Age play – mitä se on?

Age play on jotain, mihin valtavirrassa ei kertakaikkiaan vain törmää. Siinä missä joku 50 Shades tuo edes hippusen S/M-juttuja suurenkin yleisön tietouteen, age playta en ole nähnyt käsiteltävän missään, lukuunottamatta satunnaisia naureskeluja vaippoja käyttäville pervoille.

Aloitetaan kuitenkin siitä, mitä age play ei ole. Se ei ole pedofiliaa, insestiä, vastuuttomuutta eikä puskassa kyttääviä namusetiä.

Age play voi olla montaa eri asiaa, mutta jokaisen muodon perustana on täysivaltaisten, vapaaehtoisten aikuisten välinen suhde. Lapsia tai oikeita sukulaisuussuhteita siihen ei kuulu.

Tässä kohtaa listaisin tavallisesti erilaisia ilmentymiä, mutta otan vaihtelun vuoksi hieman henkilökohtaisemman lähestymistavan.

Minä olen Isi.

Ei, minulla ei ole lapsia, biologisia tai adoptoituja. Minulla on pikkuinen, joka on täysivaltainen, rokotettu aikuinen. Pikkuiseni opiskelee korkeakoulussa ja käy töissä. Hän asuu omassa asunnossaan ja maksaa veroja siinä missä minäkin.

Silloin, kun siltä tuntuu, suhteemme roolit ovat huolenpitoa antava Isi ja pieni, haavoittuvainen tyttö. Nimet hämäävät siinä mielessä, ettei niillä ole mitään kytköksiä sukulaisuuksiin. Isi vain oli parhaiten omaa rooliani kuvaava termi, koska kaiken maailman huolenpitäjät olisivat olleet epäkäytännöllisiä sekä tekstissä että puheessa.

Pikkuiseni taipumukset voivat tulla esiin vaikka niin, että hän haluaa pakoon aikuisten maailmaa Isin syliin. Paikkaan, jossa saa olla pieni ja haavoittuvainen, eikä tarvitse kantaa huolta ulkomaailman velvollisuuksista tai siitä, miten huomennakin on mentävä töihin. Toisinaan hän hukuttautuu värityskirjojen maailmaan Isin lukiessa lehteä nojatuolissa.

Koska olen Isinä irstas ja kiero mies, lempipuuhiani ovat naida pikkuista perseeseen ja opettaa imemään kyrpää samalla tavalla kuin isot tytöt. Pikkuinen kiihottuu kovasti nöyryytyksestä, joten joskus pissaan hänen päälleen suihkun lattialla tai laitan esittelemään peppuaan lähietäisyydeltä.

Olenko sitten sairas pervo? Varmaankin, mutta minua ei kiinnosta.
Onko tällainen haitallista? Ei sen enempää kuin muukaan seksuaalisuuden toteuttaminen.
Miksei kukaan ajattele lapsia? Bitch please, aivot käteen. En ole vielä läheskään niin seniili, että sekoittaisin itseäni pidemmän aikuisen naisen ja alaikäisen skidin toisiinsa.

Minulla ja pikkuisella on niin kivaa, ettei kumpikaan ehdi miettimään mitä muu maailma ajattelee.

Mokasitko? Peittele tyhmyyttäsi raiskaussyyttellä!

Nyt taas vittu oikeesti: http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/2015050519631609_ul.shtml

Lähes 70-vuotias ranskalaismies esiintyi 37-vuotiaana miesmallina useilla eri deittisivustoilla. Anthony Laroche -nimellä esiintynyt huijari lupasi naisille Fifty Shades of Grey -tyyppisiä seksitreffejä pimeässä.

Miestä epäillään nyt useista raiskauksista naisten tehtyä asiasta rikosilmoituksia poliisille. Ainakin kaksi naista oli saanut tietää seksin jälkeen miehen olevankin lyhyt, tukeva sekä kaljuuntuva 68-vuotias.

Raiskauksista? Katsotaanpa, mitä Suomen laki (Ranskan vastinetta minulla ei ole käsillä) asiasta sanoo:

Joka pakottaa toisen sukupuoliyhteyteen käyttämällä henkilöön kohdistuvaa väkivaltaa tai uhkaamalla käyttää sellaista väkivaltaa, on tuomittava raiskauksesta vankeuteen vähintään yhdeksi ja enintään kuudeksi vuodeksi.

Raiskauksesta tuomitaan myös se, joka käyttämällä hyväkseen sitä, että toinen tiedottomuuden, sairauden, vammaisuuden, pelkotilan tai muun avuttoman tilan takia on kykenemätön puolustamaan itseään tai muodostamaan tai ilmaisemaan tahtoaan, on sukupuoliyhteydessä hänen kanssaan.

Käydäänpä läpi pala palalta:

  1. ”Pakottaa toisen sukupuoliyhteyteen”. Nuo naiset ovat vapaaehtoisesti menneet treffeille ja harrastaneet sovitunlaista seksiä. Ei päde.
  2. ”Tiedottomuuden takia kykenemätön puolustamaan itseään”. Tämä ei tarkoita faktatiedon puutetta, vaan sitä, että ihminen on tajuton. Tiedon puute kumppanin henkilöllisyydestä on oma moka, jos sitä ei ole kysynyt. Ei päde.
  3. ”Kykenemätön muodostamaan tai ilmaisemaan tahtoaan”. Kaikki osapuolet ovat olleet täysivaltaisia aikuisia, vaikkakin nuo naiset ovat olleet harvinaisen naiiveja. Ei päde.

Mikään näistä ei ole siis lähelläkään täyttymistä, joten raiskaussyytteille ei ole perää.

No entäs harhaanjohtaminen? Kaverihan on huijannut antaumuksella viattomia uhreja minkä kerkeää!

Älkää nyt saatana viitsikö.

Nuo ”uhrit” ovat ihan itse syyllisiä siihen, että päätyivät harrastamaan seksiä jonkun muun kuin kuvittelemansa henkilön kanssa. Sitten, kun tajuavat mokanneensa, tungetaan sormet korviin ja huudetaan että se oli kaikkien muiden paitsi oma vika. Lapsellista, vastuuntunnotonta ja ihan vitun tyhmää käytöstä. Itse mokasitte, kantakaa seuraukset.

Kokeillaanpa ajatusleikkinä vaihtaa jutun sukupuoliroolit toisinpäin: mies surfaa treffisivustolla, näkee hyvännäköisen naisen ja viesteilee tämän kanssa. Tapaaminen sovitaan niin, ettei mies missään vaiheessa näe naista, ja he harrastavat seksiä. Mies laittaa sopimuksesta huolimatta valot päälle, ja ihanainen mallitypykkä paljastuukin vanhaksi, lihavaksi ja isonenäiseksi eukoksi.

Käsi ylös kaikki, joiden mielestä tapauksesta voisi nostaa raiskaussyytteen? Edes joku siellä takarivissä? Ai ei? Miksei muka?

Jokainen, joka ei ole asunut koko ikäänsä patterin välissä, tajuaa että treffi-ilmoituksissa valehdellaan jatkuvalla syötöllä. Kuvat voivat olla kotoisin mistä tahansa, nimettömyyden takana voi kirjoitella ihan mitä tahansa soopaa itsestään, eikä kenenkään henkilöllisyydestä ole takeita. Jos on niin typerä, ettei tapaa potentiaalista seksikumppania etukäteen päivänvalossa, saa ihan itse kärsiä seuraukset. Raiskausten kanssa tällä jutulla ei ole mitään tekemistä.

BDSM, osa 5: Aftercare

Kappas vain.

Olen möykännyt aftercaresta, suomeksi jälkihoidosta, sivulauseissa jo monen postauksen ajan enkä ole selittänyt, mitä se tarkoittaa. On aika korjata puute.

Aftercare is the process of attending to one another after intense feelings of a physical or psychological nature relating to BDSM activities.

Näin kertoo Wikipedia, ja tuo on hyvä tiivistys aiheesta. Jälkihoito on olennainen osa BDSM-sessiota, joka tapahtuu sen jälkeen kun köydet, neulat, lyömävälineet ja joskus myös roolit on jo poistettu kuviosta. Poikkeuksiakin löytyy, ja jokaisella on oma tapansa huolehtia jälkihoidosta. Tärkeintä on, että se tulee hoidetuksi.

BDSM on intensiivistä niin aisteille kuin mielellekin. Näennäisen kevytkin kosketus voi aiheuttaa massiivisia myllerryksiä osallistujien mielikuvituksessa ja tunteissa. Usein sessiossa ollaan hyvin emotionaalisesti auki, paljaimmillaan, haavoittuvaisina, ja sellainen vaatii luottamusta kumppaniin/kumppaneihin. Session jälkeinen halailu, kosketus, lepo, tapahtumien sanallinen läpikäyminen ja muut jälkihoidon muodot luovat emotionaalista sidettä osallistujien välille. Jälkihoitotapoja on loputtomasti, eikä yksikään niistä ole sen parempi tai huonompi kuin jokin toinen. Jokaiselle omansa.

Ja kuten Wikipediakin mainitsee, alistuva tai masokistinen osapuoli ei ole ainoa, joka jälkihoitoa tarvitsee. Osallistujista riippuen top/Dom/sadisti/jne. voi tarvita myös enemmän jälkihoitoa kuin kumppaninsa, vaikka ulospäin usein näyttääkin siltä että bottom-osapuoli käy läpi intensiivisempiä tunteita. Muistan omalta kohdaltani muutaman neulauksen, joita olen tehnyt niin keskittyneesti että jälkeenpäin olen tarvinnut hetken jos toisenkin aikaa palata maan pinnalle.

Itse kuvailisin jälkihoitoa tilaksi, jossa olen antanut paljon, saanut paljon, ja mieli tarvitsee aikaa sulatella kaikkea tapahtunutta. Samalla koen, että olen laskenut suojamuurini, päästänyt kumppanini niiden sisään ja annan rauhassa tutkia, mitä sieltä löytyy. Olen aidoimmillani siinä hetkessä, kun kaikki kohteliaisuudet, käytöstavat ja muu turha on riisuttu pois. Jälkihoito on se hetki, jossa koen vahvinta yhteyttä kumppani(e)ni kanssa.

Minua kiinnostaisi kuulla, miten lukijamme huolehtivat jälkihoidosta. Oma suosikkini on maata lähekkäin, silitellä toisen hiuksia, käydä läpi tapahtunutta ja ihan vain ottaa aikaa olla kumppanin kanssa paikallaan. Antaa hengityksen tasaantua ja mielen palautua taas maan pinnalle.

Miten sinä jälkihoidat? Kerro meille kommenteissa!

50 Shades of Grey kinkyn silmin

Otetaan ensimmäisenä varmat pois: minähän olen ihan hiton kinky, jos se ei ole vielä jollekulle selvinnyt. Minun kinkyyteni ei kuitenkaan ole tämän postauksen aihe.

Sen sijaan kävin tänään näkemässä kahden tunnin vilauksen siihen, mitä Pentti Perustöttöröö saattaa käsittää sanalla kinky, eli kävin katsomassa 50 Shadesin. Kirjat luin jo aiemmin, mutta pakkohan tämäkin oli lähteä katsomaan.

En ollut ihan 100% vakuuttunut. Seuraa lievän lieviä spoilereita.

Ensimmäisenä silmään pisti leffan nimihenkilön Christian Greyn karisman ja luonteen puute. Sen, mitä dominoivia sadisteja tunnen, jokaisella on ollut noin miljoona kertaa enemmän presenssiä ja vakuuttavuutta, vaikka olisivat maanneet krapulassa sohvalla raapimassa itseään Batman-kalsareiden alta. Kun hahmon ympäriltä riisutaan raha, autot, lentokoneet ja niin edelleen, jäljelle jää puhaltamalla kaatuva pikkupoika. Erityisesti leffan loppupuolella, Greyn antaessa tiukkoja komentoja alaisilleen, ensimmäinen reaktio on tarjota tikkari ja taputtaa päälaelle kun pikku Jaana-Petterillä on niin paha mieli.

Leffan toinen päähahmo, Anastasia Steele, ei jätä sen vakuuttavampaa mielikuvaa. Typykällä ei ole minkäänlaista itsesuojeluvaistoa tai omien rajojen tajua, vaan Grey voi stalkata tätä mielin määrin ilman mainittavaa vastareaktiota. Loppua kohden Ana vähän elävöityy, mutta fiilis oli suunnilleen sama kuin jos juhannusfestareilla joisi koko illan muumilimsaa ja juuri ennen nukkumaanmenoa saisi kulauksen pilsneriä. Ei lämmittänyt enää siinä vaiheessa.

Kun tarinasta poimii pois kaikki viisi varsinaista kinkykohtausta, jäljelle jää ällöromanttinen kliseetykitys, jossa hahmot vuorotellen katsovat toistensa perään pää kallellaan huokaillen. Grey on kontrollifriikki, joka ei malta laskeaa Anastasiaa silmistään päiväksikään, ja dialogi on välillä todella kökköä. Meinasi naama sulaa muutamassakin kohtaa, mutta suurin pettymys oli silti se ah niin ihanan kinky seksi. Tai ennemminkin sen puute.

Greyn ”leikkihuoneessa” on kyllä kaikenlaista lelua ja piiskausvälinettä, mutta kahta lukuunottamatta niitä ei koko leffassa käytetä. Telineissä komeilevat kepit ovat toki pelottavan näköisiä, mutta ainakin omassa käytössä niitä menee rikki sellaista tahtia ettei niitä noin koristeellisiksi kannattaisi vaivautua tekemään. Ratsupiiskaa vähän vilautetaan ja muutaman kerran se viuhahtaa, mutta todella, todella kesysti. Avokämmen ja hapsupiiska eivät nekään vakuuta, kun lyöminen vastaa lähinnä pientä lämmittelyä omiin kokemuksiin verrattuna. Ilmankos Anan ääntely on sitä vaniljakohtauksista tuttua voihkintaa, kun läpsyttely on tuollaista tasoa.

Kaikista suurin ongelma on kuitenkin se, että Greyn sadismi ja dominoivuus laitetaan elokuvassa lapsuuden traumojen ja käsittelemättömän menneisyyden syyksi. Ei pienintäkään elettä siihen suuntaan, että vallalla ja kivulla voisivat leikkiä myös tasapainoiset, tolkut ihmiset, koska hyihyikamalaa. En edes halua kuvitella, millaista olisi selittää omia mieltymyksiään sellaiselle ihmiselle, jonka ainoa kosketus aihepiiriin on 50 Shades of Grey.

Kaiken kaikkiaan elokuvan kantava teema, kinkyys ja vallalla leikkiminen, on aikamoinen kupla. Pahin antikliimaksi on kohtaus, jossa selkäänsä saanut Anastasia tuhertaa kyyneliä ja tivaa Christianilta, miksi tämä haluaa nähdä kumppaninsa itkevänä ja nujerrettuna. Oman kokemukseni mukaan juuri nuo tilanteet ovat niitä kauneimpia, syvällisimpiä ja yhdistävimpiä hetkiä, mutta leffassa asia esitetään täsmälleen päinvastoin. Anastasia vetäytyy, kieltää Greytä koskettamasta itseään ja pakenee. Aftercare loistaa poissaolollaan koko kaksituntisen ajan, mikä on omiaan luomaan mielikuvaa BDSM-harrastuksen haitallisuudesta.

Jotain positiivistakin löytyi: Grey käyttää kumia tunnollisesti uuden kumppanin kanssa, ja turvasanat mainitaan kahteenkin otteeseen. Ihan hakoteillä ei siis olla.

Kokonaisuutena 50 Shades jättää käteen hyvin vähän. Minkäänlaisena johdatuksena BDSM-harrastukseen se ei toimi, koska aihetta käsitellään traumojen purkamiskanavana ja sairauteen verrattavana tilana. Kevyenä viihteenä leffa on köykäinen paperinohuiden hahmojen ja kökön dialogin vuoksi. Ehkä ainoa meriitti on tapa, jolla kinkyseksiä on onnistuttu käsittelemään valtavirran hyväksymällä tavalla kauhistellen ja hupsuina fantasioina. Pikkusisko kirjoitti tästä niin osuvasti, etten ala hänen sanojaan toistamaan.

Jos menette katsomaan, muistakaa Oh Joy Sex Toyn vinkit. Älkää sekoittako fiktiota siihen, miten asioita kannattaa oikeassa elämässä tehdä.

BDSM, osa 4: kivun tuottaminen

BDSM-artikkelimme jatkuu, tällä kertaa kivuntuottamisen perusteilla. Kirjoitus ei ole kaiken kattava selostus, vaan enemmänkin vilaus muutamaan mahdollisuuteen. Kirjoitan siis pääasiassa niistä, jotka tunnen hyvin.

Ennen kuin yksikään piiska viuhahtaa, tarvitaan suostumus. Se voi olla suhteeseen jo kauan sitten sovittu, mutta siltikin voidaan tarvita ennakkoneuvottelua. Tärkeintä on varmistua siitä, että jokainen osallistuja tietää mihin on alkamassa ja miten tilanne keskeytetään. Parempi neuvotella liikaa kuin liian vähän, jotta vahingoilta ja hankalilta jälkipyykeiltä voitaisiin välttyä.

Ja sitten itse aiheeseen. Minulle tutuimmat välineet ovat kepit ja neulat, joiden lisäksi listaan lyhyesti muutamia itselleni vähemmän tuttuja. Toivon mukaan lukijat osaavat kertoa niistä tarkemmin.

Kepit

Perinteinen selkäsauna puukepillä on helppo ja halpa tapa tutustua kivun maailmaan. Pyöreitä puukeppejä saa rautakaupasta metrihintaan, ja ainakin omassa lähi-Bauhausissani ne saa vielä mittaan katkaistuna. Suosittelen aloittamaan 8- tai 10-millisellä, 60-80 cm pitkällä kepillä ja muokkaamaan kokoa kokemusten perusteella. Ennen käyttöä kannattaa myös kastella kepit, jotta ne eivät halkea niin helposti. 10 sekuntia suihkun alla ja kevyt kuivaus riittävät yleensä hyvin.

Ensimmäisillä kerroilla on hyvä asettaa lyötävä vatsalleen sängylle, jotta paikallaan pysymiseen ei tarvitse erikseen käyttää energiaa. Lyöminen on luontevaa aloittaa pakaroista ja takareisistä, joissa on paljon lihasta ja/tai rasvaa luiden päällä. Pakaroiden ylälaidassa on syytä varoa ristiluuta, joka tuntuu selän alaosassa selkeänä luurakenteena suoraan ihon alla, ja reisissä puolestaan pitää varoa polviniveliä. Yleissääntönä isot lihakset ovat hyviä kohteita, kun taas niveliä, pinnassa olevia luita ja sisäelimiä on varottava. Näin:
spankingzones.jpg
(Kuva täältä: http://asibdsm.com/spanking_tips/, kannattaa lukea koko sivu)

Vihreät alueet ovat parhaita, keltaiset pääasiassa ok, punaisia tulee välttää ja ympyröidyt ovat oikeasti vaarallisia.

Lyöminen on aloitettava kevyillä lämmittelylyönneillä ja kasvatettava intensiteettiä pikkuhiljaa. Kommunikaation on syytä olla kunnossa, jotta lyöjä ja lyötävä pysyvät koko ajan selvillä siitä, missä mennään. Kaikista varminta on käyttää selkokielisiä viestejä, kuten ”ei niin kovaa”, ”odota” ja niin edelleen. Kun siirrytään ihoalueelta toiselle, lämmittely on aloitettava alusta. Nämä ohjeet mielessä voidaan jatkaa niin kauan kuin molemmat sitä haluavat.

Siis, kepit pähkinänkuoressa:

  1. Varmista osallistujien suostumus.
  2. Aloita 8-10 mm paksuisella, 60-80 cm pitkällä kepillä. Lyhyempi on helpompi hallita, paksumpi ei rikkoudu niin helposti.
  3. Suunnittele etukäteen iskualueet ja varmista, että ne ovat turvalliset.
  4. Aloita kevyesti, kuuntele lyötävän palautetta, nosta intensiteettiä vähitellen.
  5. Jatka, kunnes jompikumpi haluaa lopettaa. Lyöjän kannattaa harkita hansikkaan käyttöä rakkojen välttämiseksi.

Neulat

Neuloja pidetään (jossain määrin syystäkin) hardcore-harrastuksena, mutta oikein käsiteltynä nekin ovat suhteellisen turvallinen ja toimiva kivuntuottokeino. Ennen kuin ensimmäistäkään neulaa tökätään kehenkään, käykää yhdessä läpi seuraavat:

  • Suostumus. Ovathan molemmat tietoisia siitä, mihin ovat ryhtymässä?
  • Onko neulattavalla henkilöllä taipumusta verenvuotoon (verenohennuslääkitys, jokin krooninen veritauti tms.)?
  • Onko neulattava ihoalue ehjä ja terve?
  • Onko neulattava henkilö yleisterve (erityisesti kannattaa huomioida veriteitse tarttuvat taudit, kuten HIV ja hepatiitti)

Neulojen tulee olla steriloituja ja kertakäyttöisiä, ja ne maksavat apteekissa n. 10 euroa / 100 kpl. Niitä ei voi vain napata hyllystä, vaan ne tulee pyytää myyjältä (käyttötarkoitukseksi voi sanoa lävistyksen tekemisen). Oma suosikkini on 0,7 mm läpimittainen, 40 mm pitkä injektioneula (yleensä tummanharmaalla muoviosalla), mutta pienemmälläkin voi aloittaa. Alle 20 mm pitkiä neuloja en suosittele, koska ne eivät yllä kovin hyvin ihon läpi käyttämälläni tekniikalla.

Lisäksi tarvitaan puhdistusainetta (Septidin käy hyvin), vanulappuja puhdistusaineen levittämiseen ja verenvuodon tyrehdyttämiseen, muovi- tai lasiastia käytetyille neuloille, kumihanskat sekä riittävä määrä pyyhkeitä tai muovia suojaamaan alusta.

Neulausalue tulee valita siten, ettei välittömästi ihon alla ole suuria verisuonia, hermoja, niveliä tai muita herkkiä rakenteita. Omat suosikkialueeni ovat kyynärvarsien kämmenselän puoleiset pinnat, säärten etupinta ja rinnat. Kuten keppien kanssa, neuloillakin on varottava menemästä lähelle niveliä.

Kun kaikki edellämainittu on kunnossa, on aika laittaa neulattava istumaan tai makaamaan niin, että hän voi rentoutua ja pysyy silti paikallaan. Neulattavan käden tai jalan alle on hyvä laittaa pyyhe tai suojamuovi, jottei alusta tahriinnu. Veri on hankalaa poistaa tekstiilipinnoilta.

Pistokohdat pyyhitään desinfiointiaineella ennen neulojen laittamista. Perustekniikka on nipistää ihoa sormien väliin ja lävistää iho neulalla niin, että ihopoimun toiselta puolen työnnetään neulaa vähintään sentin verran näkyviin. Kärki siis menee ensin ihon sisään ja takaisin ulos, neulan päälle ihopoimua jää muutamasta millimetristä vajaaseen senttiin. Kun ihosta päästää irti, se peittää neulasta noin 25-50% pistosyvyydestä riippuen. Näin:


Videosta poiketen ihoa ei kannata pyyhkiä samalla lapulla kuin kerran, lisäpyyhkimiset vain levittävät vanulappuun tarttunutta likaa takaisin. Videossa puhutaan oman ihon lävistämisestä, mutta samat periaatteet pätevät kumppanin neuloittamiseen.

Neuloja laittaessa on erityisen tärkeää seurata neulattavan reaktioita ja varmistella, että kaikki on kunnossa. Erityisesti alussa on syytä muistuttaa neulattavaa hengittämään, koska yllättävän moni pidättää hengitystä jännittäessään ja seurauksena voi olla pyörtyminen. Tätäkin silmälläpitäen neulaus kannattaa tehdä paikassa, jossa neulattava voi istua tai maata. Lisäksi neulattavan on syytä tarkkailla tuntemuksiaan jokaisen neulan kohdalla erikseen ja kertoa, missä mennään. Vaikkei alueella olisikaan isoja hermoja, pieniä on joka puolella ihoa ja sellaiseen osuminen tuottaa terävän, säteilevän kivun. Tällöin neula kannattaa ottaa pois saman tien, ihan vain varmuuden vuoksi.

Neulaus kannattaa suunnitella siten, että aiemmin laitetut neulat eivät tule eteen seuraavia pistäessä. Hanskoista huolimatta neulaajalla on riski pistää itseään, jolloin joudutaan suoraan verikontaktiin ja tarttuvat taudit kulkevat ihmisestä toiseen helposti. Neulojen kärjet voi halutessaan peittää jonkinlaisilla tulpilla, mutta oman kokemukseni mukaan huolellinen ja hyvin suunniteltu neulaaminen riittää turvatoimeksi.

Kun on aika ottaa neulat pois, ne voi joko yksinkertaisesti vetää ulos tai vaihtoehtoisesti nipistää ihon uudestaan poimulle ennen neulan poistoa. Käytetyt neulat laitetaan suljettavaan, kovamuoviseen tai lasiaan astiaan ja palautetaan apteekkiin hävitettäväksi. Pistorei’istä vuotaa joskus runsaasti verta, joskus ei lainkaan, mutta joka tapauksessa pistokohtaa kannattaa painaa muutama hetki mustelmien ja verenvuodon välttämiseksi. Henkilöstä, ihoalueesta ja joskus myös tähtien asennosta riippuen mustelmia voi tulla paljon tai ei ollenkaan, mutta niihinkin on hyvä varautua henkisesti.

Tämä oli hyvin lyhyt, suppea avaus neulojen maailmaan, tarkempia ohjeita löytyy englanniksi esimerkiksi täältä ja täältä. Edistyneemmille suosittelen kunnollista anatomian opaskirjaa, kuten Netterin tai Grayn kirjoja, joita käytetään laajalti mm. suomalaisessa lääkärikoulutuksessa. Itse olen ottanut tavaksi tutustua Netterin piirroksiin ennen kuin alan neulata uutta ihoaluetta.

Piiskat, ruoskat ja floggerit

Nämä ovat samaa kategoriaa kuin kepit, mutta jokaisella on oma tekniikkansa ja käyttötapansa. En ole näitä juurikaan käyttänyt, mutta perusperiaatteet ovat samanlaiset kuin kepeilläkin: tiedä mihin lyöt, aloita kevyesti lämmittelemällä ja tarkkaile kumppanisi reaktioita. Joku kokeneempi voisi kertoa näistä enemmän?

Sähkö

Markkinoilla on liuta erilaisia sähkölaitteita, joista tunnetuin lienee TENS. En ole itse kokeillut, mutta lisätietoa löytyy ainakin täältä.

Chili ja inkivääri

Yllättävän usein kipuleikeissä unohdetaan luonnontuotteet, jotka polttavat limakalvoilla. Chilejä löytyy monenvahvuisia, ja niitä voi kokeilla sekä suun että alapään alueille. Neutraloimiseen on hyvä varata maustamatonta, rasvaista jogurttia, jotta poltteen saa myös loppumaan kohtuullisessa ajassa. Inkivääri on poltteeltaan miedompi, ja siitä on kirjoitettu jo aiemmin blogissamme.

Oma keho

Ja kaiken tämän välineurheilun jälkeen palataan alkupisteeseen, jossa ei tarvita minkäänlaisia apuvälineitä. Paljain käsin lyöminen voi olla yksinkertaisuudessaan erityisen tyydyttävää, ja puremalla saa ihoon komeita jälkiä vähällä vaivalla. Kynsillä voi raapia, hiuksista voi vetää. Käsillä voi läimiä hieman vapaammin kuin apuvälineillä, mutta edelleen välttäisin kovia iskuja luihin, sisäelinten alueelle tai suurten hermojen ja verisuonien läheisyyteen. Ihoa voi purra lähes mistä vaan, riippuen omista ja kumppanin mieltymyksistä, mutta esimerkiksi kasvoihin voi jäädä ikävät jäljet pitkäksi aikaa.

Sen sijaan kasvoille voi lyödä avokämmenellä, kun muistaa tukea päätä toisella kädellä (ettei niska ota osumaa) ja – jälleen kerran – tietää mihin kohtaan lyö. Ainoa pehmytkudosta enemmän sisältävä kasvojen osa on poski, ja senkin alla on poskiluun kaari, jonka saa murtumaan liian kovalla lyönnillä. Varovaisuus on tässäkin valttia, vaikka tarkoitus onkin satuttaa.

Jäikö jotain vielä puuttumaan? Kerro meille kommenteissa!