1. Suhteen päättyminen tarkoittaa suhteen epäonnistuneen.
Tämä väärinkäsitys perustuu myyttiin ikuisesta rakkaudesta, jollaista ei ole olemassakaan. Lähimmäksi pääsee rakkaus, joka ei lopu ennen kuin kumppanit kuolevat.
Todellisuus ei siis vastaa ikuisen rakkauden ideaalia. Vaihtoehtoina on siis joko hyväksyä realiteetit tai varautua karvaaseen pettymykseen, mutta harva tekee kumpaakaan. Aika paljon itkua ja turhautumista voitaisiin säästää hyväksymällä se tosiasia, että ihmiset, tilanteet ja suhteet muuttuvat. Suhteet eivät ole ikuisia.
Kun on päästy yli tästä aidasta, voidaan pohtia päättyneen suhteen epäonnistumista. Olettaen, ettei suhde ollut täysi katastrofi alusta asti (jolloin sen päättyminen itsessään on positiivista), jäljelle jää murhe hyvän suhteen katkeamisesta.
Todellisuudessa kyse on enemmän menneisyyden muistosta kuin mistään muusta.
Ei hyvä ja toimiva parisuhde pääty. Se muuttuu ensin vaikeammaksi ja loppuu vasta sen jälkeen, kun osapuolet eivät enää jaksa sopeutua erilaiseen tilanteeseen. Siinä kohtaa suhde on muuttunut ja ihmiset sen mukana, eikä mennyttä saa takaisin. Sopeutuminen uusiin tilanteisiin on pitänyt ihmiskunnan hengissä vuosituhannet, ja niin tässäkin kohtaa.
2. Pettäminen tarkoittaa suhteen epäonnistuneen.
Yli puolet parisuhteessa eläneistä ihmisistä on pettänyt kumppaniaan jossain kohtaa elämäänsä, ja näistä tilastoista puuttuvat aina ne tulevaisuuden pettämiset. Pienemmäksi tuo luku ei siinä tarkastelussa ainakaan muutu.
Jos 30 vuotta samassa parisuhteessa elänyt ihminen käy vieraissa vain kerran tai kaksi, se on enemmän kuin mihin useimmat muut pystyvät monogamian vaikeassa taiteenlajissa. Päästään jälleen ideaalin ja käytännön eroihin, ja tässäkin tosiasioiden tunnustaminen helpottaa elämää kummasti: yksiavioisuus on ihan hiton hankalaa. Ei mahdotonta, mutta hiton hankalaa. Pari lipsahdusta on vielä pieni synti näin vaikeassa lajissa.
3. Suhteen muuttuminen seksittömäksi tarkoittaa suhteen epäonnistuneen.
Vaikka seksi onkin monogamisen parisuhteen tärkein määrittelevä osa-alue (tästä voisi kirjoittaa oman juttunsa), sen puuttuminen ei välttämättä tarkoita suhteen olevan ongelmissa. Jokaisessa parisuhteessa tulee seksittömiä kausia, jotka kestävät viikoista jopa vuosiin, mutta ainakin lyhemmät kaudet kuuluvat asiaan. Parisuhde elää näiden aikojen yli itsetyydytyksen, kumppanuuden, harrastusten, arjen toimivuuden ja muiden asioiden kannattelemana.
Mutta: seksuaalinen tyytyväisyys tärkeä osa ihmisen onnellisuutta, ja sitoutuminen yksiavioisuuteen tarkoittaa sitä, että kumppani on vastuussa toisen seksuaalisesta tyydytyksestä sooloseksiä lukuunottamatta.
Seksuaalisia tarpeita ei voi vain toivoa pois tai jättää huomiotta. Ennemmin tai myöhemmin niiden tyydyttämättömyys alkaa syödä niin paljon, että ulospääsyä aletaan etsiä kodin ulkopuolelta.
Myöskin toivoisin, etten joutuisi tätä kirjoittamaan, mutta joku lukee edellisen kuitenkin väärin: tämä ei tarkoita, että vieraisiin voi hyppiä heti, kun kumppani sanoo kerran ei. Tai edes kahdesti.
4. Pettäjä on aina suurempi syyllinen kuin petetty.
Pettäminen on toki lähtökohtaisesti väärin, mutta joskus se on paras tapa säilyttää oma mielenterveys ja pystyä esimerkiksi huolehtimaan jälkikasvusta. Jos kumppani yksipuolisesti katkaisee seksielämän eikä puhuminen auta, se on tavallisesti hyvä syy nostaa kytkintä ja etsiä miellyttävämpää seuraa. Toisaalta, jos perheessä on pieniä lapsia ja muut suhteen osa-alueet ovat ok, voi olla pienempi paha pettää ja pysyä yhdessä kuin laittaa lapset avioeromyllyn läpi.
Ideaalitilanteessa kaikesta pitäisi pystyä keskustelemaan ja selvittämään asiat sitä kautta, mutta todellisuudessa se ei aina ole mahdollista. Jälleen kerran säästettäisiin paljon murheita hyväksymällä tosiasiat lähtökohdiksi päätöksille, sen sijaan että takerruttaisiin ideaalin juurruttamiin haavekuviin.
5. Kumppaneilla on yksinoikeus toistensa seksuaalisuuteen.
Yksinoikeus ihmisen seksuaalisuuteen on vain ja ainoastaan ihmisellä itsellään, eikä terveeseen parisuhteeseen kuulu kumppanin seksuaalisuuden kontrollointi missään muodossa. Toiveita saa ja pitää esittää, mutta lopullisen päätöksen tekee se, jonka seksikäyttäytymisestä on kulloinkin kyse.
Fetissit ja fantasiat eivät häviä toivomalla, eikä niitä voi kieltää. Seksuaaliseen hyvinvointiin kuuluu olennaisena osana se, että ihminen voi toteuttaa omia mieltymyksiään mahdollisimman vapaasti – joko vakikumppanin tai jonkun muun kanssa. Niin mukavaa kuin olisikin löytää joku, jolla on täsmälleen samat toiveet ja halut, se ei ole realistista. Joko tulee varautua tekemään kumppaninsa kanssa muutakin kuin itselle mieluisimpia juttuja, tai vaihtoehtoisesti sallia erityistoiveiden toteuttaminen jossain muualla.
