seksielämä

Ristiriitojen ratkaiseminen ei ole aina helppoa

os2 kommenttia

Seksielämämme on hautautuneena jonnekin. Jonnekin, mistä sen kaivaminen esiin tuntuu olevan lähes mahdotonta. Joskus harvoin sen saa hetkeksi pilkahtamaan, mutta siinä se sitten onkin. Lyhyt kiva hetki, mutta mitään muutosta ei yleiseen tilanteeseen tapahdu.

Mutta eihän tässä tietenkään ole kyse vain seksistä. Tai mies haluaa ajatella, että ongelma on vain se, että seksielämämme on niin hiljaista ja jos se parantuisi, paranisi koko parisuhteen tila. Minun näkökulmastani ongelma on paljon laajempi koko parisuhteessa ja tämä heijastuu siis myös seksittömyytenä. Meillä on liian vähän läheisyyttä. Mies tulkitsee sanomisiani negatiivisemmin kuin mitä itse ajattelen eikä ota minkäänlaista kritiikkiä vastaan omasta toiminnastaan. Minä valitan liikaa (myönnettäköön, etten aina ihan tarpeellisista asioista) ja en pysty ajattelemaankaan seksiä, jos tunnetila on negatiivinen. Ja olisihan niitä asioita vaikka kuinka paljon, jos lähtisi luettelemaan…

Eli olemme siinä tilanteessa, missä niin monet muutkin parisuhteissaan. Surullista. Tilanne, jota olemme yrittäneet ehkäistä eikä kumpikaan vielä joitakin vuosia sitten olisi uskonut, että tilanne olisi jossain vaiheessa näin lukossa. Pariterapiaan? Olisi varmasti hyväksi, mutta mies on… no, stereotyyppinen mies ehkä tältä osin eikä halua käydä ulkopuoliselle juttelemassa. Kai on jotain pelkoa, ettei häntä ymmärretä ja kokisi syyllistämistä. Toki siihen menisi rahaakin, kun esimerkiksi kirkkoon kuulumattomana ei voi harkita mitään seurakuntien parisuhdeneuvontaa. No, kai sitä ilmeisesti kunnaltakin lapsiperheenä jotain keskusteluapua saisi.

Mutta kai sitä vielä ominkin voimin pystyisi tilannetta selvittämään, jos molemmat sitoutuisivat siihen. Sanottakoon, että perhepiirissä on ollut surullisia tapahtumia, väsymys on älytöntä ja aikaa ei vain ole. Tällä hetkellä yritämme vain selviytyä päivästä toiseen ja luottaa siihen, että tilanteen rauhoituttua asioista jaksaa taas keskustella rakentavammin. Sinänsä tämä on tilanne on niin ahdistavaa, kun parisuhderiidat vievät jaksamista pois lisää ja mitä kauemmin tilanne on tällainen, niin vaikeammaksihan kaikki vain taitaa muuttua. Eroa ei kumpikaan halua eikä lapsiperheessä ole oikein hyvä juttu, kun välillä huonot keskustelutavat ovat kuuluneet lastenkin korviin, joten jotain sitä pitäisi tehdä.

Väestöliitolla on tunnekeskeinen parisuhdekurssi nettikurssina. En tiedä, onko se meidän juttumme, mutta siihen ajattelin tutustua, jos sieltä jotain sellaista löytyisi, millä voisi päästä alkuun. Yleensä kun keskusteluissamme on tapana kiertää vähän samaa negatiivista kehää ilman eteenpäin pääsemistä.

Miten te olette selvinneet parisuhdeongelmista, jos sellaisia on tullut vastaan? Millaisesta ongelmasta on ollut kyse?

Katsaus menneisyyteen eli miten oma seksuaalisuus on muuttunut

os5 kommenttia

Olen kirjoittanut tätä blogia jo useita vuosia. Aloitettuani blogin vuonna 2008, olin parikymppinen ja olin seurustellut (ja siten harrastanut parisuhdeseksiä) alle pari vuotta. Olenkin nyt näin monen vuoden jälkeen silmäillyt vanhoja merkintöjäni. Ovatko mielipiteeni ja muut muuttuneet vuosien kuluessa? Kumppanini on pysynyt samana; suhteemme on täten vuosien kuluessa muuttunut paljon syvemmäksi ja seksielämäkin on kokenut sen myötä tietysti joitakin muutoksia.

Seksuaalinen suuntautuminen = ei muutoksia

Olen jo teini-ikäisestä asti fantasioinut myös samasta sukupuolesta, mutta suurimmaksi osaksi mielenkiinto on silti kohdistunut miehiin.

Kirjoitin 5/2008 kirjoitetussa merkinnässä ”Homo vai hetero?” seuraavasti:
Tässä kohtaa voisi toki kertoa omasta elämästäänkin. Suurimmaksi osaksi tunnen kiinnostusta miehiä kohtaan ja miehen kanssa seurustelenkin, enkä ole 100% varma, että pystyisin siihen naisen kanssa. Sen sijaan minulla kyllä on seksifantasioita naisistakin ja kokeilu kiinnostaisi suuresti, mutta ainakaan vielä ei ole tarkoitusta harrastella ryhmäseksikokeiluita. ;) Mutta miten sitten määrittelisin seksuaalisen suuntautumiseni? En tiedä (vielä?) ja minusta onkin vähän turhaa lähteä määrittelemään itseään. Ehkä olen bi, ehkä hetero – mitä väliä.
Ja samoin 4/2010 merkinnässä ”Biseksuaalisuudesta”:
Itse olen katsonut parhaimmaksi jättää määrittelemättä itseni: mitä hyötyisin siitä, että laittaisin itseni joko hetero- tai biseksuaalisuuden lokerikkoon?

Voisin kirjoittaa samalla tavalla nytkin. En koe olevani vain ”kokeilunhaluinen hetero”, joten jos pakko olisi joku valita, valitsisin biseksuaalisuuden.

Oman kehon hyväksyminen = parantunut vuosien myötä

Teini-ikäisenä itsetuntoni oli melkko heikko, mutta varsinkin seurustelun myötä se alkoi kyllä parantua. Silti välillä seurustelun alkuvaiheessa mietin, mitä kumppani vartalostani ajattelee ja olin hieman epävarmempi (olenko tarpeeksi kiihottava jne.).

4/2008 kirjoitetussa merkinnässä ”Itsetyydytys toisen nähden” olen kirjoittanut seuraavasti:
Vaikka olen sinut vartaloni kanssa, niin itsetyydytys toisen katsoessa ei tunnu aina niin luontevalta. En koskaan ole ollut innostunut minkäänlaisesta esiintymisestä, joten ei liene ihmeellistä, ettei itsetyydytys toisen katsellessa (tai varsinkaan strippaus!) minua niin innosta. Joskus sellaista on kuitenkin tullut harrasteltua —.

En edelleenkään tykkää esiintymisistä yleisesti ottaen, mutta ei minulla ole kyllä minkäänlaisia vaikeuksia runkata mieheni katsellessa.

Ja heh, vaikka en tykkää mennä pitämään puheita ihmisten eteen, olen silti vuosien saatossa kehittänyt itselleni voimakkaita ekshibbarifantasioita eli voisin kyllä naida mieheni kanssa muiden katsellessa. Niistä olen maininnut esimerkiksi juuri 9/2015 kirjoittamassani merkinnässä ”Seksi julkisella paikalla / toisten katsellessa – mikä siinäkin kiihottaa?”
Nykyisin tilanne on erilainen: minä fantasioin monesti harrastavani seksiä julkisilla paikoilla, joissa nimenomaan on mahdollisuus, että joku näkee tilanteen ja saattaisi jäädä jopa kiihottuneena katselemaan. (…) Vai pitäisiköhän sitä suunnata johonkin seksibileisiin, joissa luvan kanssa voisi panna muiden läsnäollessa? :D

Seksimuodot ja orgasmin saaminen = joitakin pieniä muutoksia on tapahtunut

”Orgasmin taikaa” -merkinnän julkaisin 4/2008 ja siinä kirjoitin seuraavasti:
Itse en tarkalleen muista, milloin ja miten sain ensimmäisen orgasmini. Jossain kohtaa opin kuitenkin saamaan orgasmin hyväilemällä klitoristani. Tätä tulee toki käytettyä kumppaninkin kanssa rakastellessa, sillä ainakaan toistaiseksi en ole saanut orgasmia yhdynnässä, jos klitorista ei ole hyväilty samalla. (…) Itse saankin usein pari orgasmia ennen yhdyntään ryhtymistä.

Tämä on vain hieman muuttunut. Olen saanut muutamia kertoja emätinorgasmin (piitkästä aikaa sain juuri eilen miehen sormettaessa minua!), mutta suurimmaksi osaksi saan orgasmit vain klitorista hyväilemällä. Ja yleensä saan joko itse hyväilemällä tai miehen hyväilyjen ansiosta pari orgasmia jo ennen yhdyntätouhuja, kuten kirjoitin juuri ”Ihan tavallista(kin) seksiä” -postauksessa 11/2015.

4/2008 kirjoitin myös merkinnän ”Nautinnollinen(ko) suuseksi”.
Itse olen siitä onnellisessa tilanteessa, että omassa suhteessani ei ole ollut ongelmaa asian kanssa. Suuseksiä on harrasteltu jo ennen yhdyntöjä molemmin puolin ja nykyisin varsinkin esileikkinä. (…) Omalla kohdallani orgasmin saanti on helpompaa suuseksissä kuin esimerkiksi silloin, kun kumppanini hyväilee minua vain sormillaan.

Tämän voisin kirjoittaa samoin nytkin: suuseksiä harrastelemme hyvin usein ja se on oikein nautinnollista. Miestäni kiihottaa todella paljon nuolla minua, joten hän tekee sitä oikein mielellään. Ja toki itsekin otan mieluusti mieheltäni suihin!

Ryhmäseksi tai parinvaihto on kiinnostanut minua pitkään monestakin syystä. Viimeisimmäksi julkaisin aiheesta merkinnän ”Ryhmäseksi – uhka suhteelle vai ei?” 2/2015, jolloin kirjoitin seuraavanlaisesti:
Uskon, että meidän tilanteessamme yhteinen leikki kolmannen kanssa voisi tuottaa paljon positiivisia kokemuksia, mutta fantasia vaatii silti edelleen kypsymistään.

Jo blogin alkuvaiheilla 10/2008 tein merkinnän ”Kimppakivaa … vain fantasioissa?”.
Jos itse tulisin joskus ryhmäseksiä kokeilemaan, niin en ole varma, haluaisinko mukaan sekstailemaan miehen vai naisen. Naisen kanssa olisi kiinnostavaa kokeilla, mutta niin myös toisaalta toisen miehenkin kanssa. Ehkä sitten molemmat. ;)
ja samoihin aikoihin lisäksi merkinnän ”If you love somebody, set them free”.
En haluaisi elää vapaassa suhteessa, mutta satunnaiset seksikokeilut muiden kanssa eivät kenties ole täysin poissuljettu vaihtoehto.

No, vuosia on siis kulunut, mutta emme silti ole päätyneet harrastamaan edes ryhmäseksiä. Tarve ei ole ollut vielä niin voimakas sellaisen kokemiseen ja onhan meillä aikaa… :)

Seksuaaliset mieltymykset ja niiden toteuttaminen = ovat monipuolistuneet

Olen muuttunut vuosien mittaan hieman kinkymmäksi – tai ainakin olen muuttunut suhteessani avoimemmaksi ja uskaltanut kertoa toiveistani sekä heittäytyä nauttimaan paremmin. Muistan kyllä nimittäin joitakin kinkyjä fantasioita jo teini-iältä, mutta pitkään leikkimme pysyivät suhteellisen kilteissä jutuissa. Kirjoitin 9/2008 ”Kun vaniljaseksi ei kiinnosta” -merkinnässä näin:
S/M ja/tai bondage-leikit ovat jännittävä asia. Itsekin voin myöntää nauttivani niistä jollakin tasolla, enkä tällaisia leikkejä millään tavalla tuomitsekaan.
Ja vähän enemmän ”Paljastuksia”-postauksessa 4/2009:
En esimerkiksi halua nöyryyttää kumppaniani (…) Sen sijaan esimerkiksi pieni satuttaminen on kiihottavaa. Piiskaus, nännien pureminen,… (…) En oikein ehkä pysty alistumaan kunnolla. Kuitenkin tykkään itsekin esimerkiksi kivusta, joten piiskaaminen (peppu saa alkaa punoittamaan kunnolla, mutta ei ihoa rikki) sopii hyvin!

No, tuolloin emme paljoakaan siis mitään bdsm-juttuja harrastaneet. Pienet satuttamiset ja sitomiset olivat joskus lisänä seksielämässä. No, nykyisin nämä leikit ovat siis hieman eri tasolla. En 24/7-juttuja ihan vieläkään henk.koht. ymmärrä (koska kaipaan itse paljon ihan sitä ”tavallistakin” rakastavaisten seksiä), mutta noin muuten ymmärrys asiaan on kasvanut. Tuolloin en itse kyennyt oikein alistumaan, mutta nykyisin voin nauttia johonkin pisteeseen asti molemmista rooleista. Ja leikkien sisältö on paljon monipuolistunut…

Pornon katsominen = vähäisiä muutoksia

Katson pornoa satunnaisesti (niin kuin kumppanikin). Ihan ookoo juttu hakea siitä kiihottumista esimerkiksi itsetyydytystä harrastaessa.

”Mietteitä pornosta” -postauksessa 8/2008 kirjoitin mm. seuraavasti:
pornoa tulee nykyisin katseltua harvoin. Jopa seksinovellit ovat monesti kiintoisampia. Joskus olen kyllä pohtinut, olisiko pornoa hauskaa katsella kumppanin kanssa jonkinlaisena esileikkinä, mutta eipä ainakaan vielä ole tullut kokeiltua. Ensinnäkään sellaisille virikkeille ei ole ollut tarvetta ja toisekseen en jaksa alkaa etsiä oikeasti hyvää pornoleffaa. (…) Asia, jota olen monesti ihmetellyt, on pornon ikäraja. Se on hyvä, ettei alle 18-vuotiasta saa kuvata, mutta pornoleffojen ja muiden ikäraja on melkoista turhuutta (miksei se olisi vaikka K16?).

Tuon jälkeen olemme kyllä katselleet kumppanini kanssa pornoa yhdessäkin, mutta se on aika harvinaista… Itse taidan katsoa pornoa pikkuisen enemmän kuin tuohon aikaan. Hyvistä pornovideoista taas – no, perusporno on usein tylsää, joten enemmän katselen erilaisia bdsm-kategoriaan meneviä pätkiä. Ikärajasta olen edelleen samaa mieltä.

Vinkki!

Julkaisin seksuaaliset mieltymykset -lomakkeen ensimmäisen kerran vuonna 2011. Koetäytimme ne tietenkin silloin mieheni kanssa, mutta voih… En enää tiedä, ovatko ne jossain tallessa. Niistähän näkisi hyvin, onko suhtautuminen joihinkin asioihin muuttunut, sillä täytimme lomakkeesta tekemäni uuden version muutama kuukausi sitten. Nyt laitoin lomakkeet talteen, jotta niitä voi lueskella vaikka uusiksi muutamien vuosien päästä. :D Eli jos haluat seurailla sitä, muuttuuko sinun seksuaalisuudessasi jokin, voi tuon täyttäminen olla yksi mahdollisuus (kunhan sen tekee rehellisesti).

Housuitta-blogi kysyy seksielämästä!

os6 kommenttia

Tällä kertaa Housuitta-blogi kysyy seksielämästä! Aiemmin olemme kyselleet mm. seksileluista ja seksifantasioista.

EDIT 9.2.2016: Hups, tämä kysely on unohtunut kokonaan. Kysely on nyt suljettu (eipä pitkään aikaan ole uusia vastauksia tullutkaan) – raportti ilmestyy seksielämäkysely-tagin alle, kun sille joskus löytyy aikaa.

*
Tämän merkinnän kommenteissa voi käydä yleistä keskustelua seksielämästä ja sen tyydyttävyydestä. Usein keskustelua parisuhteissa aiheuttaa erityisesti seksin määrä – mikä on liikaa tai liian vähän? Ja korvaako laatu määrän? Entä oletko tyytyväinen, jos seksi sisältää esimerkiksi vain suuseksiä ja emätinyhdyntää? Vai kaipaatko monipuolisempia tapoja harrastaa seksiä?

Seksikoulu vanhemmille – onko siitä hyötyä?

os2 kommenttia

Olen mielenkiinnosta seuraillut, millaista materiaalia YLE:n Marja Hintikka Liven sivuille on ilmestynyt. Siis siihen paljon puhuttaneeseen Vanhempien seksikouluun, josta kirjoitin jo aiemmin seuraavasti: ”Minun puolestani sellaiseen voi käyttää verorahoja – löydän nopeasti YLEn ohjelmistosta paljon turhemmaltakin kuulostavaa, mutta tämä siis sillä toiveella, että siinä olisi jotain järkeviäkin vinkkejä (eikä siis vain jotain tylsiä itsestäänselvyyksiä, vaikka tuntuuhan vähän siltä, että joillakin on perusasiatkin täysin hukassa).” Tuo pätkä siis tästä merkinnästäni.

Okei. Seksikoulu on nyt siis edennyt osaan 5, joka käsittelee suuseksiä. Jäljellä on enää ”vaihda asentoja” -osa, joka tuskin arviotani tulee muuttamaan.

Kenelle seksikoulusta voi olla hyötyä?

En itse ole seksikoulun kohderyhmää, vaikka äiti olenkin. Meidän seksielämämme ei ole kuollutta, vaikka joitakin haluttomuuskausia on ollutkin. Harrastamme seksiä monipuolisesti (ks. esim. postaus ”Ihan tavallista(kin) seksiä”) emmekä siis toista aina vain samaa tylsää kaavaa. Siksipä minun on katsottava seksikoulua hieman toisenlaisesta näkökulmasta.

Seksikoulu alkoi läheisyydestä, mikä on mielestäni tärkeää. Jos pariskunta on kadottanut yhteyden, ei sitä korjata vain sillä, että aletaan yhtäkkiä etsiä uusia yhdyntäasentoja tai muita tapoja harrastaa seksiä. Halailua ja suutelua – niitä kannattaa harrastaa pitkässäkin suhteessa säännöllisesti. Tässä olisi silti kai korjattavaa ihan omankin suhteen kohdalla, sillä halailut ja suutelut keskittyvät yleensä niihin hetkiin, kun ollaan aloittamassa seksin harrastamista. Sama tilanne on myös koskettelun kohdalla.

Olemmekin harrastaneet lähiaikoina tietoisesti enemmän toisen koskemista ilman muuta tavoitetta. Käytännössä koskettelut ovat silti johtaneet kiihottumiseen ja sen myötä myös seksiin, mutta on siis ollut lupa vain olla ja nauttia esimerkiksi pelkästä kehon koskettelusta – ei ole tarvinnut ajatella, että nyt ”täytyisi” kiihottua.

Jos siis suhteessanne on kokonaan kadonnut yhteys toiseen, lähtekää liikkeelle aivan alusta (kuten tässä seksikoulussa on tehty). Halatkaa, suudelkaa ja kosketelkaa ilman ajatuksia siitä, että niiden pitäisi johtaa seksiin. Koskettelu vapauttaa mielihyvähormoneja, ja ehkä sen seurauksena huomaakin kiihottuvansa ja alkaa kaivata toiselta myös sitä eroottista kosketusta. Jos läheisyyttä on, mutta seksiin ryhtyminen on silti vaikeaa, niin kokeile edes. Voi olla vaikeaa aloittaa seksi väsyneenä ja haluttomana, mutta kun siihen ryhtyy vaikka puolipakolla, saattaakin huomata siitä nauttivansa. Ja eikö ole ihanaa nähdä, kun oma rakas nauttii sinun kosketuksistasi?

Mutta onko seksikoulun videoista mitään hyötyä?

Olen miettinyt, onko seksikoulun videoista joillekin apua. Videoita ja tekstejä ei ole tehty sitä varten, että niitä katsottaisiin kuin pornoa, vaan ne ovat nimenomaan opetusmateriaalia. Sen vuoksi niissä ei näytetä pariskuntaa harrastamassa oikeasti seksiä, vaan toiminta on animoitua. Tämä on ihan ok, pornoahan löytyy kyllä netin täydeltä.

Seksivinkeissä on yleisesti ottaen ongelmana se, että kaikki eivät tykkää samanlaisista jutuista, joten vinkkejä voi olla hankalaa antaa. Näissä videoissa pysytään vain ja ainoastaan perusteissa – asioissa, jotka hyvin suurella todennäköisyydellä tuntuvat ihmisistä hyvältä. Minun on hieman vaikeaa kuvitella, että joku ei osaisi antaa suuseksiä videoissa kuvatuilla tavoilla tai ettei olisi koskaan tullut ajatelleeksi, että esimerkiksi naisenhan klitorista voisi vaikka nuolla suunnilleen näin. Videot ovat siis nähdäkseni hieman turhia. On tietenkin hyvä muistuttaa, että seksiä voi harrastaa monenlaisilla tavoilla. Olenhan itsekin kirjoittanut asiasta jo blogin alkumetreillä: seksi on paljon muutakin kuin yhdyntää.

On kuitenkin mahdollista, että näiden harjoitusvideoiden myötä jotkut parit innostuvat kokeilemaan suuseksiä tai uudenlaisia asentoja, kun ne ovat osa tätä seksikoulua. On ehkä helpompaa, jos idea tulee ulkopuolelta annettuna. Kun sitten on vihdoin päässyt alkuun erilaisten seksimuotojen kokeilemisessa, on helppoa alkaa yhdessä etsimään muitakin tapoja, joilla voi seksuaalista mielihyvää tuottaa molemmille.

Kun yhteys toiseen on jälleen löytynyt, muistakaa siis myös keskustella seksuaalisista haluistanne! Ehkäpä olette molemmat tyytyväisiä, jos seksielämänne sisältää suuseksiä ja emätinyhdyntää, mutta on myös mahdollista, että muilla jutuilla seksielämää saisi vieläkin tyydyttävämmäksi. Monet fantasioivat salaa erilaisista seksijutuista (esimerkiksi bdsm-leikeistä, valokuvaamisesta, jne.) eivätkä uskalla kertoa niistä kumppanilleen. Jos keskustelua on vaikeaa aloittaa, tehkää ensin yhdessä esimerkiksi nettitesti tai housuitta-blogin tulostettava lomake seksuaalista mieltymyksistänne (lue lisää seksitesteistä täältä).

Seksi <3 Älkää unohtako sitä, sillä se antaa kuitenkin niin paljon voimia arkeen ja pitää parisuhteen osapuolia tyytyväisenä. On toki pariskuntia, joille seksi ei ole oikeastaan lainkaan tärkeää, mutta se on harvinaisempaa. Jos siis seksi on jäänyt jonnekin kiireiden alle, etsikää sille tilaa edes jostain. Kun motivaatiota on, halut on mahdollista palauttaa. Seksikoulu voi toimia siihen jonkinlaisena ponnahduslautana, joten YLEn sivujen selailusta tuskin on ainakaan haittaa.

Lapset pilaavat seksielämän – tai ainakin usein huonontavat sitä väliaikaisesti

os3 kommenttia

Tänään klo 21 YLE TV2:lla nähdään Marja Hintikka Live, jossa keskustellaan siitä, miten lapset vaikuttavat vanhempien seksielämään ja miten suhteen saa pysymään hengissä pikkulapsiajasta. En tiedä, millainen kyseinen ohjelma sitten on, mutta jo etukäteenhän kohua on aiheuttanut ohjelman ”seksikoulu”. Minun puolestani sellaiseen voi käyttää verorahoja – löydän nopeasti YLEn ohjelmistosta paljon turhemmaltakin kuulostavaa, mutta tämä siis sillä toiveella, että siinä olisi jotain järkeviäkin vinkkejä (eikä siis vain jotain tylsiä itsestäänselvyyksiä, vaikka tuntuuhan vähän siltä, että joillakin on perusasiatkin täysin hukassa).

Minä olen sekä äiti että vaimo. Seksi on minulle ja miehelleni molemmille tärkeää, mutta ikäväkseni raskaus ja lapsen saaminen ovat saaneet minut kärsimään välillä hieman haluttomuudesta. Haluaisin haluta yhtä usein kuin mieheni; haluaisin jaksaa rakastella pitkään yöllä; haluaisin jaksaa tuottaa edes miehelleni nautintoa niinä päivinä, kun en itse halua hyväilyjä. Tunnen välillä syyllisyyttä siitä, että näin ei aina siis ole. Harrastamme seksiä todennäköisesti tällä hetkellä enemmän kuin keskiverrot aviopuolisot, mutta se tuntuu kuitenkin varsinkin miehestä välillä vähältä.

Onko lapsi siis pilannut seksielämämme? En nyt sanoisi niinkään, mutta muutoksia on siis tapahtunut osittain huonompaan. Lapsemme on kuitenkin vasta pieni ja haluan uskoa siihen, että tämä on vain väliaikaista. Joskus tuntuu, että seksi tuntuu paremmalta kuin ennen lasta, mutta kyllä: sitä on vähemmän eikä se ole aina niin monipuolista. Helposti myös muukin läheisyys unohtuu, vaikka se on tärkeää.

Muita kirjoittamiani postauksia:

Seksi raskauden aikana (Minulle raskaus aiheutti haluttomuutta, vaikka en kärsinyt pahoinvoinnista enkä tuntenut mahan takia itseäni epäseksikkääksi… No, seksiä pystyi silti onneksi harrastelemaan.)

Tappaako vauvan saaminen seksielämän? (Meillä tappoi hetkeksi seksielämän kokonaan, mutta oli mieskin onneksi vauvahuuruissa ensimmäiset kuukaudet, joten ei hänelläkään seksi suuresti mielessä silloin ollut… Imetys teki omat limakalvoni todella kuiviksi ja yhdynnät alkoivat tuntua oikeasti hyvältä vasta sitten, kun synnytyksestä oli melkein vuosi. Ja oikeasti aloin olla oma itseni vasta siinä kohtaa, kun lopetin imetyksen kokonaan 1,5-vuotiaana. Miehenhän normaalit halut palailivat jo paljon aiemmin.) Tuon merkinnän loppuun kirjoitin:

”Mitäpä sitten muistuttaisin?

– Seksi on muutakin kuin yhdyntää, kuten olen todennut useassa yhteydessä tässäkin blogissa. (Tässä yksi merkintä siitä.)
– Läheisyyttä EI saa unohtaa. Päivittäiset koskettamiset (halailut, suudelmat ym.) ovat tärkeitä.
– Seksielämästä kannattaa keskustella. Painostaminen on aina ei.
– Itsetyydytyskin on hyvä tapa purkaa pahimpia paineita.
– Ja naiset: niitä lantionpohjalihaksia kannattaa alkaa treenaamaan melkeinpä heti.
– Jos on pitkään harrastamatta seksiä, siitä tulee helposti jo tapa. Siksi kannattaa välillä miettiä, onko oikeasti jotain suurta syytä kieltäytyä seksistä vai lähtisikö edes kokeilemaan, jos se vaikka olisikin mukavaa.”

Viimeiseen kohtaan liittyen kirjoitin myös myöhemmin seuraavan merkinnän:

Mitä useammin seksiä harrastaa…sitä enemmän sitä haluaa

Tämä oli tärkeä muistutus itsellenikin, sillä näin se nyt vain on. Tuon merkinnän loppuun kirjoitin: ”Muistakaa siis antaa kumppaninne tuntea, että hän on haluttava. Mitä kauemmin on ilman seksiä, sitä helpommin muodostuu kynnys, jonka yli voi olla vaikeaa päästä. Pankaa siis jo tänään; vaikka se ei ehkä kauheasti kiinnostaisi.”

Mitä mietteitä sinulla on tähän aiheeseen liittyen?