Kimppakivaa .. vain fantasioissa?

Jos ihmisiltä kyselee, millaisia seksifantasioita heillä on, saa monesti vastaukseksi esimerkiksi ryhmäseksin. Varsinkin miehet haaveilevat paljon seksistä kahden naisen kanssa, mutta myös naisten voi kuulla kertovan, että he haluaisivat kokeilla kahden miehen kanssa. (Toki myös muunlaisista kokoonpanoista fantasioidaan.) Vaan kuten fantasioille tyypillistä on, ne ovat paljon tavallisempia mielikuvituksessa kuin oikeassa elämässä.

Mikä sitten ryhmäseksissä kiehtoo? Ainakin ajatus siitä, että saa katsella toisten seksin harrastamista, on monista kiihottavaa. Yksi syy lienee myös se, että silloin on mahdollisuus kokeilla seksiä luvallisesti jonkun muunkin kuin oman kumppanin kanssa. Ja tietysti seksi on useimmista jännittävämpää (eli näin ollen ehkä kiihottavampaa) uuden henkilön kanssa kuin oman vakikumppanin. Monella tietenkin on syynä vain puhdas kokeilunhalu kyseistä asiaa kohtaan – ”kaikkea tarvitsee kokeilla ainakin kerran”.

Miksi sitten ryhmäseksiä harrastellaan kuitenkin melko harvoin? Kuten jo edellisen artikkelini kommenteissa tuli ilmi, taudit usein pelottavat, jos sekstaillaan muun kuin oman kumppanin kanssa. (Kortsut on tietenkin keksitty, mutta toki nekään eivät ole 100%:n varmoja.) Toinen, ehkäpä vielä suurempi syy, on mustasukkaisuus ja muut epämiellyttävät tunteet, joista parisuhteeseen saattaa muodostua suuriakin ongelmia (toinen voi kokea olevansa jopa esimerkiksi hyväksikäytetty). Lisäksi varsinkin naiset tuntuvat pelkäävän itsetunto-ongelmia (”jos toinen nainen onkin kauniimpi tai kiihottaa mieheni paremmin…”). Ihastumiset voivatkin olla oikeasti vaaraksi suhteelle, mutta toisaalta ihastumisia tapahtuu muutenkin.

Lukemieni keskustelujen perusteella ihmisillä on ryhmäseksikokeiluista niin hyviä kuin huonoja kokemuksia: toiset kertovat ryhmäseksikokeilun johtaneen ongelmiin ja lopulta eroon – jotkut taas jopa ylistävät, että ryhmäseksi on pelastanut parisuhteen tylsäksi muuttuneen seksin. Yleensä hyvät kokemukset ovat henkilöillä, jotka ovat suunnitelleet tapahtuman huolellisesti ja keskustelleet siitä paljon. Kaikkien osapuolten on luonnollisestikin oltava täysin halukkaita kokeiluun, sillä jos mukana on hiemankin epävarma osapuoli, ryhmäseksi aiheuttaa helposti ikäviä lopputuloksia.

Mutta miten on tämän blogin lukijoiden kohdalla? Harrastatko sinä ryhmäseksiä vain fantasioissasi (tai et edes sielläkään) vai onko sellainen jopa ihan oikeastikin suunnitelmissa? Tai jo tapahtunut? Liittyisikö/liittyikö joukkoon mies vai nainen – vai kenties useampiakin henkilöitä? Millaisia tuntemuksia tapahtuma herätti?

Jos itse tulisin joskus ryhmäseksiä kokeilemaan, niin en ole varma, haluaisinko mukaan sekstailemaan miehen vai naisen. Naisen kanssa olisi kiinnostavaa kokeilla, mutta niin myös toisaalta toisen miehenkin kanssa. Ehkä sitten molemmat. ;)

kirjoittanut: oceansoul

”If you love somebody, set them free”?

”Ystävän uskollisuus on myönteistä ja arvokasta: ystävään voi luottaa vaikeissakin elämäntilanteissa eikä hän hylkää, puhu pahaa tai petkuta. Mutta parisuhteessa uskollisuus ilmaistaan kieltona: et saa rakastua kehenkään toiseen, et saa harrastaa seksiä kenenkään toisen kanssa. Uskollinen ystävä on kultaakin kalliimpi, mutta uskollinen puoliso on kahleissa.” (Seksualistin merkinnästä ”Uskollinen koira”.)

Iltalehden tekemän kyselyn mukaan yli puolet suomalaisista on sitä mieltä, että pettäminen on sallittua, jos kumppani ei ole halukas harrastelemaan seksiä. Moniko silti ajattelisi oikeasti omalla kohdallaan, että toinen saa vapaasti harrastaa seksiä jonkun toisen kanssa, jos itse ei ole halukas petihommiin tai vaikkapa johonkin tiettyyn juttuun seksin saralla? Epäilenpä, ettei loppujen lopuksi monikaan. Suurimman osan päähän on iskostunut ajatus, ettei parisuhteessa saa harrastella seksiä ulkopuolisten kanssa. (Tai ainakin raja menee yhteisessä ryhmäseksikokeilussa.) Eikä tämän takia edes viitsitä miettiä, olisiko se joissain tapauksissa kuitenkin ihan hyväksi. Esimerkiksi jollekin voisi olla tärkeää saada olla dominoiva seksileikeissä, mutta oman kumppanin kanssa se ei toimisi. Se voi olla turhauttavaa ja saada henkilön pettämään kumppaniaan.

Minusta parisuhteeseen kuuluu oletuksena luottamus, jolloin ei tehdä asioita, joita ei voi kertoa kumppanilleen tai joita ei haluaisi itsellensä tehtävän. Silti se ei tarkoita, että asioita tarvisi katsoa niin ahdasmielisesti (”seksiä sitten harrastat loppuelämäsi vain minun kanssani” tai äärimmilleen vietynä ”en halua, että katsot pornoa” jne.). Pettää ei mielestäni missään tapauksessa saa, mutta parisuhteesta ei tarvitse tehdä vankilaa, jossa ei saa toteuttaa kuin niitä haluja, joita omalla kumppanillakin on. Niinpä sen sijaan (että tarvisi pettää), voisi haluistaan kertoa kumppanillensa ja niistä voitaisiin keskustella. ”Haluaisin kokeilla seksiä jonkun toisenkin kanssa.”, ”Haluaisin kokeilla seksiä myös samaa sukupuolta olevan kanssa.”, ”Tiedän, ettet sinä tykkää sitomisleikeistä, mutta siksi minä haluaisin kokeilla niitä jonkun muun kanssa.”, …

Todellisuudessahan monet ovat aivan liian mustasukkaisia, että tämä toimisi. Voin hyvin myöntää itsekin, että minulla olisi todella kovasti sulattelemista, jos kumppanini yhtäkkiä kysyisi, saisiko vaikka harrastaa seksiä miehen kanssa. VAIKKA itselläni on fantasioita niin ryhmäseksistä kuin seksistä vain kahdestaankin naisen kanssa. Välillä tulee myös ajatuksia, että olisi joskus tulevaisuudessa hauskaa kokeilla seksiä jonkun muunkin miehen kanssa. (Ja kyse ei ole siitä, että seksimme olisi tylsää tai siinä olisi jotain vikaa – päinvastoin!) Ajatus siitä, että harrastaisi seksiä pelkästään saman ihmisen kanssa, on aika tylsä. Ehkä haluan perustaa perheen ja elää kuolemaani asti saman ihmisen kanssa, mutta seksin saralla taidan kuitenkin olla liian kokeilunhaluinen. En haluaisi elää vapaassa suhteessa, mutta satunnaiset seksikokeilut muiden kanssa eivät kenties ole täysin poissuljettu vaihtoehto. Jos niistä on keskusteltu kunnolla sitä ennen ja vielä sen jälkeenkin.

Mitä rakastumiseen tulee, uskon, että pitkässä suhteessa ohimeneviä ihastumisia tulee useimmille. Eikä sitä voi mennä kieltämään: tunteilleen ei voi juuri mitään, mutta teoilleen tietenkin voi. Eli jos nyt sattuu ihastumaan, voisi yrittää unohtaa tämän, eikä mennä heti pyytämään kahville ja siitä siirtyä makkarin puolelle. Eli tältä osin itse kahlitsen kumppaniani; onneksi hän ei tietääkseni sitä kuitenkaan niin koe, vaan odottaa aivan samaa minultakin. Meillä tilanne on tämä, mutta se ei ole ehdoton malli kaikille.

Lienen kyllä aika tyypillinen nainen sen suhteen, että yksittäisen pettämisen antaisin helpommin anteeksi silloin, jos kyse olisi pelkästä seksistä. Tokihan se on jo kauan aikaa tiedetty, että miehelle on tärkeämpää seksi ja naisille tunteet. ;) Tästä on evoluutioon perustuvia selityksiä, että mies pelkää saavansa toisen miehen lapsen [jos nainen pettää], eikä hänen oma perimä jatka tuolloin elämää. Naisille taas on vaarana se, että mies jättää hänet yksin lapsen kanssa [jos mies rakastuu toiseen]. Siksi siis miehiä loukkaa enemmän seksi ja naisia emotionaalinen uskottomuus. Miesten taipumus syrjähyppyihin on myös helppo selittää, koska mitä enemmän seksikumppaneita, sitä paremmin geeniperimä jatkaa elämää. Naiset taas valitsevat pitkäaikaiseen suhteeseen miehen, jolla on parhaat ominaisuudet arkipäivän hommiin, mutta syrjähypyissä hän paneskelee sellaisen miehen kanssa, jolla on hyvä perimä. Ihan näin tietoiskuna: tämä on meinaan jopa todistettu. Naiset meinaan suosivat pettäessään tiettyä miestyyppiä & harrastelevat syrjähyppyjä eniten hedelmällisimpinä päivinään.

Mutta mitä siis sanoa yhteenvetona?

Parisuhteen ei tarvitse olla vankila, vaan vapaus voi tehdä suhteesta onnellisemman, kuten Helena S. (merkintää ei enää ole olemassa, siksi linkki poistettu) osoittaa:

”Olen paljon onnellisempi, kun saan toteuttaa tätä [kinky]puolta itsessäni, ja olen syvästi kiitollinen miehelleni, että hän sallii sen. Vastavuoroisesti minun on annettava hänellekin yhtä paljon vapautta, eikä se tunnu enää niin pahalta, kun saan itsekin säilyttää pienen vapauden elämässäni ja kun tiedän, että olemme molemmat siten onnellisempia. ”If you love somebody, set them free” laulaa Sting, joka harrastaa vaimonsa kanssa parinvaihtoa ja on ilmeisen onnellinen.”

kirjoittanut: oceansoul

”Tunnen syyllisyyttä runkkaamisen jälkeen”

Itsetyydytyksestä on harvoin mitään haittaa, kuten jo aikaisemmissa kirjoituksissa on todettu. Joskus kuitenkin kuulee ihmisten kertovan, että heille tulee itsetyydytyksen jälkeen syyllisyyden tunne ja/tai häpeää. Mistä tällainen tunne sitten tulee? Kliininen seksologia -kirjasta (Jukka Virtanen, 2002) löytyy luuloja, joita ihmisillä itsetyydytykseen liittyen on:

– Itsetyydytys on syntiä, tietoista tekoa Jumalaa vastaan. Tutkimuksissa onkin huomattu, että syvästi uskonnolliset ihmiset masturboivat vähemmän kuin vähemmän uskonnolliset (toim. huom.: tai sitten uskovaiset eivät vain kerro totuutta? ;>). Raamatussa ei kuitenkaan aivan suoranaisesti puhuta masturboinnista, vaikka tietysti joidenkin kohtien voi ajatella siihen viittaavan. (Olen kuitenkin keskustellut muualla itsetyydytyksen syntisyydestä niin tuhannesti uskovaisten kanssa, etten enää viitsisi vaivautua..)

Myös luonnottomuus saattaa olla joillakin mielessä. Tätä pohtiville tiedoksi kuitenkin, että hyvin läheisillä sukulaisillamme – ihmisapinoilla – esiintyy aivan samanlaista toimintaa. Naarasapinat kyhnyttävät sukupuolielimiään puita (sekä lajitovereitaan vasten) – ja urosapinat koskettelevat itseään ”rytmikkäästi”; joskus jopa imevät itseään. … Ja kun välillä samaa luonnottomuusargumenttia vedetään suuseksiin liittyvissä keskusteluissa, niin myös sitä nämä hassut eläimet harrastavat puolin ja toisin. Olen lisäksi joskus lukenut, että naaras-bonobot tekevät välillä ”dildoja” oksista ja lehdistä, joten edes seksileluja ei voi oikein luonnottomaksi mennä sanomaan.

Välillä jotkut uskovat, että itsetyydytys on vain nuorten hommaa, jota harrastetaan ennen kuin se oma kumppani löytyy. Uskomusta lienee vahvistanut freudilainen teoria siitä, että masturbointi on psykoseksuaalisen kypsymättömyyden oire. Noh, kuten suomalainen tuore seksitutkimus osoittaa, niin myös parisuhteessa runkataan yhä enenevin määrin. (Ja jo aikaisemmin on tutkittu, että valtaosa aikuisista miehistä ja lähes puolet aikuisista naisista tyydyttää itseään ajoittain. Nykyisin kyllä masturboivien naistenkin määrä on kasvanut selvästi.)

Itsetyydytyksen pelätään myös aiheuttavan riippuvuutta. Vaan jos sen takia itsensä rakastelemisesta pidättäytyy, niin kannattaa sitten varoa nettiä, suklaata, kahvia, rahapelejä ja tuhansia muita asioita…

Syyllisyyttä saatetaan kokea myös siitä, että yksilö ajattelee ”varastavansa” kumppaniltaan yhteistä sekstailua. Harvemmin näin kuitenkaan on, eli runkkaus ei ole muun seksin korvike & yleensä paljon masturboivat henkilöt ovat muita useammin yhdynnässä kumppaninsa kanssa. Ja kuten jo aiemmissa artikkeleissani olen todennut, masturboivan naisen on usein helpompi saada orgasmi ja he ovat tyytyväisempiä sukupuolielämäänsä. Yleensä runkkaus tulee kyseeseen, kun halukkuuden määrässä on suuria eroja. Sen avulla pienennetään tyydyttymättömyyteen liittyvää turhautumista ja ahdistusta.

Joten eikös unohdeta ne turhat syyllisyyden tunteet ja nautita tästä mukavasta jutusta, kun siltä tuntuu? :) Seksuaalisesti tyytyväiset ihmiset kun kokevat terveytensä ja vointinsa paremmaksi kuin seksuaalisesti tyytymättömät. Itsetyydytyksestä blogissa lisää näissä jutuissa.

kirjoittanut: oceansoul

Kun vaniljaseksi ei kiinnosta

”Eräänä iltana sain rangaistuksena avaria pepulle koska en olisi saanut koskea itseäni,mutta koskin silti. — ”Minulla ei ole nimeä. Ei oikeuksia. Olen vain käytettävänä Isännälleni.Olen vain vinkuva narttu joka ei tiedä mikä on hänelle parasta. Mutta,kun se on ohi niin olen ainoa,täydellisin, rakkain ja ihanin. Olen kaikki,koko maailma. Kokonaan Isäntäni oma.”

Kirjoittaa pikkupiika blogissaan.

S/M ja/tai bondage-leikit ovat jännittävä asia. Itsekin voin myöntää nauttivani niistä jollakin tasolla, enkä tällaisia leikkejä millään tavalla tuomitsekaan. Molemmat – niin alistettu kuin dominoivakin – voivat nauttia täysillä roolistaan ja niin sen tietenkin pitäisikin olla. Kaikkihan tapahtuu täysin sopimuksen varaisesti; asiaa ei siis voi lähteä vertaamaan väkivaltaan, vaikka tällaisiakin viittauksia välillä näkee.

Asia, jota kuitenkin hieman ihmettelen, ovat BDSM-suhteet, joissa roolit ovat päällä 24/7. Toinen voi koska tahansa ryhtyä alistamaan kumppaniaan tai rankaisemaan häntä vaikkapa itsetyydytyksestä. Edellä lainaamani blogin henkilöillä näin asia ei käsitykseni mukaan ole, mutta esimerkiksi PikkuEmäntä kertoo näin:

”Pikkuemäntä on nyt ollut yhdessä Herra Isännän kanssa kaksi ja puoli vuotta. Siitä se kaksi vuotta onnellisesti bdsm suhteessa. PikkuEmäntä on juuri opetellut puhumaan itsestään kolmannessa persoonassa, ja nyt on saanut ison palkinnon Herra Isännältä.”

Joskus aikaisemmin törmäsin blogiin (enää en onnistunut sitä löytämään), jossa ”orja” kertoi saamistaan rangaistuksista. Niitä olivat mm. vessakäyntien rajoittaminen, kävely ulkona anaalitappi perseessä + sitten näitä yleisempiä piiskaamisesta sidottuna olemiseen.

Näistä monet asiat ovat sellaisia, jotka kiihottavat monia. Pieni tai kovempi piiskaaminen takamukselle, sitominen köysillä tai vaikka käsiraudoilla, jne. Mutta mitä kun sadomasokistiset jutut muuttuvat kokopäiväiseksi – ja sellaisiksi, että toinen välillä itkee, kun peppu hakataan lähes verille? Miten on mahdollista, että joku kykenee elämään onnellisesti tällaisessa suhteessa? Suhteessa, jossa hänen on kysyttävä lupa niin runkkaamiseen kuin orgasmiin Masteriltaan tai Valtiattareltaan. (Riippuu tietysti suhteesta, mutta näin esimerkkinä.)

Ihmettelen, mutta samalla ymmärrän, kuinka erilaisia ihmisten seksuaaliset halut ovat.

(Ja jos joku aiheesta on enemmän kiinnostunut, lisätietoja löytyy klikkaamalla itsensä esim. Leikkikehään tai Tuntematon Maa -sivustolle.)

kirjoittanut: oceansoul

”Seksityöläiset eivät ole uhreja”

Anna Kontulan väitöskirjan mukaan Suomessa on paljon ihmisiä, jotka tekevät seksityötä vapaasta tahdostaan. Kimmoke työn aloittamiseen on yleensä raha: vähäisellä työmäärällä rahapussiin tipahtaa useampi satanen – ja verojakaan ei niistä pahemmin maksella. Yleensä kyseessä on vain väliaikainen ammatti. KRP:n mukaan Suomessa toimii päivittäin viitisensataa prostituoitua; Kontula on arvioinut vuosittaiseksi määräksi noin 8000. (Lähde.)

Eli tutkimus on todistanut todeksi sen, mitä jo monet ovat kauan aikaa sanoneet. Tietenkään jotkut ihmiset eivät siltikään halua uskoa, että joku oikeasti voisi kaupata itseään vapaaehtoisesti. Sehän nyt on aivan järjetöntä!

Olen seurannut monia keskusteluita prostituutiosta ja aina näkee samanlaisia perusteluita seksityötä vastaan: Se on moraalitonta, se on vaarallista, ”suosittelisitko sinä kyseistä ammattia lapsellesi?”, ”ei laillistaminen poista työn negatiivisia ongelmia”, jne. Laillistamisen puolesta äänestävät henkilöt hakevat esimerkkejä niistä Euroopan maista, joissa ilotalot ovat toiminnassa. Ja nimenomaan siitä, että jos haluaa itse omasta tahdostaan hankkia rahaa seksiä harrastamalla, niin mikä ongelma asiassa on.

Itse en ole oikein koskaan nähnyt asiassa mitään väärää. Enpä taitaisi itse kuitenkaan sellaiseen ryhtyä, mutta jokainen tekee mitä tahtoo, jos siitä ei aiheudu muille mitään haittaa. Ongelmia asiaan toki myös liittyy, mutta niiden perusteella koko alaa ei voi tuomita. Kontulaa lainaten:

”suomalaiset seksityöntekijät eivät ole uhreja, vaan useimmiten työnsä vapaaehtoisesti valinneita henkilöitä, joiden päätöstä pitäisi kunnioittaa.”

Mitä mieltä sinä olet? Oletko / voisitko kuvitella myyväsi itseäsi, jos rahantarve iskee? Entä voisitko / oletko joskus maksanut seksistä? Miten muuten suhtaudut asiaan? Olisiko hyvä, jos Suomeenkin tulisi ilotaloja?

kirjoittanut: oceansoul