoli, joka ei hyväksy toisen tekemisiä. Mikon ja Jaanan suhteesta ei löydy kumpaakaan, vaan kyseessä on molemmille vapaaehtoinen järjestely. Kumpikin on kertonut toissijaisille kumppaneilleen, että ovat naimisissa ja aviosuhde on se ensisijainen.

Ja vieläkin joku lienee sitä mieltä, että Mikon ja Jaanan järjestely on vain Väärin, ja siihen liittyykin avoimen suhteen suurin vaikeus: sosiaalinen stigma. Yksiavioisuus ja seksuaalinen poissulkevuus ovat edelleenkin niin vahva standardi, että niistä poikkeamista katsotaan kieroon vähän samalla tavalla kuin homoseksuaaleja vielä parikymmentä vuotta sitten.

Tämä oli vain lyhyt ja sekava keskustelunavaus, pallo on nyt teillä: Mitä mieltä olet avoimista suhteista? Miksi? Oletko kokeillut? Piditkö? Tai tunnetko jonkun, jolla on avoin pari(kolmi-, neli-)suhde? Millaisia ihmisiä he ovat?

Sana on vapaa, keskustelkaa!

kirjoittanut: hihaton

Ohittamaton ohitettu

Tämä oli jo niin kipeää kamaa, että pakko kommentoida:

Kirjailija: Nuoret naiset pakotettava ilotaloihin

Nykypäivän tosimies näyttää, mistä kana kusee:

[Kirjailija Timo] Hännikäinen ehdottaa, että naisille säädettäisiin asevelvollisuuden kaltainen pakollinen seksipalvelus valtion ylläpitämissä ilotaloissa.

Perustelu on aivan yhtä briljantti kuin väite:

Hän kirjoitti seksuaalipoliittisen pamflettinsa oltuaan neljä vuotta pakkoselibaatissa.

Ikävä kyllä ihmisten välinen seksi ei ole mikään kansalaisoikeus, joka valtion (tai kenenkään) pitäisi turvata. Se pitää ansaita. Timo saattaa olla niin epätoivoinen, että panisi ketä tahansa, mutta noin keskimäärin ihmisillä on jonkinlaiset kriteerit seksikumppaneilleen. Jotenkin koko kitinä muistuttaa taannoin pinnalla kellunutta prekariaattitouhua, jossa joukko veteliä laiskimuksia halusi palkkaa bilettämisestä ja laiskottelusta. Äiti mä en halua/viitti/pääse pukille, valtion pitää kustantaa!

Timo voisi opetella vetämään käteen ja lopettaa ruikuttamisen, aikuinen mies. Tiedä vaikka muutaman lisävuoden jälkeen herra kirjailija-runoilijaakin alkaisi kiinnostaa tehdä puutteelleen jotain.

Vinkiksi kerrottakoon jo tässä vaiheessa, että se ”jotain” ei tarkoita itkuvinkuparkukirjoja tai kärsivä taiteilija -poseerausta Iltiksessä. Aloittaisi vaikka maksullisilla naisilla, jos rahkeet eivät muuhun riitä.

kirjoittanut: hihaton

I call your bullshit

Kaivelin aiheideoita Iltalehden rakkaus ja seksi -osastolta, kun törmäsin tähän:

IL: Mies-nainen -sanakirja

Vaikkei aihe ihan suoraan seksiin liitykään, se liippaa riittävän läheltä. Iltiksen juttu ei nimittäin ole mikään sanakirja, vaan jotain ihan muuta.

Nainen: ”Katso, uudet saappaat. Mitäs pidät?”

Mies: ”Ihan kivat. Aika tavalliset.” Nainen loukkaantuu.

Mies tarkoittaa: ”Ihan kauniit saappaat, mutta en pidä niistä erityisesti. Ne punaiset saappaasi ovat paljon hienommat, sillä sääresi näyttävät niissä upeilta.”

Miehen kommentista paistaa kauas, ettei hän ole kiinnostunut saappaista eikä hän oikeasti tarkoita mitään muuta kuin sanoo. Viimeinen lausahdus kuvastaa sitä, mitä kirjoittaja haluaisi kuulla unelmiensa täydelliseltä mieheltä.

Esimerkin nainen ei ymmärrä, etteivät saappaat kiinnosta hänen miestään ja loukkaantuu, kun kumppani ei sovikaan toivottuun muottiin. Jos nainen ottaisi kumppaninsa mieltymykset huomioon, hän esittelisi saappaitaan miehen sijasta niille, joita ne oikeasti kiinnostavat.

Nainen: ”Hyvää yötä.”

Mies: ”Ymph. Öitä” ja kääntää selkänsä naiselle. Nainen loukkaantuu.

Mies tarkoittaa: ”Työpäiväni oli hirvittävän stressaava ja ajattelen nytkin jatkuvasti mahdollisia yt-neuvotteluja. Hyvää yötä, kultaseni.”

Olettaen, että kysymyksessä on sama kuvitteellinen pariskunta kuin ensimmäisessä esimerkissä, vika ei ole ainoastaan työstressissä. Naisen yliherkkä loukkaantuminen kielii huonosta itsetunnosta, joka miehen lyhytsanaisesta vastauksesta päätellen purkautuu parisuhteeseen. Naisen epävarmuus estää häntä ottamasta puolisonsa tunnetiloja huomioon, joten hän säveltää ulkopuolisen selityksen (työ) vapautuakseen vastuusta. Tärkeintä on pitää oma kilpi kiillotettuna, ettei vain kukaan arvostelisi.

Nainen: ”Leventääkö tämä uusi mekko takamustani?”

Nainen tarkoittaa: ”Tiedän, että takamukseni näyttää mielettömän hyvältä tässä uudessa mekossa. Etkö olekin samaa mieltä, rakas?”

Mies: ”Takamuksesi näyttää superseksikkäältä.”

Naisen kysymys on yksinkertainen tapa manipuloida kumppania tilanteessa, jossa hän uskalla kohdata totuutta ulkonäöstään. Niinpä miehen pitäisi ylistää häntä jatkuvasti, jotta naisen herkkä itsetunto ei kokisi kolauksia. Mies taas on puolestaan selkärangaton mielistelijä, jolla ei ole munaa kertoa totuutta edes suoran kysymyksen kohdatessaan. Jos perse näyttää isolta niin se näyttää isolta, vaikka valehtelisi itselleen joka päivä ja sunnuntait päälle. Ainoa, jota tuo valhe hämää, on takamuksen kantaja itse.

Suosikkini on kuitenkin viimeinen ote, joka on kuin suoraan Jos Mieheni Vain -oppikirjasta:

Nainen (kolmatta kertaa saman viikon aikana): ”En jaksa rakastella nyt. Päätäni särkee.”

Nainen tarkoittaa: ”Olen taas koko viikon keräillyt likaisia sukkiasi ja kalsareitasi pitkin asuntoa. Luuletko todella, että sellainen lisää halujani läheiseen kanssakäymiseen, laiskimus?!”

Mies: ”Ymmärrän, että olet väsynyt.”

JMV on kokoelma tekosyitä, jolla parisuhteeseensa tyytymätön nainen selittää huonoa valintaansa. Tarkoituksena on uskotella itselle ja muille, että ei-toivotut ominaisuudet ovat vain ohimeneviä tapoja, joista mies luopuu jos nainen painostaa häntä riittävästi. Seksistä kieltäytyminen on tehokas ase, koska sillä voi asettaa kumppanin todella tukalaan tilanteeseen: joko teet niin kuin haluan tai käyt vieraissa ja kuulet siitä lopun ikääsi.

Kun mies alistuu yhteen JMV-vaatimukseen, nainen löytää seuraavan häntä ärsyttävän piirteen ja sama kuvio toistuu. Parisuhteesta rakennetaan kulissi, jossa mies esittää miellyttävänsä naista, mutta laiminlyö samalla omat mielihalunsa ja muuttuu jatkuvasti onnettomammaksi. Nainen turhautuu, koska hän ei saa miestään survottua haluamaansa muottiin, vaan löytää jatkuvasti uusia valittamisen aiheita.

Olen täysin varma, että lukijoilta löytyy kiivaita mielipiteitä puolesta ja vastaan, joten esitän toiveen: antakaa niiden mielipiteiden kuulua kommenttiosastolla, se on olemassa sitä varten.

kirjoittanut: hihaton