Kirjoittaja: os

Seksileikkien perusteita

osJätä kommentti

Monelta löytyy makuuhuoneen ”lelulaatikosta” monia leluja: käsiraudat, dildoja, anaalitappeja, ruoskia, roolivaatteita jne. Niiden kanssa – tai ilman niitä – voi kehitellä monenlaisia erilaisia seksileikkejä, joista juttua tällä kertaa yleisellä tasolla.

Säännöt

Leikit tarvitsevat sääntöjä. Seksileikeissä (kuten seksissä tietysti muutenkin) tärkeää on lähinnä se, että ne lopetetaan heti silloin kuin toinen niin haluaa. Tämä on tärkeää varsinkin sellaisissa leikeissä, joissa toista satutetaan tai nöyryytetään.

Jos siis leikki sisältää sadomasokistisia piirteitä, ennen niihin ryhtymistä pitäisi sopia koodisana eli toisin sanoen turvasana. Nauttiessaan ihminen saattaa sanoa esimerkiksi ”lopeta”, vaikkei tätä oikeasti tarkoittaisikaan. Koodisana (joka on mieluiten siis sellainen, jota ei seksin aikana muuten tulisi sanottua) taas on aina ehdoton ei, jota ei saa jättää huomioimatta. Varsinkin bdsm-leikeissä voi olla fiksua käyttää ns. liikennevalojärjestelmää, jossa punainen tarkoittaa ”heti seis”; keltainen ”hidasta hieman; ollaan sietokykyni rajoilla” ja vihreä ”kestän enemmänkin!”.

Itseluottamuksen puute

Seksileikkien esteenä saattaa olla helposti itseluottamuksen puute: Voi olla vaikeaa rentoutua tarpeeksi tai vaikka toteuttaa leikin vaatimaa roolia, jos tuntee olonsa vaivautuneeksi. Siksi leikkejä onkin helpompaa toteuttaa tutun ja luotettavan henkilön kanssa. Tällöin voi olla varma, että kumppani hyväksyy tilanteessa kuin tilanteessa. Sadomasokistisissa leikeissä taas on tietenkin selvää, että esim. alistettavan henkilön on oikeasti nautittava alistamisesta (ja esim. kivusta, jos sitä sessioon sisältyy)!

Yksi yleinen fantasia on kimppakiva. Ennen siihen ryhtymistä on kuitenkin syytä miettiä, onko siihen varmasti valmis. Vaarana voi olla ihastuminen ja tietenkin sukupuolitaudit, joten kondomi on ehdoton. Jos itseluottamus on huono, saattaa ryhmäseksin jälkeen tulla tunteita, jotka eivät ole mukavia: mustasukkaisuus, viha ja joku voi kokea tulleensa jopa hyväksikäytetyksi. Nämä aiheuttavat nopeasti suhteeseen ongelmia. Tärkeää on siis se, että parisuhteessa molemmat suostuvat kimppakivaan täysin omasta tahdostaan!

Ideoita seksileikkeihin

Kyllästyttääkö aina ne muutamat samat yhdyntäasennot makuuhuoneen sängyllä tai olohuoneen sohvalla? Mistä löytää ideoita seksielämän piristämiseen?

Aikaisemmin olen kirjoittanut tekstin fantasioiden jakamisesta. Tällöin totesin, että joitakin seksifantasioita haluamme pitää nimenomaan omina fantasioinamme (fantasioiminen saattaa tuottaa usein huomattavasti enemmän nautintoa kuin fantasian kokeminen oikeasti). Jotkut fantasioistamme ovat kuitenkin ehkä sellaisia, joita voisimme toteuttaakin. Tästä onkin hyvä lähteä liikkeelle: Mieti, mitä sinä haluaisit kokeilla ja kysele samaa kumppaniltasi. Kaikkiin kumppanin ehdotuksiin ei tarvitse tietenkään suostua, jos ne eivät tunnu kiihottavilta, mutta toista ei saisi tuomita edes hulluimmista fantasioista.

Kun fantasiat ovat selvät, niitä voi lähteä toteuttamaan! Vinkkejä voit löytää seuraavista blogin teksteistä:

Tämän artikkelin 2. osa löytyy täältä. Ideoita seksileikkeihin on antanut myös villiq tässä artikkelissaan. Lisäksi tagiselaimella löytyy lisää seksileikeistä kertovia tekstejä.

kirjoittanut: oceansoul

Naisten itsetyydytys

os28 kommenttia

Naisten kohdalla itsetyydytys tuntuu vielä nykyisinkin olevan harvempaa kuin miesten kohdalla. Silti sitä voisi suositella jokaiselle naiselle: masturboimalla oppii tuntemaan oman kehonsa – sen, mistä nauttii eniten ja miten keho reagoi muutenkin erilaisiin ärsykkeisiin. Ja mikä monille olisi helpottava tieto, sen avulla useimmat naisista saavat orgasmin. Ja mitä enemmän masturbointia harrastaa, sitä helpompi orgasmi on saada myös yhdynnässä, sillä orgasmi on opittava asia.

Erilaisten tutkimusten tulokset vaihtelevat hieman, mutta esimerkiksi itsetyydytys.orgin kyselyn mukaan ”noin 95% miehistä ja noin 60% naisista kertoi masturboivansa joskus”. Myös tiheys vaihtelee, sillä kyselyn mukaan miehet masturboivat usein monia kertoja viikossa, kun taas monille naisille tuntuu riittävän hyvin muutama kerta kuussa.

Ennen masturbointi olikin enemmän ”miesten juttu”, mutta nykyisin, kun masturboinnista puhutaan enemmän normaalina ja suositeltavana seksuaalisuuden muotona, on myös naisten itsetyydytys kasvanut suuresti. Silti varsinkin naisten keskuudessa saattaa kuulla, kuinka se olisi häpeällistä – ja jopa monien olen kuullut sanovan, ettei se tunnu mitenkään ihmeellisen hyvältä / ei ole mitenkään kovin kiinnostavaa.

Miehille itsetyydytys tuntuukin olevan luontevampaa (helpompaa), mutta koska kyse ei kuitenkaan ole mistään kovin erikoisesta taidosta, luulisi naistenkin oppivan tyydytyksen salat – vaikka sitten harjoittelemalla ahkerasti. Itsetyydytysvinkkejä olenkin antanut jo aiemmassa artikkelissani: Itsetyydytysvinkkejä naisille.

”Jokaisen naisen tulisikin ainakin muutaman kerran kuukaudessa ottaa omaa aikaa ja rauhaa ja harrastaa itsetyydytystä.” totesi Kari Heusala eräässä Helmen artikkelissa. Kenties niin – ainakin kannattaa kokeilla.

Vaan miten on tämän blogin naispuolisten lukijoiden kohdalla? Miten suhtaudut itsetyydytykseen? Kuinka usein sitä tulee harrastettua? Oliko vaikeaa ”opetella” harrastamaan itsetyydytystä?

Ja miehet, millaisia ajatuksia naisten itsetyydytys herättää? (Häiritseekö esimerkiksi jotakuta oman naisen masturbointi? Tai mikä kenties toivottavasti yleisempää, kiihottaisiko sitä katsella vaikkapa salaa?) Suhtaudutko jotenkin muuten erilaisemmin naisten itsetyydytykseen kuin miesten?

>> Lue myös muita blogin kirjoituksia itsetyydytyksestä!

kirjoittanut: oceansoul

Liukuvoidetta peliin

os6 kommenttia

Tällä kertaa en aio kirjoittaa pitkää artikkelia, koska aiheena on vain liukasteet. Tämä siksi, että hihattoman mainittua rypsiöljy eräässä artikkelissa, ovat ihmiset hakeneet tähän liittyviä sanoja. Siksi pieni kirjoitus asiaan liittyen.

Itselläni ei ole minkäänlaista kokemusta rypsiöljyn tai esimerkiksi kosteusvoiteen käytöstä liukasteena. Mutta sen huomauttaisin, että kondomit eivät pahemmin pidä niistä (öljyt haurastuttavat lateksia), eikä välttämättä kaikkien iho/limakalvotkaan. Siksi siis ainakin yhdynnässä kehottaisin ennemmin käyttämään oikeaa liukuvoidetta. Myöskään seksilelujen kanssa ei tule käyttää öljypohjaisia tuotteita.

Milloin sitten yleensäkin käyttää liukuvoidetta? Monesti naisen limakalvot ovat riittävän kosteat esileikkien jälkeen, mutta jos näin ei ole, kannattaa toki kokeilla, jos liukuvoiteen kanssa tuntuisi paremmalta. Itseni kohdalla ainakin on joskus satunnaisesti niin, etten vain kiihotu tältä osin tarpeeksi, jolloin liukuvoide on ihan hyvä juttu. Toinen tilanne, anaaliseksi, on sellainen, jossa liukuvoide on lähes pakollinen. Kolmas ”syy” voi olla ihan vain sekin, että halutaan vain enemmän liukkautta, vaikka sellaiseen ei välttämättä olisikaan tarvetta.

Joku voi nyt heti pelästyä, ettei uskalla kävellä seksikauppaan ostamaan liukuvoidetta. Noh, heille kerrottakoon, että normaaleista isoista ruokakaupoistakin niitä löytää (ja ei, kukaan ei kiinnitä huomiota, jos sellaisen menet ostamaan) sekä apteekeista. Ja tietenkin nettikaupat ovat pelastus monille niin liukuvoiteen kuin monen muunkin seksiin liittyvän asian kohdalla. Liukuvoiteiden hinnat vaihtelevat niin suuresti, että niistä on melkeinpä turha sanoa mitään, mutta viidellä eurolla saa jo pienempiä tuubeja, joten yhteen sellaiseen satsaaminen ei varmastikaan ketään kaada konkurssiin. ;)

Itse olen ollut ihan tyytyväinen RFSU:n Klick-liukuvoiteeseen, kun ei suuremmin ole tullut tarvittua, mutta kenties lukijoistamme joku osaa muitakin liukuvoiteita suositella + muutakin niistä kirjoitella. Joten… sana on (ainakin melkein) vapaa.

kirjoittanut: oceansoul

”Lähdeks ulkoiluttamaan koiraa?”

os4 kommenttia

Eilen uutisoitiin, kuinka uusin seksitrendi ”dogging” leviää nyt ympäri Eurooppaa. Tänään keskustelupalstat ja vastaavat ovat sitten jo täyttyneet ilmoituksista, joissa haetaan ihmisiä ”ulkoiluttamaan koiraa”. Jos joku onnistui välttämään kyseisen uutisen, niin kerrottakoon, että ”– doggingin erityispiirteisiin kuuluu, että akti suoritetaan julkisella paikalla eivätkä siihen osallistujat tunne toisiaan entuudestaan. Myös tirkistelijät ovat useimpien parien mielestä erittäin tervetulleita.” (lainaus Iltalehdestä)

Myös Aamulehti uutisoi aiheesta ja varoitti doggingin riskeistä, joita ovat esimerkiksi sukupuolitaudit (”Maan terveysviranomaiset ovat esimerkiksi BBC:n uutisen mukaan kuulleet ihmisistä, jotka ovat viikon aikana harrastaneet suojaamatonta seksiä yhdeksän eri ihmisen kanssa.”) ja se, että mukana on aivan liian nuoriakin osallistujia.

Itse kirjoitin jo aiemmin pienen artikkelin seksin harrastamisesta julkisella paikalla, mutta miten on tämän varsinaisen ”doggingin” laita? Onko joku jo täällä Suomessa harrastellut kyseistä toimintaa – ollut itse harrastamassa seksiä tai vain tirkistelijän roolissa? Vai kiinnostaako edes ketään lähteä seksitreffeille tuntemattoman ihmisen kanssa vaikka puiston pensaiden sekaan?

Mitäpä tähän sitten itse sanoisi. Kyllä sitä seksiä voi luonnon helmassa harrastaa hieman syrjemmässä, mutta enpä nyt noin vain tuntemattoman kanssa ja vielä tirkistelijöiden läsnäollessa. (Vaan kysynpä vain, miksi ihmeessä se kortsu on unohdettu tuntemattomien kanssa pantaessa, ainakin tuolla brittien keskuudessa. -.-)

kirjoittanut: oceansoul

Parisuhteesta ja vähän muustakin

os10 kommenttia

En suinkaan ole jättänyt blogia, vaan pitänyt pienoisen (pakollisen) kesäloman netin käytöstä. Yhteenmuutto rakkaani kanssa tapahtui nimittäin juhannuksena ja nettiä ei sittemmin ole ollut käytössä. Noh, kenties se oli ihan hyväkin asia. Aikaa jäi enemmän lukemiselle ja monelle muullekin jutulle. ;)

Mietin kovasti, mistä kirjoittaisin. Ei sillä, että siis yrittämällä yrittäisin tänne kirjoittaa, vaan minulla oli vaihtoehtona useampia aiheita. Blogin teemahan on lähinnä seksi, mutta laajennan sitä nyt harkinnan jälkeen myös parisuhteeseen eli suomeksi avaudun ajatuksistani tällä hetkellä. Lopuksi vastaan myös kysymykseen, joka mailiini on tipahtanut.

Parisuhteen vaiheet

Psykologian oppikirjoista on mieleen jäänyt, kuinka parisuhteeseen kuuluu kolme vaihetta. Rakastuminen, itsenäistyminen ja rakkaus. Ensimmäisessä vaiheessa toinen ihminen nähdään vain ruusunpunaisten lasien läpi ja kaikki pyörii tämän ympärillä. Toisessa vaiheessa aletaan nähdä toisessa niitäkin puolia, jotka eivät olekaan ehkä niin mukavia. Lisäksi haetaan omaa tilaa ja rajoja. Monet parit eroavat tässä vaiheessa. Jos taas pari selviää itsenäistymisen vaiheesta, he saavuttavat rakkauden vaiheen. Vaiheen, jossa toinen hyväksytään ja jonka kanssa voi jakaa kaiken.

Kun itse mietin suhdettani, voin toki löytää sieltä eri vaiheita. Voiko kuitenkaan alle kahdessa vuodessa käydä niitä kaikkia läpi? Entä jos tosiasiassa jumitan ensimmäisessä vaiheessa ja luulen päässeeni rakkauden vaiheeseen? Onko sillä loppujen lopuksi mitään väliä?

Minua välillä vähän huvittaa omat tunteeni, sillä tällä hetkellä elelen taas jossain pilvissä ja tunnen haluavani esimerkiksi seksiä yhtä paljon kuin suhteen alkuvaiheessa. :D Kaikki näyttää ihanalta ja kumppanini piirteet, jotka jossain kohtaa ehkä hieman ärsyttivätkin, ovat melkein kuin yhdentekevää. Olin jo kuvitellut, millaisia riitoja yhteenmuutto saattaisi jo heti alkuunsa aiheuttaa, mutta reilu pari viikkoa vasta mennyt, että niitä odotellessa.. Emme kyllä muutenkaan ole vielä koko suhteen aikana juuri mistään tapelleet, että tiedäpä sitä sitten. Ja käytännössä asuimme jo aiemminkin melkeinpä yhdessä, koska vietin lähes kaiken vapaa-aikani kumppanini luona. Tietenkin se on täysin eri asia nyt, kun asumme omillaan; ennen me siis molemmat asuimme porukoidemme luona.

Entä jos kuitenkin..?

Uutiset infoavat meitä tutkimuksilla, kuinka puolet avioliitoista päätyy eroon; kuinka av(i)oliitto tuhoaa seksihalut ja kuinka yli puolet pettää parisuhteessa. Tosielämässä voin itse nähdä avioeron yleisyyden: Omassa suvussani (vanhempani mukaan lukien) on paljon enemmän eronneita kuin sellaisia, jotka olisivat koko elämänsä olleet saman ihmisen kanssa. Tästäkin tutkimukset voivat antaa lisää negatiivista tietoa: Avioerolapsilla on paljon suurempi todennäköisyys erota kuin sellaisilla, joiden vanhemmat eivät ole eronneet. (Kyseessä on siis sosiaalinen perintö.) Sen sijaan kylläkin kumppanini puolella on paljon ihmisiä, jotka eivät ole eronneet. Muutenkin taustamme ovat melko erilaiset, liekö hyvä vai huono juttu? En nyt enää muista, millaisia eri teorioita parinvalinnasta oli, joten parempi olla vastaamatta. :P

Tieto lisää tuskaa? Vai tieto auttaa ymmärtämään?

Tosiasiassa minua ei huolestuta mitkään kyseiset tutkimukset, vaan haluan uskoa siihen, että suhteeni kestää. En usko ”siihen oikeaan”, mutta uskon, että kumppanini on juuri nyt niin täydellinen kuin vain on mahdollista. Minua melkeinpä ärsyttää se, kuinka ihmiset eroavat nykyään niin helposti. Ongelmia ei edes yritetä selvittää kunnolla ja välillä tunnutaan unohtavan kokonaan, että rakkaus vaatii välillä myös tahtoa ja parisuhde hoitoa. Se ei varmaankaan ole helppoa pitkässä suhteessa, mutta varmastikin mahdollista.

Hyvää kesää kaikille, älkää stressatko ja pilatko riitelemällä lomianne ja parisuhteitanne, vaan nauttikaa toisistanne. Rakastelkaa, keksikää uusia juttuja ja jutelkaa. :)

—

Eikö mielestäsi parisuhde voi olla parisuhde ilman seksiä?

Nimetön

Jos tähän pitäisi vastata vain kyllä tai ei, vastaisin ehkäpä ei, mutta tietenkään asiat eivät ole aina niin yksinkertaisia. Itse en henkilökohtaisesti voisi ajatella omaa parisuhdettani kokonaan ilman seksiä. Jos seksi puuttuu, kyseessähän on kuin melkein mikä tahansa muukin ystävyyssuhde. Ja minusta olisi muutenkin perin kummallista, jos kumpikaan ei haluaisi seksiä, vaikka toista rakastaisikin (aseksuaalit asia erikseen). Ja jos vain toinen haluaa, niin eihän siitä seuraa kuin ongelmia.

Juuri uutisissa mainittiin, kuinka suomalaiset huolehtivat terveydestään, mutta eivät parisuhteestaan. Yleensä ongelmat alkavat nimenomaan seksin sujumattomuudesta. Ja kun seksi ei suju, ei enää pian muutenkaan uskalleta kosketella ja siihen se suhde kaatuu.

”–Koskettelu on todella tärkeää. Se saa liikkeelle oksitosiinia, mielihyvähormoneja ja auttaa sitoutumaan. Eläinkokeissakin on todettu, että jos oksitosiinihanat katkaistaan, keskinäinen sitoutuminen lakkaa.”

Minä en yksinkertaisesti näe mitään syytä, miksi parisuhteessa tarvitsisi elää ilman seksiä. Ajoittaista haluttomuutta esiintyy varmasti meillä jokaisella eikä seksiä tarvitse harrastaa heti ensimmäisestä seurusteluviikosta alkaen, mutta pidemmän päälle asia on jo toinen. Tietenkin – jos se molemmille osapuolille sopii täysin – voi suhde olla kokonaankin ilman seksiä, kunhan muunlainen läheisyys (suudelmat, halailu, jne.) muistetaan. Nämä toki täytyy aivan yhtä paljon muistaa suhteessa, jossa seksiä harrastetaan.

kirjoittanut: oceansoul