Kumppani netistä

Yhä useampi löytää kumppaninsa netistä. Seuranhakupalveluita näkee lähes kaikkialla, mutta ne eivät tietenkään ole ainoita keinoja tutustua ihmisiin nettimaailmassa. Chatit, IRC, keskustelufoorumit ja muut ovat oivia keinoja löytää samoista asioista kiinnostuneita ihmisiä – vahingossahan voi samalla tutustua mahdolliseen kumppaniehdokkaaseenkin, vaikkei sellaista olisi ollut varsinaisesti etsimässäkään.
Iltalehti kertoi aiemmin syksyllä, että kolmannes aikuisista on käyttänyt netin deittipalveluita. Silti siinäkin artikkelissa tunnuttiin kokonaan unohtavan se, että seuraa voi tosiaan löytää muualtakin netistä.

Jotkut ovat tietenkin edelleen sitä mieltä, ettei kumppania voi löytää netistä. Jotkut taas kauhistelevat sitä, miten joku uskaltaa irl tavata nettikavereitaan. Lapsia varoitellaan pedofiileista ja kehotetaan tapaamaan nettikavereitansa vain julkisilla paikoilla (eikä tietenkään yksin).

Pieni varovaisuus toki onkin aina tarpeen. Ainahan on niitä, jotka väittävät olevansa aivan jotain muuta kuin ovat oikeasti. Itse olen kuitenkin ollut useissa miiteissä elämäni aikana (ensimmäisen kerran olisiko-ollut-16-vuotiaana, jolloin miitti oli aivan toisella puolella Suomea..), sekä tavannut ihmisiä myös kahden kesken. Myös kumppaniini olen tutustunut netin välityksellä, vaikkakaan en deittipalveluiden kautta. Muutaman kommentin seurauksena pyysin häntä juttelemaan eräälle IRC-kanavalle, ja koska asuimme samassa kaupungissa, hän joskus kaverimielessä pyysi minua sitten erään bändin keikalle. Ja se olikin sitten ihastumista melkeinpä ensi silmäyksellä… :) Nyt olemme seurustelleet yli pari vuotta ja asuneet siitä yhdessä puolisen vuotta. Tiedän myös monia muita pareja, jotka ovat löytäneet toisensa netin avustuksella.

Itse olin ennen kovin epäsosiaalinen ja minun oli kovin vaikeaa jutella tuntemattomien ihmisten kanssa. Netissä tämä ongelma ei kuitenkaan ole esteenä sille, että voisi keskustella asiasta kuin asiasta muiden kanssa.

Kuka siis sanoikaan, ettei netistä voisi löytää kumppania? Ja mikä tällaiseen väittämään on syynä? Miksi netti olisi jotenkin huonompi paikka tutustua ihmisiin kuin jotkin perinteisemmät paikat? Miksi joitakin jopa hävettää kertoa, että se oma kumppani on löytynyt netistä? Ja miksi jotkut vanhemmat kieltävät lapsiaan tapaamasta nettikavereitaan?

Seksuaalisen halun eroja

”– Miehet on sikoja. Ei ne halua kuin sitä yhtä, vastaa Marika, 19, kysymykseen mitä eroa on miehen ja naisen seksuaalisuudella.” [Helmikaupan artikkelista]

Hohhoijaa.. Toki on totta, että miehet haluavat keskimäärin enemmän seksiä ja useampien henkilöiden kanssa kuin naiset. (Evoluutiopsykologia selittää asiaa sillä, että miehen kannattaa tehdä mahdollisimman paljon lapsia eri naisten kanssa, jolloin perimä jatkaa varmemmin elämää. Naisen taas kannattaa pitää pieni määrä lapsia hengissä ja sitoa mies elättämään heitä.) Mutta silti on myös naisia, jotka haluavat suhteiltaan vain seksiä – ja hyvin monia miehiä, jotka haluavat myös sitoutua.

”Neitsyestä jakorasiaksi on näemmä yllättävän lyhyt matka…” [kommentti erääseen blogikirjoitukseen]

Vielä nykyisinkin naisten seksuaalisuuteen suhtaudutaan helposti nihkeämmin kuin miesten.

Kautta aikojen seksuaalisen halun on ajateltu kuuluvan miehille luonnostaan; tämä voimakas tarve on ollut pakko tyydyttää aika ajoin. Siinä ei siis nähdä mitään ihmeellistä, jos mies nyt paneskelee kymmenien naisten kanssa – joidenkin mielestä kyseinen henkilö on siinä tapauksessa oikein tosimies. Jos taas nainen juoksee sängystä toiseen, on hän helposti monien silmissä huora tai jakorasia. Naisten nautintoa onkin aikoinaan kahlittu ja kontrolloitu jopa väkivaltaisin keinoin.

Huora/madonna-jako juontaa juurensa juutalaiskristillisyydestä, jossa hyvä äiti oli epäseksuaalinen ja huono äiti taas oli yliseksuaalinen = huora. Naisen tehtävä oli lähinnä saattaa maailmaan lapsia ja tyydyttää mies. Viktoriaanisella ajalla tilanne kärjistyi ja ihanteena pidettiin ”sukupuoletonta” naista. Tuolloin kyllä ajateltiin seksuaalisuuden olevan molempien sukupuolten kannalta haitallista; esimerkiksi sperman purkautumisen kuviteltiin heikentävän miestä, joten yhdynnästä kannatti pidättäytyä myös avioliitossa.

Nykyisin toki asenteet ovat paljon muuttuneet, vaikka aina välillä näitä ”jakorasia-juttuja” kuuleekin. Osmo Kontulan kirjan mukaan naisten seksikumppaneiden määrä on noussut räjähdysmäisesti 1970-luvulta. (”Koko elämän aikaisten kumppaneiden määrä oli lisääntynyt naisilla keskiarvolla mitaten 2,6:sta vuonna 1971 10,4:ään vuonna 2007. Vuonna 1971 keskiluku vaihteli eri-ikäisillä naisilla yhdestä kahteen ja vuonna 2007 se oli viisi. Joka toisella naisella oli ollut viisi tai vähemmän kumppaneita ja joka toisella tätä enemmän.”) Miestenkin kumppaneiden määrän kohdalla muutosta suurempaan on tapahtunut, mutta ei samalla tavalla.

DailyMail:kin juuri uutisoi, kuinka naiset suhtautuvat avoimesti yhden illan juttuihin. Esimerkiksi eräs nainen kertoo näin: ’It’s all about sexual confidence,’ she says. ’Women like sex just as much as men – and we don’t have to hide the fact any more. Like most women, I am looking for a long-term relationship and children eventually, but certainly not for a while. It isn’t on my radar at the moment.

Miten sinä suhtaudut yhden illan juttuihin? Mitä mieltä olisit siitä, että jollakin olisi ollut vaikkapa yli 20 kumppania? Vaikuttaako vastaukseesi se, että onko henkilö mies vai nainen? Millaisia eroja sinä olet huomannut miesten ja naisten seksuaalisuudessa?

—

 

Pornon katselu parisuhteessa

On jälleen aika gallupin!

Häiritseekö sinua, jos kumppanisi katselee pornoa esimerkiksi masturboidessaan? Entä katseletko sinä pornoa (jos elät parisuhteessa)? Oletteko koskaan katsoneet yhdessä pornoa vaikkapa esileikkinä?

–

Väitettyäni eräällä nimeltä mainitsemattomalla foorumilla, että suurin osa todennäköisesti hyväksyy kumppanin pornon katsomisen, niin täytyipä sitten ihan oikeasti kysellä, miten asia on. Vaikka tietysti voidaan miettiä, onko tämän blogin lukijat ihan kattava otos väestöstä, mutta kuitenkin.. ;) Itse siis hyväksyn (ja olen myös itse katsonut välillä yksikseni), enkä oikein ymmärrä, jos sen takia nyt mustasukkaiseksi tulee.

Olen saanut perusteluita, että porno on pahasta, koska se ei anna realistista kuvaa seksistä (esineellistää naisia ja muut tutut perustelut..). Miehet saattavat alkaa ajatella, että ”olisipa vaimonikin tuollainen tosielämässä” ja sitten taas naisille voi siksi tulla paineita, ettei pysty samaan. Mmmh? Ei pornovideoiden ole tarkoitus olla mitään opetusvideoita, ja jos ei oikeasti ymmärrä sitä, ettei seksi ole todellisuudessa sellaista kuin leffoissa, niin huonosti menee…

Keskustelua siis!

Orgasmi hukassa

”Itse en ole saanut koskaan orgasmia miehen kanssa enkä tiedä, pystynkö saamaan ollenkaan. — Itse kärsin siitä, koska tietenkin haluaisin nauttia Jumalan luomasta lahjasta. Mietin vain, voiko probleema olla yleisempi uskovilla, jotka olemme saaneet ehkä aika tiukankin seksuaalikasvatuksen? Jotenkin olen ajatellut, että naisen osa on vaan tyydyttää mies ja se on siinä. Viime aikoina olen kuitenkin lueskellut asiasta ja miettinyt, voisinko itse tehdä asian hyväksi jotain. Suhteeni omaan seksuaalisuuteen ja seksiin on ollut nuoruudessa vaikea. Ehkä ongelmat juontavat juurensa sieltä.” (@Radikaali)

Tätä miettivät varmasti monet muutkin kuin vain nimimerkki Warner, joten en voinut olla tarttumatta aiheeseen.

En tiedä, onko asiasta minkäänlaisia tutkimuksia, joten on vaikeaa sanoa, onko ongelma yleisempi uskovaisilla. Varmaa kuitenkin on se, että lapsuudessa ja nuoruudessa opitut arvot vanhemmilta tai muilta auktoriteeteilta vaikuttavat myös myöhemmin tulevaisuudessa – oli kyse sitten mistä asiasta vaan. Jos seksistä ei ole puhuttu kuin ehkä lisääntymistarkoituksessa, ei liene kovinkaan ihmeellistä, jos itse nautinto (varsinkin naisen kohdalla) on tuntematon asia. Lainatussakin tekstissä henkilö mainitsee ajatelleensa, että naisen on tyydytettävä mies ja siinä se. Nimenomaan lisääntymistä ajatellen ei kovin tärkeää olekaan muuta kuin se, että mies saa orgasmin ja sen vuoksi siemensyöksyn. Mutta onneksi sentään seksi tosiasiassa on muutakin kuin lisääntymistä varten, joten myös naisella on oikeus päästä nauttimaan orgasmin tuomasta hyvästä olosta!

On hienoa, että kyseinen henkilö on ajatellut, että hän itsekin voisi vaikuttaa asiaan. Yhdynnän yhteydessä voi hyväillä itse tai pyytää kumppaniaan hieromaan klitorista käsin tai vaikkapa vibralla. Ja jos ei vielä ole harrastellut itsetyydytystä, kannattaa joskus ottaa hieman omaa aikaa ja opetella ensin itse tyydyttämään itsensä. Tämän jälkeen on helpompi antautua nautinnolle myös toisen henkilön seurassa. Ja jos suuseksi tuntuu luonnolliselta, voi sekin olla monille oiva keino saada orgasmi. Pelkästään yhdynnällä ei lähellekään kaikki naiset onnistu orgasmia saamaan, ja muutenkaan orgasmin tuottamista ei kuulu jättää vain kumppanin hommaksi.

Kristinuskon leviämisen jälkeen tietämys seksistä oli pitkän aikaa uskontojen verhoamaa. Seksi on nähty paheellisena ja siksi monet tiedot ovatkin olleet harhaanjohtavia tai jopa vahingollisia. Antropologi Margaret Mead on aikoinaan tutkinut monia Tyynen valtameren yhteisöjä ja hänen mukaansa on erilaisia tekijöitä, jotka vaikuttavat naisen kykyyn kokea seksuaalista nautintoa. Naisen täytyy seksuaalisen tyydytyksen saamiseksi esimerkiksi elää kulttuurissa, jossa naisen himoa pidetään arvokkaana & joka opettaa erilaisia taitoja, joiden avulla nainen voi kokea orgasmin. Nykyisin puolueetonta ja tutkimuksiin perustuvaa tietoa on kylläkin hyvin saatavilla länsimaisissa yhteiskunnissa ja seksuaalikasvatus on osa koulujen opetussuunnitelmaa, mutta silti vielä vanhoja uskomuksia voi olla juurtuneena ihmisten mieliin. Jos jo lapsena on opittu, että tapa X on oikein tai väärin, voi olla vaikeaa muuttaa käsitystään myöhemminkään.

Orgasmivaikeuksien kanssa ei kannata taistella turhaan. Jos ratkaisu ei löydy tyydytystapojen muutoksista, apua voi saada lukkojen avaamiseen erilaisista terapioista. Helmessä oli esimerkiksi juuri juttua ns. traumaterapiasta.

Seksi on paljon muutakin kuin vain yhdyntää

Monesti ihmiset käyttävät virheellisesti keskusteluissaan yhdynnän synonyyminä seksiä. Kun seksi ei kuulemma suju, tarkoitetaan sillä monesti vain sitä, ettei (emätin)yhdyntä onnistu. Sinänsä käsitteiden ”väärinkäyttö” ei ole vakavaa, mutta siitä nouseva ajattelumalli on: joidenkin mielestä seksi ei ole mitään ilman yhdyntää. Tai mikä ehkä vielä yleisempää, ei edes ajatella sitä, että seksiä voisi harrastaa ihan yhtä nautinnollisesti myös ilman sitä yhdyntää, jos vaikkapa toinen ei ole siihen kykenevä tai halukas. Mistä siis kumpuaa näin yhdyntäkeskeinen ajattelu, kun seksin muotoja kuitenkin on niin monia?

Usein suuseksi ja käsillä tapahtuva hyväily luetaan vain esileikeiksi, vaikka ne yksinäänkin voisivat riittää tyydyttämään molemmat. Suuseksistä on jo aiemmin kirjoitettu esimerkiksi artikkelissa Suuseksi nautintoa(ko). Käsillä tapahtuvaan hyväilyyn voi kuulua esimerkiksi klitoriksen hyväily ja ’sormettaminen’ emättimeen tai/ja anaaliin. Lisäksi mukaan voidaan ottaa seksileluja klitoriskiihottimista dildoihin ja anaalitappeihin.

Seksiksi voidaan aivan yhtä hyvin lukea myös itsetyydytys. Sitä voi harrastella niin yksistään kuin kumppaninsakin kanssa. Molemmat voivat hyväillä itseään toisen katsellessa; toinen voi myös ”auttaa” toista (esim. nainen voi hyväillä miehen kiveksiä tai peräaukkoa tuottaakseen enemmän nautintoa tai mies voi suudella ja hyväillä naisen rintoja jne.). Myös eroottista hierontaa voi kokeilla. Yleensä kannattaa aloittaa kehon ääreisosista (varpaat, kädet, pää) ja siirtyä sitten selkään, jalkoihin, rintoihin, pakaroihin ja lopuksi vasta jalkoväliin. Halutessa voi käyttää hierontaöljyä.

Lisäksi voi myös muistaa anaaliseksin, josta blogissa on kirjoitettu muun muassa merkinnässä ”Miten saan kumppanini harrastamaan kanssani anaaliseksiä?”. Kaikki eivät siitä toki tykkää, mutta toisille voi sen kautta ulottua aivan uusi ihana alue.

Jos siis lapsia ei olla tekemässä, seksin ei tarvitse välttämättä sisältää ollenkaan yhdyntää emättimeen. Myönnänhän toki itsekin, että kaipaan edellä mainittujen lisäksi usein myös juuri sitä perinteistä yhdyntää. Silti välillä tulee harrasteltua esimerkiksi suuseksiä molemmin puolin orgasmiin asti (en kuitenkaan tarkoita tällä sitä, että seksin tarvisi olla orgasmikeskeistäkään – myös ilman sitä seksi voi olla tyydyttävää!), jolloin yhdyntää ei välttämättä tule edes kaivattua. Jos siis joskus syystä tai toisesta yhdynnät eivät ole mahdollisia, ei seksin tarvitse siihen loppua.

Välillä myös tuntuu siltä, että läheisyys unohdetaan kokonaan, jos seksiä ei haluta harrastella. Silloinkin kuitenkin kannattaisi siis muistaa ihan vain halailla, nukkua vierekkäin, silitellä, pussailla ja esimerkiksi hieroa toisen hartioita, vaikka itse seksi ei maistuisikaan. Ja mikä tärkeää – antaa toiselle oikeus itsetyydytykseen, jos hän sitä kaipaa.