Tuskinpa kukaan on voinut olla kuulematta kirjasta ja sen pohjalta tehdystä elokuvasta nimeltä Fifty Shades of Grey. Kirjoja on myyty miljoonia kappaleita ja leffateatterit ovat olleet täynnä katsojia, joten lienee selvää, että BDSM kiinnostaa monia. (Kirjat ja leffahan myyvät pirun hyvin, vaikka ne eivät mitä ilmeisimminkään ole erinomaisia tai edes hyviä… Erään arvion mukaan seksiakti juustoraastimenkin kanssa on kivempaa. ;) Vaikka olenkin seksibloggaaja ja olen kiinnostunut bdsm:stä joillain tasoilla, en siis ole jaksanut itse käydä kyseistä leffaa katsomassa. Käytän mieluummin rahani ja vähäisen vapaa-aikani johonkin parempaan. Ja hihaton kirjoittelikin jo arvion leffasta tänne blogiin!)
BDSM kiinnostaa monia ihmisiä ainakin fantasiatasolla ja erilaisia siihen liittyviä seksileluja löytyykin varmasti yhä useampien kaapeista, kun Fifty Shades on ollut pinnalla. Seksivälineliikkeet ovat tietysti myyneet piiskoja ja muita aiheeseen liittyviä tuotteita jo aiemminkin, mutta jopa Anttilan verkkokauppa otti jokin aika sitten BDSM-välineitä valikoimaansa. Kyseinen BDSM Starter Kit aiheutti hieman keskustelua, sillä joidenkin mukaan ”Yksikään itseään tai kumppaniaan arvostava BDSM-harrastaja ei hankkisi keinonahkaisia pilipalituotteita, saati ruusun terälehdillä höystetyssä paketissa.” (Nimimerkki Panttila jutun kommenttiosiossa.)
En oikein ymmärrä kyseistä ajatusta. Kyseessähän oli Starter Kit, ei mikään ammattidominan paketti. Miksi ihmeessä ”BDSM-leikkien” pitäisi olla vain jotain marginaalisen ryhmän touhuilua jollain erikoisliikkeiden tarvikkeilla? Eli eikö makuuhuoneissa voi harrastaa kyseisen aihepiirin leikkejä kevyessä muodossa vaniljaseksin lisämausteena? (Tietenkin voi ja on harrastettu jo kauan ennen tätä 50 Shades -innostustakin.) Ehkä halpispiiska ei kestä vaativaa piiskausta tai anna tarpeeksi kipua asiaan vihkiytyneelle, mutta riittää silti hyvin niille, jotka tällaisen paketin päättävät ostaa. Sitten jos siltä näyttää myöhemmin, voi aina hankkia leluja lisää…
Fifty Shades of Greytä on kritisoitu esimerkiksi sellaisesta mielikuvasta, että sadomasokismi ym. BDSM-touhut olisivat vain jotain mielenhäiriöisten puuhailua. No, itse toivon, että kirjan/leffan ymmärretään olevan fiktiota eikä se ole opetusvideo aiheeseen sen enempää kuin peruspornokaan. Olisihan toki hienoa, jos tehtäisiin massoihin vetoava elokuva, jossa sadomasokismia kuvattaisiin normaalien tasapainoisten ihmisten nautintonta.
Mutta kysynpä siis: Jos olet käynyt katsomassa Fifty Shades of Grey -leffan tai olet lukenut kirjat, mikä siihen oli syynä? Kiinnostiko bdsm vai halusitko vain tietää, mistä kaikki puhuvat? Lisäsikö 50 Shades kiinnostustasi BDSM:ään / oletko kokeillut sen seurauksena uusia seksileikkejä? Vai olitko harrastanut tällaisia leikkejä jo aiemminkin?
PS. Jos tämän aihepiirin lelut kiinnostavat, mutta et ole vielä innostunut sellaisia shoppailemaan, kannattaa seurailla tätä blogia, sillä vinkkaan joistakin leluista tulevassa merkinnässä.
BDSM-artikkelimme jatkuu, tällä kertaa kivuntuottamisen perusteilla. Kirjoitus ei ole kaiken kattava selostus, vaan enemmänkin vilaus muutamaan mahdollisuuteen. Kirjoitan siis pääasiassa niistä, jotka tunnen hyvin.
Ennen kuin yksikään piiska viuhahtaa, tarvitaan suostumus. Se voi olla suhteeseen jo kauan sitten sovittu, mutta siltikin voidaan tarvita ennakkoneuvottelua. Tärkeintä on varmistua siitä, että jokainen osallistuja tietää mihin on alkamassa ja miten tilanne keskeytetään. Parempi neuvotella liikaa kuin liian vähän, jotta vahingoilta ja hankalilta jälkipyykeiltä voitaisiin välttyä.
Ja sitten itse aiheeseen. Minulle tutuimmat välineet ovat kepit ja neulat, joiden lisäksi listaan lyhyesti muutamia itselleni vähemmän tuttuja. Toivon mukaan lukijat osaavat kertoa niistä tarkemmin.
Kepit
Perinteinen selkäsauna puukepillä on helppo ja halpa tapa tutustua kivun maailmaan. Pyöreitä puukeppejä saa rautakaupasta metrihintaan, ja ainakin omassa lähi-Bauhausissani ne saa vielä mittaan katkaistuna. Suosittelen aloittamaan 8- tai 10-millisellä, 60-80 cm pitkällä kepillä ja muokkaamaan kokoa kokemusten perusteella. Ennen käyttöä kannattaa myös kastella kepit, jotta ne eivät halkea niin helposti. 10 sekuntia suihkun alla ja kevyt kuivaus riittävät yleensä hyvin.
Ensimmäisillä kerroilla on hyvä asettaa lyötävä vatsalleen sängylle, jotta paikallaan pysymiseen ei tarvitse erikseen käyttää energiaa. Lyöminen on luontevaa aloittaa pakaroista ja takareisistä, joissa on paljon lihasta ja/tai rasvaa luiden päällä. Pakaroiden ylälaidassa on syytä varoa ristiluuta, joka tuntuu selän alaosassa selkeänä luurakenteena suoraan ihon alla, ja reisissä puolestaan pitää varoa polviniveliä. Yleissääntönä isot lihakset ovat hyviä kohteita, kun taas niveliä, pinnassa olevia luita ja sisäelimiä on varottava. Näin:
(Kuva täältä: http://asibdsm.com/spanking_tips/, kannattaa lukea koko sivu)
Vihreät alueet ovat parhaita, keltaiset pääasiassa ok, punaisia tulee välttää ja ympyröidyt ovat oikeasti vaarallisia.
Lyöminen on aloitettava kevyillä lämmittelylyönneillä ja kasvatettava intensiteettiä pikkuhiljaa. Kommunikaation on syytä olla kunnossa, jotta lyöjä ja lyötävä pysyvät koko ajan selvillä siitä, missä mennään. Kaikista varminta on käyttää selkokielisiä viestejä, kuten ”ei niin kovaa”, ”odota” ja niin edelleen. Kun siirrytään ihoalueelta toiselle, lämmittely on aloitettava alusta. Nämä ohjeet mielessä voidaan jatkaa niin kauan kuin molemmat sitä haluavat.
Siis, kepit pähkinänkuoressa:
Varmista osallistujien suostumus.
Aloita 8-10 mm paksuisella, 60-80 cm pitkällä kepillä. Lyhyempi on helpompi hallita, paksumpi ei rikkoudu niin helposti.
Suunnittele etukäteen iskualueet ja varmista, että ne ovat turvalliset.
Jatka, kunnes jompikumpi haluaa lopettaa. Lyöjän kannattaa harkita hansikkaan käyttöä rakkojen välttämiseksi.
Neulat
Neuloja pidetään (jossain määrin syystäkin) hardcore-harrastuksena, mutta oikein käsiteltynä nekin ovat suhteellisen turvallinen ja toimiva kivuntuottokeino. Ennen kuin ensimmäistäkään neulaa tökätään kehenkään, käykää yhdessä läpi seuraavat:
Suostumus. Ovathan molemmat tietoisia siitä, mihin ovat ryhtymässä?
Onko neulattavalla henkilöllä taipumusta verenvuotoon (verenohennuslääkitys, jokin krooninen veritauti tms.)?
Onko neulattava ihoalue ehjä ja terve?
Onko neulattava henkilö yleisterve (erityisesti kannattaa huomioida veriteitse tarttuvat taudit, kuten HIV ja hepatiitti)
Neulojen tulee olla steriloituja ja kertakäyttöisiä, ja ne maksavat apteekissa n. 10 euroa / 100 kpl. Niitä ei voi vain napata hyllystä, vaan ne tulee pyytää myyjältä (käyttötarkoitukseksi voi sanoa lävistyksen tekemisen). Oma suosikkini on 0,7 mm läpimittainen, 40 mm pitkä injektioneula (yleensä tummanharmaalla muoviosalla), mutta pienemmälläkin voi aloittaa. Alle 20 mm pitkiä neuloja en suosittele, koska ne eivät yllä kovin hyvin ihon läpi käyttämälläni tekniikalla.
Lisäksi tarvitaan puhdistusainetta (Septidin käy hyvin), vanulappuja puhdistusaineen levittämiseen ja verenvuodon tyrehdyttämiseen, muovi- tai lasiastia käytetyille neuloille, kumihanskat sekä riittävä määrä pyyhkeitä tai muovia suojaamaan alusta.
Neulausalue tulee valita siten, ettei välittömästi ihon alla ole suuria verisuonia, hermoja, niveliä tai muita herkkiä rakenteita. Omat suosikkialueeni ovat kyynärvarsien kämmenselän puoleiset pinnat, säärten etupinta ja rinnat. Kuten keppien kanssa, neuloillakin on varottava menemästä lähelle niveliä.
Kun kaikki edellämainittu on kunnossa, on aika laittaa neulattava istumaan tai makaamaan niin, että hän voi rentoutua ja pysyy silti paikallaan. Neulattavan käden tai jalan alle on hyvä laittaa pyyhe tai suojamuovi, jottei alusta tahriinnu. Veri on hankalaa poistaa tekstiilipinnoilta.
Pistokohdat pyyhitään desinfiointiaineella ennen neulojen laittamista. Perustekniikka on nipistää ihoa sormien väliin ja lävistää iho neulalla niin, että ihopoimun toiselta puolen työnnetään neulaa vähintään sentin verran näkyviin. Kärki siis menee ensin ihon sisään ja takaisin ulos, neulan päälle ihopoimua jää muutamasta millimetristä vajaaseen senttiin. Kun ihosta päästää irti, se peittää neulasta noin 25-50% pistosyvyydestä riippuen. Näin:
Videosta poiketen ihoa ei kannata pyyhkiä samalla lapulla kuin kerran, lisäpyyhkimiset vain levittävät vanulappuun tarttunutta likaa takaisin. Videossa puhutaan oman ihon lävistämisestä, mutta samat periaatteet pätevät kumppanin neuloittamiseen.
Neuloja laittaessa on erityisen tärkeää seurata neulattavan reaktioita ja varmistella, että kaikki on kunnossa. Erityisesti alussa on syytä muistuttaa neulattavaa hengittämään, koska yllättävän moni pidättää hengitystä jännittäessään ja seurauksena voi olla pyörtyminen. Tätäkin silmälläpitäen neulaus kannattaa tehdä paikassa, jossa neulattava voi istua tai maata. Lisäksi neulattavan on syytä tarkkailla tuntemuksiaan jokaisen neulan kohdalla erikseen ja kertoa, missä mennään. Vaikkei alueella olisikaan isoja hermoja, pieniä on joka puolella ihoa ja sellaiseen osuminen tuottaa terävän, säteilevän kivun. Tällöin neula kannattaa ottaa pois saman tien, ihan vain varmuuden vuoksi.
Neulaus kannattaa suunnitella siten, että aiemmin laitetut neulat eivät tule eteen seuraavia pistäessä. Hanskoista huolimatta neulaajalla on riski pistää itseään, jolloin joudutaan suoraan verikontaktiin ja tarttuvat taudit kulkevat ihmisestä toiseen helposti. Neulojen kärjet voi halutessaan peittää jonkinlaisilla tulpilla, mutta oman kokemukseni mukaan huolellinen ja hyvin suunniteltu neulaaminen riittää turvatoimeksi.
Kun on aika ottaa neulat pois, ne voi joko yksinkertaisesti vetää ulos tai vaihtoehtoisesti nipistää ihon uudestaan poimulle ennen neulan poistoa. Käytetyt neulat laitetaan suljettavaan, kovamuoviseen tai lasiaan astiaan ja palautetaan apteekkiin hävitettäväksi. Pistorei’istä vuotaa joskus runsaasti verta, joskus ei lainkaan, mutta joka tapauksessa pistokohtaa kannattaa painaa muutama hetki mustelmien ja verenvuodon välttämiseksi. Henkilöstä, ihoalueesta ja joskus myös tähtien asennosta riippuen mustelmia voi tulla paljon tai ei ollenkaan, mutta niihinkin on hyvä varautua henkisesti.
Tämä oli hyvin lyhyt, suppea avaus neulojen maailmaan, tarkempia ohjeita löytyy englanniksi esimerkiksi täältä ja täältä. Edistyneemmille suosittelen kunnollista anatomian opaskirjaa, kuten Netterin tai Grayn kirjoja, joita käytetään laajalti mm. suomalaisessa lääkärikoulutuksessa. Itse olen ottanut tavaksi tutustua Netterin piirroksiin ennen kuin alan neulata uutta ihoaluetta.
Piiskat, ruoskat ja floggerit
Nämä ovat samaa kategoriaa kuin kepit, mutta jokaisella on oma tekniikkansa ja käyttötapansa. En ole näitä juurikaan käyttänyt, mutta perusperiaatteet ovat samanlaiset kuin kepeilläkin: tiedä mihin lyöt, aloita kevyesti lämmittelemällä ja tarkkaile kumppanisi reaktioita. Joku kokeneempi voisi kertoa näistä enemmän?
Sähkö
Markkinoilla on liuta erilaisia sähkölaitteita, joista tunnetuin lienee TENS. En ole itse kokeillut, mutta lisätietoa löytyy ainakin täältä.
Chili ja inkivääri
Yllättävän usein kipuleikeissä unohdetaan luonnontuotteet, jotka polttavat limakalvoilla. Chilejä löytyy monenvahvuisia, ja niitä voi kokeilla sekä suun että alapään alueille. Neutraloimiseen on hyvä varata maustamatonta, rasvaista jogurttia, jotta poltteen saa myös loppumaan kohtuullisessa ajassa. Inkivääri on poltteeltaan miedompi, ja siitä on kirjoitettu jo aiemmin blogissamme.
Oma keho
Ja kaiken tämän välineurheilun jälkeen palataan alkupisteeseen, jossa ei tarvita minkäänlaisia apuvälineitä. Paljain käsin lyöminen voi olla yksinkertaisuudessaan erityisen tyydyttävää, ja puremalla saa ihoon komeita jälkiä vähällä vaivalla. Kynsillä voi raapia, hiuksista voi vetää. Käsillä voi läimiä hieman vapaammin kuin apuvälineillä, mutta edelleen välttäisin kovia iskuja luihin, sisäelinten alueelle tai suurten hermojen ja verisuonien läheisyyteen. Ihoa voi purra lähes mistä vaan, riippuen omista ja kumppanin mieltymyksistä, mutta esimerkiksi kasvoihin voi jäädä ikävät jäljet pitkäksi aikaa.
Sen sijaan kasvoille voi lyödä avokämmenellä, kun muistaa tukea päätä toisella kädellä (ettei niska ota osumaa) ja – jälleen kerran – tietää mihin kohtaan lyö. Ainoa pehmytkudosta enemmän sisältävä kasvojen osa on poski, ja senkin alla on poskiluun kaari, jonka saa murtumaan liian kovalla lyönnillä. Varovaisuus on tässäkin valttia, vaikka tarkoitus onkin satuttaa.
Jäikö jotain vielä puuttumaan? Kerro meille kommenteissa!
Mitä tehdä, mieheni kiihottuu ja kykenee yhdyntään vain saadessaan pukeutua naisten alusvaatteisiin? Tämä on jatkunut jo vuosia, mutta nyt alkaa mitta olla täysi. En pysty enään yhtään sietämään miestäni pukeutuneena pitkiin rintaliiveihin toppauksineen ja muihin vastaaviin varusteisiin.
Erota en halua, enkä lopettaa seksiä, mutta tilanne on umpikujassa. Haluan seksiä miehen kanssa en jonkun liiveihin pukeutuneen miehenkuvatuksen kanssa. Auttakaa, neuvokaa, olen täysin pihalla mitä pitäisi tehdä!!!
-Mitä Odottaa
Okei, miehelläsi on naistenvaatefetissi ja sinä autat häntä toteuttamaan sitä. Pisteet sinulle kinky-positiivisuudesta!
Tämä tulee todennäköisesti myöhässä, MO, mutta kaikesta päätellen ongelmanne ei ole niinkään miehesi fetissi, vaan sama kuin alkoholisteilla ja muilla addikteilla: kohtuuden puute. Ihan mikä tahansa alkaa kyllästyttää ja tympiä liian suurina annoksina, puhumattakaan jostain mitä teet toisen iloksi.
Jos jäi siis epäselväksi, olen ehdottomasti sitä mieltä että kumppanin mieltymyksiä pitää kuunnella ja toteuttaa mahdollisuuksien mukaan. Mutta – ja tämä on iso mutta – se toimii toiseenkin suuntaan ja kuulostaa siltä, että sinun tarpeesi ovat jääneet tyydyttämättä.
Jatka vaatefetissin toteuttamista miehesi kanssa, mutta yhdellä ehdolla: jokaista liivikertaa kohti pitää olla vähintään kaksi, mielellään kolme kertaa ilman naistenvaatteita. Niin kauan kuin sinun tarpeesi eivät tule täytetyiksi, rintaliivit ja sukkanauhat pysyvät kaapissa ja seksihanat kiinni.
Ja entä jos homma ei onnistu? Sanot ettet halua erota, MO, joten voit myös antaa miehellesi luvan harrastaa naistenvaateseksiä jonkun toisen kanssa. Fetissit ovat ja elävät, eikä niitä voi toivoa tai eheyttää pois. Ehkä olisi aika siirtää pitkiin rintaliiveihin (minkälaisia lienevätkin) pukeutuneen miehen hoitaminen jonkun muun harteille ja jatkaa muuten toimivaa parisuhdetta ilman keskinäistä seksiä?
Kynttiläleikit (tai paremminkin vahaleikit) ovat yllättävän kiihottavia. Kuuman vahan tippuminen iholle kirpaisee hieman; juuri sopivasti ollakseen nautinnollista. Palovammat eivät kuitenkaan tunnu kivoilta, minkä vuoksi kannattaa noudattaa muutamaa ohjetta, joilla niiltä välttyy.
Ensinnäkin: millä tahansa kynttilöillä näitä leikkejä ei kannata harrastella. Monissa tavallisissa kynttilöissä käytetään (parafiinin lisäksi) steariinia, jolloin vahan sulamispiste on helposti liian korkea. Varsinkin mehiläisvahasta tehdyt kynttilät, tuoksukynttilät ja kaikki muut erikoisemmat on syytä jättää väliin! Turvallisin vaihtoehto on ostaa seksikaupoissa myytäviä kynttilöitä, joiden valmistusaineena käytetään parafiinia ja niiden vaha ei kuumene kuin noin 50 asteeseen.
Toiseksi: kynttilää ei kannata viedä aivan ihon viereen. Sulaa vahaa kannattaa alkaa tiputtamaan muutaman kymmenen senttimetrin korkeudelta (silloin se ehtii edes vähän jäähtyä matkalla) – ja jos siltä tuntuu, että iho kestää, voi siirtyä hieman lähemmäksikin.
Kolmanneksi: jälkien siivoominen ei ehkä olekaan niin nautinnollista.. Esimerkiksi hiuksista kylmää vahaa on ikävää yrittää saada pois, joten sitä on syytä varoa. Samasta syystä esimerkiksi sängyssä/sohvalla/yms. leikkiessä kannattaa laittaa alle jokin (muovinen) alusta; muuten voi olla vaikea siivousurakka edessä. Iholta vahan saa helposti pois ”raaputtamalla”. Jotkut suojaavat ihon ennen leikkejä esim. vauvaöljyllä.
Vaniljaihmisetkin voivat leikkiä kynttilöillä. ;) Joissakin kaupoissa (siis muissakin kuin seksikaupoissa) on myynnissä myös ”hierontakynttilöitä” (Esim. 1, Esim. 2), joissa vaha sulaa juoksevaksi – miellyttävän tuoksuiseksi – lämpöiseksi öljyksi, jolla on mukava hieroa kumppaniaan. Ne sopivat hyvin kaikille pareille romanttisiin iltoihin; niitä käytettäessä ei edes tarvitse pelätä palovammoja. :)
Housuitta 