Blogin tavoista poiketen kirjoitan välillä henkilökohtaisia tuntoja, jollaisista harvoin saa lukea. Nämä ovat juuri niitä asioita, joiden perusteella pieni mutta äänekäs joukko naisasiahenkilöitä tuomitsee Y-kromosomilliset seksihulluiksi ja pervoiksi. Mutta se on toisen kerran asia se, tällä hetkellä haluan vain purkaa tätä tunnetilaa.
Olen ihan satavarma, etten ole ainoa, joka kokee joskus asioita näin. En tiedä, mistä ja miksi se milloinkin kumpuaa, mutta joinain päivinä on ihan pirun vaikeaa olla kuin ei olisikaan ja kätkeä se kaikki sisälleen. Minä pidän naisista, naisellisista muodoista, kauniista kasvoista, lyhyistä hameista ja niin edelleen. Sillä, mistä muusta pidän, ei ole tämän tarinan kannalta merkitystä, eikä päivittäinen tykkäämiseni ole mitään verrattuna siihen, mistä kerron nyt.
Aina silloin tällöin, yleensä kun sitä vähiten odottaa, sitä herää aamulla himoiten nuorta lihaa, eläimellistä seksiä ja hetken huumaa. Ympärillä kulkeva ihmismassa on yhtä tissiä, persettä ja vartalon kaarta, ja tekisi mieli pokata ensimmäinen vastaantuleva nuori nainen, juosta lähimpään vessaan ja naida molemmilta taju kankaalle. Mitä kurvikkaampi, nuorempi ja vieraampi nainen, sen parempi. Keskittymisestä ei tule mitään, kun mielessä pyörivät exän kertakaikkisen upeat tissit tai fantasiat siitä, mitä lähietäisyydellä istuvan blondin kanssa haluaisikaan tehdä.
Jossain määrin tätä tapahtuu päivittäin, mutta yleensä se ei pääse häiritsemään arkielämää. Sitten, kun se hormonimyrsky tai mikälie iskee, aivoihin ei mahdu mitään muuta kuin seksi. Se on kielletty intohimo, kutina jota ei yllä raapimaan, mielentila jossa mikään ei riitä. Pelkkä mielihalujensa ääneen sanominen aiheuttaa jo sen tason paheksuntaa, että toteuttamista ei tule edes mietittyä.
Housuitta 