Seksuaalinen haluttomuus

Tämä harmittava ongelma on yleinen ja sitä esiintyy kaikenikäisillä – niin naisilla kuin miehillä. Ongelmaksi se muodostuu varsinkin parisuhteessa, jossa halujen määrä on hyvin erilainen. Kaikille seksi ei ole yhtä tärkeää, eikä vähäinen seksin määrä ole aina varsinaista haluttomuutta. Mutta jos seksi on ennen maistunut, kannattaa miettiä, mistä oma haluttomuus voisi johtua. Suhteen toiselle osapuolelle voi olla hyvinkin turhauttavaa, jos kumppani kieltäytyy kerrasta toiseen.

Naisilla haluttomuutta voivat aiheuttaa erilaiset huolet, lääkkeet (esim. e-pillerit), väsymys, stressi, parisuhdeongelmat, sairaudet jne. Varsinkin raskauden jälkeen äiti on usein väsynyt, limakalvot ovat kuivat ja lapset vievät aikaa. Silti kannattaisi muistaa hoitaa parisuhdettaan ja koittaa järjestää aikaa seksillekin. Liukuvoide auttaa kuivuusongelmiin, ja varmasti vanhemmat jaksavat hoitaa paremmin lapsiaan, kun ovat tyytyväisiä.

Samanlaisia syitä haluttomuuteen on toki miehelläkin; stressi, parisuhdeongelmat, sairaudet, jne.

Suhteen aluksi intohimoa yleensä riittää vaikka muille jaettavaksi. Kun rakastumisen huuma laantuu, seksinkin määrä yleensä vähenee. Pahimmassa tapauksessa suhde arkiintuu niin, ettei seksi enää kiinnosta juuri ollenkaan. Tämä on vaarana varsinkin silloin, kun seksiä harrastetaan joka kerta samalla tavalla. Siksi yllätykset; mielikuvituksen käyttäminen ja uusien asioiden kokeileminen ovat monesti hyväksi, että hehku säilyy vuodesta toiseen. Joillekin haluttomuutta voi aiheuttaa myös orgasmivaikeudet, joista on kirjoitettu tässä blogissa jo aiemmin.

Ikääntymisen myötä seksuaalinen halu yleensä myös vähenee, mutta tämä johtunee enemmänkin sairauksista ja parisuhteen arkistumisesta kuin itse iästä. Jostain syystä vanhojen ihmisten seksiin suhtaudutaan välillä kovin halventavasti. Esimerkiksi bl4ckwh1t3 kirjoitti joskus blogissaan: ”Minä jäin vain miettimään mihin yli 70-vuotias herrashenkilö tarvitsee kondomeja. Minusta on pelottavaa ajatella, että sen ikäinen harrastaa satunnaista seksiä jonkun kanssa. Luulisi, että vietit ovat pikkuhiljaa lakanneet.” Mutta tiedoksi kaikille hassuille nuorille; myös isovanhempasi saattavat harrastaa seksiä ihan yhtä lailla kuin sinäkin. ;) Ja sehän on vaan hyvä juttu, koska seksillä on positiivisia vaikutuksia niin fyysiseen kuin psyykkiseenkin terveyteen.

Erilaiset huolet ja kriisit parisuhteessa tai elämässä muuten aiheuttavat helposti haluttomuutta. Jos ongelmia ei pysty omin voimin selvittämään, kannattaa hakea apua esimerkiksi terapiasta. Vakavat sairaudet ja vammautumiset aiheuttavat lähes poikkeuksetta haluttomuutta, jolloin terveen kumppanin onkin annettava toiselle aikaa ja turvauduttava vaikkapa omaan käteen. Jos ongelmat ovat alkaneet esimerkiksi hormonaalisen ehkäisyn jälkeen, kannattaa kokeilla toisia ehkäisykeinoja. Jos taas yhdyntäkipujen takia seksi ei innosta, eikä liukuvoide tuo helpotusta asiaan, kannattaa suunnata lääkärin vastaanotolle; erilaiset tulehdukset voivat esimerkiksi aiheuttaa kipua yhdynnässä.

Tämä alustukseksi sille, että lainasin vihdoin viime vuoden varmaankin puhutuimman kirjan eli Härkösen ”Ei kiitos”. Tänään varmaankin aloitan sitä lukemaan, joten lukublogistani löytynee ensi viikon aikana siitä arvostelu. Mutta nyt kaikilla on mahdollisuus kertoa omia kokemuksiaan haluttomuuteen liittyen, vaikkapa anonyyminä, jos siltä tuntuu. :)

kirjoittanut: oceansoul

Seksuaalisen halun eroja

”– Miehet on sikoja. Ei ne halua kuin sitä yhtä, vastaa Marika, 19, kysymykseen mitä eroa on miehen ja naisen seksuaalisuudella.” [Helmikaupan artikkelista]

Hohhoijaa.. Toki on totta, että miehet haluavat keskimäärin enemmän seksiä ja useampien henkilöiden kanssa kuin naiset. (Evoluutiopsykologia selittää asiaa sillä, että miehen kannattaa tehdä mahdollisimman paljon lapsia eri naisten kanssa, jolloin perimä jatkaa varmemmin elämää. Naisen taas kannattaa pitää pieni määrä lapsia hengissä ja sitoa mies elättämään heitä.) Mutta silti on myös naisia, jotka haluavat suhteiltaan vain seksiä – ja hyvin monia miehiä, jotka haluavat myös sitoutua.

”Neitsyestä jakorasiaksi on näemmä yllättävän lyhyt matka…” [kommentti erääseen blogikirjoitukseen]

Vielä nykyisinkin naisten seksuaalisuuteen suhtaudutaan helposti nihkeämmin kuin miesten.

Kautta aikojen seksuaalisen halun on ajateltu kuuluvan miehille luonnostaan; tämä voimakas tarve on ollut pakko tyydyttää aika ajoin. Siinä ei siis nähdä mitään ihmeellistä, jos mies nyt paneskelee kymmenien naisten kanssa – joidenkin mielestä kyseinen henkilö on siinä tapauksessa oikein tosimies. Jos taas nainen juoksee sängystä toiseen, on hän helposti monien silmissä huora tai jakorasia. Naisten nautintoa onkin aikoinaan kahlittu ja kontrolloitu jopa väkivaltaisin keinoin.

Huora/madonna-jako juontaa juurensa juutalaiskristillisyydestä, jossa hyvä äiti oli epäseksuaalinen ja huono äiti taas oli yliseksuaalinen = huora. Naisen tehtävä oli lähinnä saattaa maailmaan lapsia ja tyydyttää mies. Viktoriaanisella ajalla tilanne kärjistyi ja ihanteena pidettiin ”sukupuoletonta” naista. Tuolloin kyllä ajateltiin seksuaalisuuden olevan molempien sukupuolten kannalta haitallista; esimerkiksi sperman purkautumisen kuviteltiin heikentävän miestä, joten yhdynnästä kannatti pidättäytyä myös avioliitossa.

Nykyisin toki asenteet ovat paljon muuttuneet, vaikka aina välillä näitä ”jakorasia-juttuja” kuuleekin. Osmo Kontulan kirjan mukaan naisten seksikumppaneiden määrä on noussut räjähdysmäisesti 1970-luvulta. (”Koko elämän aikaisten kumppaneiden määrä oli lisääntynyt naisilla keskiarvolla mitaten 2,6:sta vuonna 1971 10,4:ään vuonna 2007. Vuonna 1971 keskiluku vaihteli eri-ikäisillä naisilla yhdestä kahteen ja vuonna 2007 se oli viisi. Joka toisella naisella oli ollut viisi tai vähemmän kumppaneita ja joka toisella tätä enemmän.”) Miestenkin kumppaneiden määrän kohdalla muutosta suurempaan on tapahtunut, mutta ei samalla tavalla.

DailyMail:kin juuri uutisoi, kuinka naiset suhtautuvat avoimesti yhden illan juttuihin. Esimerkiksi eräs nainen kertoo näin: ’It’s all about sexual confidence,’ she says. ’Women like sex just as much as men – and we don’t have to hide the fact any more. Like most women, I am looking for a long-term relationship and children eventually, but certainly not for a while. It isn’t on my radar at the moment.

Miten sinä suhtaudut yhden illan juttuihin? Mitä mieltä olisit siitä, että jollakin olisi ollut vaikkapa yli 20 kumppania? Vaikuttaako vastaukseesi se, että onko henkilö mies vai nainen? Millaisia eroja sinä olet huomannut miesten ja naisten seksuaalisuudessa?

kirjoittanut: oceansoul

Seksuaalikasvatus kouluissa

Kuka muistaa peruskoulun biologian tunnit, kun kirjassa oltiin edetty siihen kohtaan, että aiheena oli seksuaalisuus? Opettaja tuntui haluavan käydä kyseiset sivut niin nopeasti läpi kuin vain on mahdollista. (Tai homma heitettiin terkkarin harteille, joka sitten tylsän kuuloisesti näytti kalvoja siitä, kuinka hedelmöittyminen tapahtuu ja kuinka vain kondomi suojaa taudeilta.) Kuka muistaa kyselleensä lapsena vanhemmiltaan asioita seksistä, mutta on saanut vastaukseksi vain epämääräisiä selityksiä?

Kun lukee erilaisia nuortenlehtien ja netin kysymyspalstoja, ei välillä voi kuin ihmetellä. Nuoret kysyvät asioita, joiden vastausten luulisi olevan selvää kaikille. Mutta niin ei selvästikään ole, koska samoja asioita kysytään useasti ja tilastot osoittavat, ettei kasvatus ole mennyt perille – tai sitä ei ole saatu. (”Voiko suuseksistä tulla raskaaksi?” Juu ei voi. Vai miten ajattelit siittiöiden sieltä vatsasta emättimeen uiskentelevan? ”Voiko suuseksistä saada sukupuolitaudin?” Jep. Kortsu miehelle ja naisen elimien suojaksi vaikka nimenomaan siihen suunniteltu suoja, jos pienikin vaara taudeista on. ”Onko itsetyydytyksestä jotain haittaa?” Ei. Peniksesi ei ole sen takia pieni tai kuukautisesi eivät ole sen takia myöhässä. ”Oonko homo, kun miehetkin kiihottaa?” Et välttämättä. Varsinkin nuorena on täysin normaalia, että samakin sukupuoli kiihottaa. ”Onko ehkäisyn käytön jälkeen vaikeampi tulla raskaaksi?” Ei. Näin luulee jopa 40%, mutta se ei pidä paikkaansa. Esimerkiksi hormoniehkäisy ei heikennä siis hedelmällisyyttä. …jne. jne. Tällaisiin kysymyksiin törmää ikävä kyllä koko ajan.)

Helpointahan on tietenkin syyttää koulua, vaikka seksuaalikasvatus luonnollisesti kuuluisi myös vanhemmille. Ongelmana tässä lienee kuitenkin se, että edes vanhemmilla ei välttämättä aina ole tarvittavaa tietoa tai ainakaan sopivaa/tervettä asennetta antaa oikeanlaista seksuaalikasvatusta. Ja moniko nuori haluaa kuunnella murrosikäangsteissaan vanhempiaan? Siksi loogisin vaihtoehto onkin antaa seksuaalikasvatus suurelta osin koulun hommaksi – näin jokainen lapsi saa varmasti oikeanlaista valistusta. Opetussuunnitelmaan kyseinen aihe on kirjattu, mutta miten sitten on mahdollista, että joidenkin nuorten tiedot ovat niin huonot?

Huolestuttavinta tietenkin tässä on se, että vahinkoraskaudet ja taudit ovat suurena vaarana. Esimerkiksi terveysportin mukaan ”Viime vuosina suomalaisista alle 20-vuotiaista raskaudenkeskeytyksen hakijoista yli 40 % ei ollut käyttänyt ehkäisyä ennen keskeytykseen päätynyttä raskautta (Stakes 2006).” Että mitä? JOKAISEN on täytynyt kuulla useammankin kerran, että vain yksikin suojaamaton yhdyntä riittää tekemään naisen raskaaksi. Vaikka omasta mielestäni koulujen seksuaalivalistuksessa on paljon parantamisen varaa (siitä lisää myöhemmin), niin ainakin yksi sana tuli kuultua tuhannesti: kondomi. Mihin se on siis unohtunut niin monelta nuorelta? (Ei, keskeytetty yhdyntä ei ole kunnollinen ehkäisytapa. Ja joo, ymmärrän sen, että jossain hullussa kiihkossa ehkä ajatus ei kulje järkevimmillä tavalla ja riskiä pidetään itselle pienenä, mutta niin ei vain tulisi toimia.) Vakisuhteessa ehkäisymenetelmäksi kannattaa toki mahdollisuuden mukaan valita jokin luotettavampi, esimerkiksi e-pillerit (tai tuplaehkäisy eli kortsu + jokin hormonaalinen menetelmä), mutta missään nimessä ilman ehkäisyä ei saa panna. Ja jos niin jostain huonosta syystä on päässyt käymään, niin apteekista hakemaan pikapikaa jälkiehkäisy. Ei luulisi olevan niin vaikeaa ymmärtää. Siksi herääkin kysymys, että voiko ihmiset olla tosiaan niin välinpitämättömiä? Pidetäänkö aborttia yhtenä ehkäisykeinona vai mistä tässä on kyse? Voiko paremmalla seksuaalikasvatuksella vaikuttaa tähän vai mistä ratkaisu löytyy?

Itseäni kuitenkin koulujen seksuaalikasvatuksessa jäi häiritsemään se, että se oli liian asiallista. Seksuaalivalistuksen täytyy tietenkin pohjautua faktatietoon, mutta asiasta pitäisi pystyä juttelemaan myös vähän rennommin. Nuoria kiinnostaa seksissä muutkin asiat kuin raskauden ehkäisy ja sukupuolitaudit.

Lukiolaisten liiton lehdessä (Improbatur 3/07) oli aikoinaan hyvä mielipidekirjoitus Aleksi Bardyn kirjoittamana aiheeseen liittyen:

”Asento-oppaita ei koulukirjoihin tarvita, mutta jonkinlainen perussetti seksuaalisista hyväilyistä saattaisi olla paikallaan. Kiireettä, vierekkäin, neutraaleilta ihonalueilta strategisemmille edeten. Käsi ja suu tekevät tietä toisille ruumiinosille.
Vähän kuin tanssissa, seurataan, mitä kaveri tekee eikä vain keskity omaan peliin. Toiveet ja pelot ilmoitetaan sanomalla. —

Oppimäärään sopisi myös muistutus siitä, että jokaisen seksuaalisuus on omanlaisensa ja oikea. Kaikki saavat haluta ketä haluavat ja niin paljon tai vähän kuin mieleen juolahtaa. Kaikkien ei ole pakko koko ajan haluta mitään. Tehdä saa mitä tahansa sellaista, mikä tuntuu mukana olijoista mukavalta. Kädestä pitämistä, ryhmäperäsuoliyhdyntää tai mitä tahansa näiden väliltä. Siitä eivät päätä papit, eivät pornoelokuvat, kaverit tai vanhemmat. Se on päätettävä itse sitten, kun sen asian päättämiseen on valmis. —

Pitää niistä taudeista ja vahinkoraskauksistakin puhua, mutta eihän autokoulussakaan puhuta pelkästään kolareista.”

Muistutus meidän kaikkien seksuaalioikeuksista

”Seksuaalisuus on olennainen osa jokaisen ihmisyksilön persoonallisuutta, siksi seksuaalioikeudet ovat perustavaa laatua olevia ja yleismaailmallisia ihmisoikeuksia.”

Näin YK:n päivän kunniaksi on hyvä ottaa huomion kohteeksi oikeudet. YK:n ihmisoikeuksien julistuksesta ei kuitenkaan sen enempää tässä merkinnässä, vaan katseet kohti seksuaalioikeuksien julistustusta (WAS – World Association for Sexology – Seksologian maailmanjärjestö Hong Kong 1999). Suomen kielellä julistus on kokonaisuudessaan luettavissa ainakin Sexpon sivuilta.

Vaikka kuinka jotkut henkilöt haluavat esimerkiksi Raamattuun vedoten kieltää ihmisiltä erilaisia asioita, kannattaisi muistaa, että jokainen meistä on luonnostaan oikeutetettu vapauteen ja tasavertaisuuteen seksin saralla. Se ei tietenkään tarkoita sitä, että meillä olisi oikeus käyttää seksuaalista väkivaltaa toista ihmistä kohtaan – kaikilla on samat vapaudet ja oikeudet, joita täytyy kunnioittaa.

***

1. Oikeus seksuaaliseen vapauteen – Kuten jo edellä tuli ilmi, kaikilla on oikeus toteuttaa seksuaalisuuttaan täydellisesti. Sulkien kuitenkin pois väkivallan ja hyväksikäytön.

2. Oikeus seksuaaliseen oikeudenmukaisuuteen – Vapaus kaikesta syrjinnästä mm. sukupuolen ja seksuaalisen suuntautumisen perusteella.

3. Oikeus seksuaaliseen mielihyvään – ”Seksuaalinen mielihyvä, mukaan lukien itse-erotiikka, on fyysisen, psyykkisen, älyllisen ja henkisen hyvinvoinnin lähde.”

4. Oikeus seksuaalisten tunteiden ilmaisuun – Niin kommunikoimalla, suutelemalla kuin vaikka koskettamalla

5. Oikeus vapaaseen seksuaaliseen liittymiseen – Voit mennä naimisiin tai olla menemättä, voit erota tai solmia muunlaisia seksuaalisia liittoja.

6. Oikeus tehdä vapaita ja vastuullisia ehkäisyvalintoja – Saat päättää, hankitko lapsia vai et, ja koska ne hankit.

7. Oikeus seksuaalisuutta koskevaan tieteellisesti perusteltuun tietoon

8. Oikeus monipuoliseen seksuaalikasvatukseen ja valistukseen

9. Oikeus seksuaaliterveyspalveluihin – Palveluiden tulisi olla käytettävissä kaikissa seksuaalisuuteen liittyvissä asioissa.

***

Ja mikä olisikaan parempaa puuhaa kuin rakastelu näin viikonloppuisin! Kunnioittakaa toisianne ja muistakaa omat oikeutenne; niitä ei sanele Raamattu, pappi, opettaja, äiti, kaveri eikä kukaan muukaan. Tehdä saa mitä vain, mikä mukana olijoista on ok.

Hyvää viikonloppua toivottelee Housuitta-blogi!

kirjoittanut: oceansoul

Homo vai hetero?

Radio Rockin leikkimielisen ”Homo vai hetero?” -ohjelman innoittamana kirjoitan nyt vihdoin seksuaalisuudesta. Asiasta, joka seuraa meitä tavalla tai toisella vauvaiästä kuolemaan saakka. Tällä kertaa en kuitenkaan kirjoita yleisesti seksuaalisuudesta, vaan seksuaalisesta suuntautumisesta. Siispä kysynkin, homo vai hetero – vai kenties bi? Radio Rockin tavoin en aio sitä selvittää yhdellä kysymyksellä, vaan haluan miettiä asiaa useammalta kannalta. Voiko kukaan olla oikeasti 100 % hetero? Voisiko ollakin niin, että meissä useimmissa on myös pieni ripaus homoseksuaalisuutta, mutta yhteiskunnan normien painostaessa kiellämme sen?

Kysymyksiä tyyliin ”Olenkohan bi tai homo, koska kiihotun samaa sukupuolta olevista henkilöistä?” näkee usein nuortenlehtien palstoilla. Kysyjiä rauhoitellaan sillä, että nuorena on täysin normaalia olla kiinnostunut monenlaisista asioista ja seksuaalinen suuntautuminen vakiintuu vasta myöhemmällä iällä.

Sinänsä asiasta huolestuminen onkin ymmärrettävää. Suurin osa ympärillä olevista ihmisistä vaikuttaa olevan kiinnostuneita vain vastakkaisesta sukupuolesta, ja siksi omat kiinnostuksen kohteet tuntuvat vääriltä ja kielletyiltä, vaikka eletäänkin jo 2000-luvulla. Vanhat myytit siitä, kuinka homoseksuaalisuus on sairaus ja syntiä, kummittelevat edelleen taustalla, niin vähemmästäkin ahdistuu. Mitä vikaa minussa on? Mitä vanhempani tai kaverini tästä sanovat? Joudunko helvettiin?

No, nykyisin tiedetään, ettei homous ole sairaus ja seksuaaliseen suuntautumiseensa ei oikein voi vaikuttaa. Esimerkiksi homoseksuaalisuuden synnystä on kehitelty kymmeniä erilaisia teorioita (mitä nyt psykologian tunneilta mieleen muistuu, niin syinä on pidetty aivojen osien poikkeamia, geenejä, äidin suurta stressiä odotusaikana, jne.). Itse kyllä olen sitä mieltä, että syiden hakeminen on vähän typerää – toki se voi lisätä homoseksuaalisuuden ymmärtämistä ja hyväksymistä, mutta miksi kaikelle pitää hakea syitä. Minulle ainakin on ihan se ja sama, minkä takia joku rakastaa samaa sukupuolta olevaa ihmistä. Vaikka se olisi oma valinta. Kai kaikki ihmiset saa tehdä, kuten haluaa, jos se ei aiheuta muille ihmisille mitään haittaa. Miten kukaan voi kieltää toiselta rakkauden? (Ja ei, asiaa ei voi verrata millään tavoin esim. pedofiliaan.)

Nykyisin on julkaistu tutkimuksia myös siitä, kuinka suuri osa ihmisistä olisi oikeasti jollain tavalla biseksuaaleja. Yleensä tämä puoli kuitenkin kielletään itseltä. Toisaalta taas nykyisin tuntuu välillä siltä, että biseksuaalisuus on jonkinlainen muoti-ilmiö varsinkin tyttöjen keskuudessa. Liekö se sitten kuitenkaan pelkkä muoti-ilmiö; ehkä vain ennen ei olla niinkään uskallettu myöntää sitä, että myös sama sukupuoli saattaisi kiinnostaa. Tietenkin ”syynä” voi olla myös määritelmät. Milloin ihminen voi sanoa olevansa biseksuaali? Voiko olla ”100% hetero”, jos fantasioissaan rakastelee samaa sukupuolta olevan kanssa? Onko kuitenkaan biseksuaali, jos ei tunne kuin seksuaalista halua samaa sukupuolta kohtaan? Onko tällöin kyse vain kokeilunhalusta?

Entä onko eroa miesten ja naisten välillä? Onko naisille helpompaa myöntää olevansa bi (tai lesbo)? Ja miten on – moniko tämän blogin lukijoista voisi edes kuvitelmissaan rakastella samaa sukupuolta olevan kanssa? Kiinnostaisiko jotakuta miestä ihan vain kokeilumielessä kokeilla, miltä tuntuisi antaa suuseksiä miehelle – vai onko ajatus aivan vastenmielinen? Entä miten on naisten kohdalla?

Tässä kohtaa voisi toki kertoa omasta elämästäänkin. Suurimmaksi osaksi tunnen kiinnostusta miehiä kohtaan ja miehen kanssa seurustelenkin, enkä ole 100% varma, että pystyisin siihen naisen kanssa. Sen sijaan minulla kyllä on seksifantasioita naisistakin ja kokeilu kiinnostaisi suuresti, mutta ainakaan vielä ei ole tarkoitusta harrastella ryhmäseksikokeiluita. ;) Mutta miten sitten määrittelisin seksuaalisen suuntautumiseni? En tiedä (vielä?) ja minusta onkin vähän turhaa lähteä määrittelemään itseään. Ehkä olen bi, ehkä hetero – mitä väliä.

kirjoittanut: oceansoul