Kirjoittaja: os

Lempiseksileluni

os4 kommenttia

Uhkailin tässä hiljattain Nannan kommenttiboksissa kirjoittavani itsekin lempiseksilelu(i)stani.

Lelulaatikostani löytyy monenlaisia leluja ja niitä on ehkä hieman vaikeaa vertailla toisiinsa. Tässä kuitenkin muutama suosikki:

1. Pumpattava anaalitappi, jossa on myös vibra (suomalaisissa kaupoissa tappi kulkee nimellä Fanny Hill’s Anal Pleasure). Peppuorgasmien tuoja ja muutenkin mukava väline. ;) Tappi on ollut esittelyssä myös Anaalileluja-artikkelissa. Materiaali ei paras mahdollinen, mutta käytän lelua kortsun kanssa.

2. Lasinen anaalitappi. Olen lähiaikoina innostunut lasisista seksileluista, sillä ne on helppo pitää puhtaana & ovat todella kestäviä. Lisäksi ne ovat mielestäni nätimpiä kuin esimerkiksi monet muut materiaalit. Lasi voi kuulostaa epämiellyttävältä materiaalilta seksileluihin, mutta sitä ne eivät kuitenkaan ole. Lelun voi halutessaan lämmittää lämpimän veden alla ennen leikkejä… tai vaikka kylmentää.. ;) Vibraahan tässä ei ole, mutta miksipä kaikissa tarvitsikaan olla. Oma tappini on LoveHoneysta, jota suosittelen muillekin, sillä valikoima on lasisten lelujen osalta hyvä.

3. Vanhin (ja melkeinpä halvin, hah) seksileluni, mutta yhä uskollisesti palveleva pinkki vibrallinen dildoni. En kovin usein välitä työnnellä hieromasauvoja sisääni – siihen tarkoitukseen oikea penis on paaaljon parempi – mutta klitoriksen kiihottamisessa ne ovat mukavia (en jostain syystä ole kovinkaan innostunut perhosista tai muista vastaavanlaisista klitoriskiihottimista)! Tässä vibrassa on mukava värinä, jonka voimakkuutta voi säätää portaattomasti.

Toki mukavia leluja on muitakin, mutta nämä ovat tällä hetkellä eniten käytössä – varsinkin itsetyydytystä harrastaessa…

Heitän haasteen myös blogin muille kirjoittajille ja lukijoille; kerro omat suosikkilelusi!

Lue myös muita blogin kirjoituksia seksileluihin liittyen.

kirjoittanut: oceansoul

Miten säilyttää halut?

os1 kommentti

Varsinkin pitkässä suhteessa voi olla vaikeaa pitää seksuaalista halua yllä. Rakastumisvaiheessa seksiä tekee usein mieli enemmän kuin tarpeeksi, mutta sen jälkeen halut helposti hiipuvat. Naisista useat kokevat jossain vaiheessa elämäänsä ajoittaista haluttomuutta, mutta haluttomuutta esiintyy toki miehilläkin.

Haluttomuudesta on tullut kirjoitettua jo aiemminkin, mutta tällä kertaa aiheena on enemmänkin se, miten halut voisi onnistua säilyttämään (tai palauttamaan) parisuhteessa. Olen ehkä itse huono vastaamaan tähän, sillä olen parisuhteillut kumppanini kanssa vasta nelisen vuotta. Rakastumisvaihe on toki jo ohitettu – ja olen itsekin kokenut välillä lyhyitä haluttomuuden hetkiä, mutta yleisesti ottaen seksihalut on ollut kuitenkin helppoa säilyttää. Mutta miten on esimerkiksi kymmenen vuoden yhdessäolon jälkeen? Tai jos lapset tuntuvat vievän kaiken vapaa-ajan?

Uusin Terveydeksi-lehti kirjoittaa myös haluttomuudesta ja listaa muutamia neuvoja, joilla erotiikan saa kukoistamaan suhteessa. (Tässä niistä muutamia lyhennettynä; voit lukea loput näköislehden sivulta 22.)

  • Valitse kumppani, johon tunnet seksuaalista viehtymystä. (Artikkelissa haastatellaan aiemmin naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri/seksologi Kivijärveä, joka toteaa, että ”Parisuhteessa seksi on niin olennainen asia, että olisi hyvä, jos paria valitessaan voisi kiinnittää enemmän huomiota toisen seksuaalisiin mieltymyksiin”.)
  • Sitoudu suhteeseen täysillä. Rakastaminen on pitkälle tahdon asia.
  • Hyvä parisuhde tukee seksielämää. Vaali rakkautta, kunnioitusta ja arvostusta.
  • Älä ripustaudu; parisuhteessa pitää olla tilaa hengittää.
  • Huolehdi omasta psyykkisestä ja fyysisestä kunnosta. Tee päätös, että haluat olla eroottinen nainen tai mies.
  • Kerro omista toiveista ja odotuksista; jos seksielämään tulee häiritseviä ongelmia, hae apua.

Mitkä ovat sinun neuvosi?

kirjoittanut: oceansoul

”Häpeän fantasioitani!”

os1 kommentti

Moni on saattanut tuntea jonkinlaista häpeää tai jopa syyllisyyttä jonkin seksuaalisen toiminnan jälkeen. Kenties sitä on aiheuttanut pelkkä itsetyydytyksen harrastaminen tai esimerkiksi jonkin fetissin toteuttaminen – tai edes sen pelkkä ajatteleminen. Häpeän lisäksi joku saattaa jopa kokea pelkoa, jos fantasiat ovat kovin outoja.

Fantasiat ovat usein salattuja, eikä niistä tarvitsekaan kertoa kenellekään. Fantasioihin liittyy usein asioita, jotka koetaan kielletyiksi, joten ne voivat tosiaan helposti saada aikaan häpeää. ”Miksi minua kiihottaa tällainen sairas asia?”

Häpeän tunne saattaa johtua esimerkiksi siitä, että ajattelee olevansa ainut henkilö, joka fantasioi asiasta x. On tietenkin selvää, että toiset fantasiat ovat harvinaisempia kuin toiset. Siltikin on hyvin epätodennäköistä, että haaveilisi jostain sellaisesta, mistä kukaan muu ei. Hyvin todennäköisesti monet jopa harrastavat kyseistä asiaa ihan todellisuudessakin. Niin kauan kun kaikki osapuolet ovat aikuisia ihmisiä ja mukana täysin vapaaehtoisesti, ei asiassa ole mitään pahaa.

On myös hyvä muistaa, että monet seksifantasiat eivät edes kerro mitään todellisista haluista. Vaikka seksifantasioissaan harrastaisi hurjiakin juttuja, voi erittäin hyvin olla, ettei niitä todellisuudessa olisi koskaan valmis harrastamaan. Fantasioita ei siis tarvitse millään tapaa yrittää estellä, vaan niissä voi antaa itselleen luvan tehdä aivan kaikkea.

Jos tuntuu siltä, että haluaisi löytää ihmisiä, jotka haaveilevat samanlaisista asioista, netti on oiva apu.

Tässä muutamia esimerkkejä joistakin fantasioista, joista olen kuullut ihmisten tuntevan helposti häpeää:

Sadomasokismi ja BDSM -foorumi

Olemmeko sairaita ja onko pissaleikit vaarallisia?

Kiinnostuksesta vaippoihin

Enema-/suolihuuhtelutarinoita (englanniksi)

Naisten raiskausfantasiat

Onko sinulla fantasioita, joita häpeät tai olet hävennyt? (Miten pääsit yli kyseisestä tunteesta?)

kirjoittanut: oceansoul

Nakuna rannalla, iik.

os8 kommenttia

Espanjan Aurinkorannikolla tänä vuonna useamman viikon viettäneenä aurinkoa on tullut otettua esimerkiksi Fuengirolan rannalla useita kertoja. Toisin kuin Suomessa, rantahiekalla näkee aina monia naisia makoilemassa ilman yläosaa. Itse olin yksi näistä, sillä mielestäni on hieman hölmön näköistä, että muuten ruskettuneessa vartalossa loistaa valkoiset tissit. ;)

Olenko aiheuttanut rannalla leikkiville lapsille nyt suuria traumoja? Ovatko muut ihmiset kiusaantuneet* siitä, että näkivät paljaat rintani? Pitäisikö kumppanini olla nyt mustasukkainen siitä, että jotkut muut miehet (ja naiset) ovat nähneet tissini? Pitäisikö minun olla mustasukkainen siitä, että avomieheni on nähnyt muita naisia (ja miehiä) kokonaan alastomina (sellaisiakin aina välillä näkyy)? Ainakin itse vastaan kieltävästi kaikkiin kohtiin. Alastomuus on minusta hyvin luonnollista, eikä minua haittaisi, vaikka kaikki alastomana uisivatkin. Voihan sitä kaikkia sekopäisiä rannalla liikkua ja mistä sitä tietää, vaikka huomenna minusta leviäisi tissikuva ympäri nettiä, mutta eipä tuo kovinkaan paljoa pelota.

Suomen rannoilla en tosiaan juurikaan ole nähnyt yläosattomissa olevia naisia, vaikkei se kai laitonta olekaan. Keskellä kaupunkia ei ehkä kannata lähteä rinnat paljaina kuitenkaan kävelemään, sillä joku voi sen vaikka siveettömäksi käytökseksi tulkita… Hassua on kyllä se, että joillakin (lihavilla) miehillä voi helposti olla kuitenkin yhtä isot tissit kuin itselläni, mutta he toki saavat ilman paitaa rauhassa kävellä. Ei sillä, että itse haluaisin kävellä yläosattomissa keskellä kaupunkia, mutta jos joku muu haluaa, niin mikseipä.

Kokonaan alastomana Suomessa pääsee nakuna rantaan vain muutamassa paikassa (jos ei nyt lasketa yksityisiä mökkirantoja), joista lähin olisi Yyterissä. edit: Yyterin nudistialue ei ylety merelle asti, joten uimaan ei sielläkään alasti pääse. Siellä ei vielä ole tullut vierailtua, mutta ehkä joskus (tai sitten ei…).

Oletko sinä mieluummin rannalla ilman uimapukua vai uimapuvun kanssa? Miksi / miksi ei?

* Sitä en tiedä, jos joku on kiihottunut alastomista rinnoistani, mutta ihan rauhassa sitten. Kyllä itsekin näin kai ihan nättejä tissejä, vaikka en varsinaisesti ihmisiä kytännytkään. Omaan kiihottumiseeni vaan tarvitaan muutakin kuin paljaat rinnat.

Alastomuuteen suhtautumisesta on ollut puhetta hieman myös villiq:n kirjoituksessa ”Oopperaakin jo sensuroidaan”. Viime vuonna paljon keskustelua herätti uutinen siitä, että Malmön uimahalleissa sallittiin naisten uiminen rinnat paljaina.

Tunnustapa sinäkin…

os5 kommenttia

… että ainakin joskus olet itsetyydytystä harrastanut! Vielä joitakin aikoja sitten olisit kuullut, kuinka se on psykoseksuaalisen kypsymättömyyden oire (Freud) ja olisit kuullut, kuinka se aiheuttaa sinulle vaikka mitä sairauksia. Jos olet nainen, olisit saattanut päästä mielisairaalaan hoidettavaksi ja klitoriksesi olisi ehkä leikattu pois. Jos taas olet mies, olisit ehkäpä joutunut ympärileikkaukseen tai saanut vaikka siveysvyön.

Nykyisinhän itsetyydytystä pidetään yleisesti terveellisenä tapana. Sen avulla voi tutustua omaan kehoonsa ja sen toimintaan, ja esimerkiksi kumppanin puuttuessa sen avulla voi tyydyttää seksuaalisia tarpeitaan. Näin ei tosiaan ole kuitenkaan aina ollut, sillä ei ole vielä kauaa siitä, kun masturbointi nähtiin sairautena. (Toki vieläkin esimerkiksi uskonnollisissa piireissä jotkut pitävät itsetyydytystä itsesaastutuksena, jota ei pitäisi kenenkään harrastaa, mutta ne puheet ovat pelkkää huuhaata…)

Itsetyydytys on kuitenkin ollut aina yleisin tapa harjoittaa seksuaalisuutta, joten sen harrastamisesta ei kenenkään pitäisi tuntea syyllisyyttä tai häpeää. Sitä harrastavat niin nuoret kuin vanhatkin; niin sinkut kuin parisuhteessa elävätkin; niin naiset kuin miehetkin (ja hei – jotkin eläimetkin). Minäkin – jo monien vuosien ajan. Käsiini ei ole kuitenkaan vielä karvoja kasvanut eikä terveyteni muutenkaan ole vaarantunut. \o/Mitään sellaisia todisteita ei oikeasti ole, että masturboinnista jotain lääketieteellistä haittaa olisi. Päinvastoin. Ja ainahan runkkaus on parempaa kuin huono paneminen jonkun kanssa! Itsetyydytyksen avulla voi parisuhteessakin paikata sitä, jos kumppani ei halua yhtä usein tai jos muuten vain haluaa piristystä.

Luin jokin aika sitten Philippe Brenotin kirjan ”Masturboimisen ylistys” (suom. Anu Suomela), joka kertoo tästä luonnollisesta asiasta. Esipuheessaan Brenot kirjoittaa, että ”seksiä näytetään televisiossa, ja on luvallista puhua raiskauksista, insestistä ja sukupuolenvaihtoksista, koska ne eivät kosketa meitä henkilökohtaisesti, mutta masturbaatiosta vaietaan yhä ja sitä harjoitetaan piilossa”. 1700-luvulla Brenot olisi voinut joutua vankilaan tai jopa menettää henkensä, ja 1900-luvullakin kokenut suurta halveksuntaa, jos olisi jäänyt kiinni harrastuksestaan. Onneksi nykyään on toisin.

Jos siis kiinnostaa, mitä erilaiset henkilöt (mm. Tissot) noihin aikoihin itsetyydytyksestä väittivät tai millä erilaisilla keinoilla runkkaamista yritettiin estää, niin kannattaa kirja lukaista! Suomennoksessa on lisäksi Anu Suomelan kirjoittama luku suomalaisen itsetyydytyksen historiasta.

(Koska blogissa on kirjoitettu jo useasti sooloseksistä, ei tällä kertaa tämän enempää. Masturbointi-kategoriasta löydät mm. vinkkejä itsetyydytykseen niin naisille kuin miehillekin & asiaa, jos oman lapsen itsetyydytys mietityttää. Rakastelu itsensä kanssa on ihanaa, joten unohdetaan jo ne turhat uskomukset, joita historiassa kertoiltiin!)

kirjoittanut: oceansoul