Seksuaalisuus eri uskonnoissa

Seksuaalisuus on hyvin intiimi asia useimmille. Ympärillä vallitseva kulttuuri / uskonto vaikuttaa olennaisesti siihen, mitä asenteita seksuaalisuudesta omaksutaan jo nuorena. Uskonnoilla onkin ollut pyrkimys säädellä varsinkin seksuaalista käyttäytymistä, jotta hallitseminen on ollut mahdollista.

Eri uskonnot ja niiden käsitykset asioista ovat aina olleet kiinnostukseni kohteena, joten ilokseni törmäsin Pirkko Brusilan toimittamaan teokseen Seksuaalisuus eri kulttuureissa. Kirjassa kerrotaan eri kulttuurien ja uskontojen seksuaalisuuteen liittyviä asenteita; sopivaisuussäädöksiä, kieltoja ja tabuja. Tarkoituksena on ollut luoda teos, joka hyödyttäisi mm. terveydenhuollossa ja sosiaalialalla työskenteleviä ihmisiä, mutta ainakin itse luin tämän pelkästä mielenkiinnosta.

Luterilaisuus on melko tuttua aluetta itselleni (kuten myös sen sisällä olevat herätysliikkeet), joten ensimmäinen osio kirjasta ei juurikaan uutta kertonut. Luterilaisuudessa katsotaan, että seksi on muutakin kuin lisääntymistä varten ja tämän vuoksi ehkäisy hyväksytään. Mielipiteet mm. abortista ja homoseksuaalisuudesta herättävät paljon ristiriitoja. Sen sijaan usein tiukempaa suuntaa edustavat erilaiset herätysliikkeet sekä vapaat suunnat. Monet herätysliikkeistä ja vapaista suunnista tukevat tunnetuksi tullutta kampanjaa ”Tosi Rakkaus Odottaa”, jonka tavoitteena on kehottaa nuoria pidättäytymään seksistä ennen avioliittoa. Homoseksuaalisuuteen suhtaudutaan kielteisesti suunnilleen kaikissa herätysliikkeissä ja vapaissa suunnissa. Liikkeiden rooli on Suomessa marginaalinen verrattuna kansankirkkoomme, joten ei olekaan ihme, että ne voivat esittää tiukempia kannanottoja.

Jehovan todistajat ovat myös monelle tuttu ryhmä; yhteisön säännöt ovat ehdottomia, ja niitä rikkova voidaan jopa erottaa liikkeestä. Avioliiton ulkopuolella seksi on ehdottomasti kiellettyä, homoseksuaaliset teot tuomitaan, ja abortti ei ole sallittua edes raiskauksen jälkeen. Näkemys maailmasta tuntuu olevan kovin mustavalkoinen.

Samoin kirjassa käydään mm. ortodoksisen kirkon, juutalaisuuden, islamin, katolisen kirkon ja eteläaasialaisen hindulaisuuden käsityksiä. Ympärileikkausperinnettä pohditaan, ja myös romanikulttuuria hieman valotetaan.

Yhteneväisyyksiä eri uskonnoista löytää helposti: Selvimpänä tietenkin se, että lähes kaikissa esiaviollinen seksi on kiellettyä – kuten myös homoseksuaalisuus (tai ainakin sen toteuttaminen). Hindut, kuten myös juutalaiset ja muslimit, kokevat kuukautisveren likaiseksi asiaksi. Masturbointikaan ei hyväksyttyä oikein ole.

Häveliäisyys, mikä on varsinkin hindujen keskuudessa yleistä, on johtanut huonoon seksuaalivalistukseen (lasten ja nuorten on sopimatonta kysellä seksuaalisuudesta, sillä ne asiat kuuluvat vain avioliittoon..) ja estänyt seksuaalivähemmistöjen olemassa olosta puhumisen. Häveliäisyys vaikuttaa myös romanikulttuurissa: seurustelusuhteista tai seksuaalisuuteen liittyvistä asioista ei puhuta, raskautta peitellään varsinkin vanhemmilta romaneilta, gynekologin tutkimus koetaan vaikeaksi, jne.

Seksuaalisuuden kohtaaminen on usein vaikeaa, koska sen alue on niin herkkä. Uskontojen onkin helppo käyttää valtaa antamalla erilaisia säädöksia ja ohjeita siihen liittyen. Monille nimenomaan seksiin liittyvät synnit ovat pahimpia – jumalan pelätään vihaavan ja heittävän kadotukseen, jos asiasta ei tee parannusta. Välillä seksuaaliterapeutit saavat olla auttamassa, kun negatiiviset käsitykset seksistä vaikeuttavat seksielämää. Toiset taas eivät saa toteuttaa seksuaalista suuntautumistaan rauhassa, ettei ryhmästä potkita ulos. Toiset taas kärsivät puutteesta, eivätkä uskalla koskea itseensä, ettei vain taivaspaikkaa tulisi menetettyä. Vapaa-ajattelijoiden ja humanistien bussikampanjan lausahdus sopii tähänkin hyvin: ”Jumalaa tuskin on olemassa – lopeta siis murehtiminen ja nauti elämästä”. :)

kirjoittanut: oceansoul

Sisäinen adoptio hyväksytty homopareille

Pitkästä aikaa jotain järkevääkin säädetty! Nimittäin eduskunta hyväksyi tänään perheen sisäisen adoption homopareille. Suomeksi siis rekisteröidyssä parisuhteessa elävä voi adoptoida kumppaninsa lapsen. Tämä parantaa lapsen asemaa, koska hän saa esimerkiksi oikeuden perintöön ja tapaamisiin eron sattuessa.

Välillä ei kyllä tiedä, pitäisikö itkeä vai nauraa lukiessa esimerkiksi HS:n keskustelufoorumia (seuraavat lainaukset tästä ketjusta). Tuntuu kuin suurin osa ei edes ymmärtäisi, mistä laissa on oikeasti kysymys.

”Kyllä täytyy olla sairas yhteiskunta jos tämä ehdotus menee läpi, no tulevaisuudessa sit korjataan näiden idiootien päättäjien satoa kovalla hinnalla. Surulista lasten kannalta. ”

Mikähän tässä tilanteessa nyt varsinaisesti muuttuu? Vaikka lakia ei olisi hyväksytty, nämä lapset asuisivat näissä perheissä silti. Ilman vain edellä mainittuja juridisia oikeuksia.

”Mikä suhde lapsella voi olla toiseen homo-lesbovanhempaan, jonka jälkeläinen hän ei ole?”

Öh.. Mikä suhde siis lapsella voi olla molempiin vanhempiin, joiden jälkeläinen hän ei ole? (Ulkoiset adoptiot)

”Lasta ei kyllä näissä asioissa ajatella olleenkaan. Niin… Mistäköhän johtuu koulukiusaaminen kun lapsi on kouluiässä?”

Nii-i. Kummallista, että minuakin on kiusattu tuhannesta asiasta, vaikka olen asunut ihan heterovanhempien kanssa!

”Lapsella on oikeus isään ja äitiin!”

Eli jos isä on vaikka kuollut, niin lapsi täytyy siirtää toiseen perheeseen, jossa on isä sekä äiti? :)

Kullervo Kalervonpoika lähtee kaiken lisäksi blogissaan väittämään, että laki aiheuttaa sen, että ”homoseksuaali varastaa lapsen hänen omalta vanhemmaltaan”.

Haloo! Nämä lapset asuu jo näissä perheissä. Toinen biologinen vanhempi ei ole osallistumassa arkeen (usein esim. jos kyseessä keinohedelmöityksen kautta syntynyt), joten keneltäkään ei olla mitään varastamassa. Jos toinen biologinen vanhempi on tiedossa, tarvitaan myös häneltä suostumus adoptioon (muuta kuin äärimmäisissä poikkeustapauksissa). Lailla siis vain turvataan lapsen juridista asemaa, kun toisen vanhemman sosiaalisesta vanhemmuudesta tulee myös juridinen.

Ei kukaan haloota nosta siitä, että heteroavioliitoissa sisäinen adoptio on ollut jo sallittua. Mutta sehän on niin kamalaa, kun ihan virallisesti hyväksytään se, että lapsella on vaikka kaksi äitiä!

Sori, mutta hankkikaa suvaitsevaisuutta. =( Se ei tarkoita sitä, että seuraavaksi täytyisi hyväksyä eläimiin sekaantuminen tai pedofilia. Ei ole millään tavalla niihin verrattava asia.

kirjoittanut: oceansoul

Löytyykö sinusta fetisisti?

Blogin teemaan liittyen kyse on siis seksuaalisesta fetisismistä, vaikka fetisismi voi toki olla esimerkiksi uskonnollistakin.

Fetissihän voi olla melkein mikä vaan – jokin ominaisuus ihmisessä, jokin esine tai materiaali,.. Fetisismissä tämä jokin asia tuottaa eroottista tai jopa kokonaisvaltaista mielihyvää.

”Fetissi herättää hyvin voimakkaita mielikuvia, assosiaatioita, joihin sen kiihottavuus perustuu. Fetissi voi liittyä fetisistin selkeisiin eroottisiin fantasioihin. Fetissin luomat mielikuvat voivat olla myös hyvin intensiivisiä, mutta hyvin vaikeasti kuvailtavia tai mahdottomia pukea sanalliseen asuun. Toisaalta myös fetissin kosketus voi tuntua kiihottavalta tai mielihyvää tuottavalta.” -Wikipedia

Onko sinulla jonkinlaisia fetissejä? Huomaa, että voit valita myös useita vaihtoehtoja.

Kommenteissa voi keskustella asiasta lisää. :)

kirjoittanut: oceansoul

Seksiä, seksiä, seksiä…

Viime aikoina on alkanut ihmetyttämään se, miten seksikeskeisiä todella monet tuntemani ihmiset ovat. Kun tavataan kiinnostava ihminen, ensimmäinen tavoite on päästä harrastamaan seksiä, tutustumaan ehtii myöhemminkin. Ollaan jopa sitä mieltä, että tytön/pojan iskeminen on epäonnistunut täydellisesti, kun ei ekalla kerralla onnistunu saamaan! Joten unohdetaan koko tyyppi ja vaivutaan epätoivoon.  (Tarkennettakoon, että tämä kirjoitus ei koske yhdenillan juttuja, tai ihmisiä jotka hakevat pelkkiä seksisuhteita.) Jos olen sitä mieltä, että haluaisin tutustua johonkin kivaan tyyppiin kunnolla tai edes jotenkuten ennen seksielämän aloittamista, onko se todellakin outoa nykypäivänä? Oikeastaan tiedän jo vastauksen, ei se ole, ainakaan kaikkien mielestä. Luojan kiitos. Mutta silti haluaisin vähän keskustelua aiheesta.

Arvostetaanko nykyään ollenkaan ihmisiä, jotka haluaa edetä suhteessa hitaasti vai onko se kamalaa pihtausta jos ei heti parin tunnin tai parin päivän tuttavuuden jälkeen anna? Mun mielestä suhde ei siitä kärsikään, ja enpä kyllä sellasta miestä haluaiskaan joka sen takia ei haluais jatkaa “suhdetta” pidemmälle. Tottakai seksi tulee kuvioihin ennemmin tai myöhemmin, enkä nyt tarkota että sitä pitäis kaikin keinoin vältellä, vaan alottaa se sitten kun hyvältä tuntuu. Vai elänkö todellakin jossain illuusissa, jossa jotkut harrastaa seksiä vasta jopa parin kuukauden seurustelun jälkeen?

Omalla kohdallani tässä on takana lienee epävarmuus omasta itsestäni, mutta en silti koe sen olevan mitenkään epänormaalia. Onko se nyt niin kamalan väärin ihastua rauhassa, ja edetä sitten mukavasti suhteessa pidemmälle…

Ps. En koe mitenkään vääränä sitäkään jos joku nyt välttämättä haluaa aina heti harrastamaan seksiä, mutta lähinnä ihmettelen jos on niin kamalan vaikea asia jos joku toinen ei haluakaan.

kirjoittanut: miltsu

”Prostituutio loukkaa naisten oikeuksia”

Jälleen kerran joku naishenkilö keksii kertoa mielipiteensä prostituutiosta; tuosta kamalasta asiasta, joka loukkaa naispuolisten henkilöiden ihmisoikeuksia. Työstä, joka ”ei koskaan ole naisten vapaaehtoinen valinta ja unelma-ammatti, josta aikoinaan jäädään eläkkeelle”.

Tässä kohtaa moni muistaakin mm. Anna Kontulan väitöskirjan, jonka mukaan suomalaisista seksityöntekijöistä suurin osa on valinnut työnsä vapaaehtoisesti. Tämän Mirja Niemitalo kuitenkin kumoaa toteamalla, että kyseiset ”tutkimukset” ovat vääristeltyjä. Totta kai meidän kannattaakin uskoa Niemitalon henkilökohtaisia mielipiteitä tutkimuksia enemmän!

Vaikka seksityöläisenä toimiminen ei olisikaan unelma-ammatti, voi se tuoda hyviä lisätuloja esimerkiksi opiskelijalle. Tuskinpa esimerkiksi Mäkkärissä työskentely on monien unelma-ammatti, missä tehdään töitä eläkeikään asti. Eiköhän tällöinkin syynä ole taloudellinen ahdinko, jota Niemitalo tarjoaa yhdeksi syyksi toimia prostituoituna. Jos joku vapaaehtoisesti haluaa ennemmin paneskella ihmisten kanssa kuin istua Siwan kassalla tai luututa portaita, niin kenelläkään ei pitäisi olla tähän mitään sanottavaa. Niemitalo tuntuu unohtavan kokonaan myös sen, että alalla toimii myös miehiä. Hän väittää, ettätämä kaikki vain sen takia, että valkoinen mies ajattelee, että hänen on saatava seksiä halutessaan.”

Ratkaisuksi Niemitalo tarjoaa seksin oston ja myynnin kriminalisointia, joka kertoisi näkemystä siitä, ettei naisten riistoa hyväksytä. Prostituutio sen kaikissa muodoissaan loukkaa naisten ja tyttöjen ihmisoikeuksia. Se halventaa myös ihmisoikeuksia kunnioittavia miehiä.Nyt ennen laman pahenemista on oikea hetki hoitaa kelvottomaksi jäänyt laki kuntoon ja kriminalisoida myös seksin osto ja myynti.” Kuitenkaan Niemitalo ei tule ajatelleeksi, että tämä voisi jopa pahentaa asioita. Tällaisen lain säätäminen olisi myös turhaa, koska on selvää, ettei prostituutio sen seurauksena kuitenkaan loppuisi. Parittaminen on asia erikseen, ja se ymmärrettävistä syistä onkin jo kiellettyä (kuten myös seksin ostaminen alaikäiseltä).

ps. Ihmisoikeuksiin (”Jokaisella on oikeus työhön, työpaikan vapaaseen valintaan, –”) vedoten haluan, että minulla on lupa myydä seksipalveluita, jos siltä tuntuu. Ja jos joku haluaa maksaa minulle siitä riittävästi rahaa, niin se ei teille muille kuulu. Niemitalokin voisi siis keskittyä vaikka asioihin, jotka oikeasti ovat ongelma.

kirjoittanut: oceansoul